Per-Olof Nyström
Per-Olof Edward Nyström (21. maaliskuuta 1925 – 28. kesäkuuta 1996[1]) oli suomalainen mainospiirtäjä, julistetaiteilija, graafinen suunnittelija ja kuvataiteilija.
P.-O. Nyström syntyi jääkärimajuri Karl Edvard Nyströmin ja ruotsalaissyntyisen Sigrid Maria Johanssonin ainoaksi lapseksi. Koulussa Per-Olofilla oli piirustuksesta arvosana 6, koska sabotoi kuvaamataiteen opetuksen pakollisia kuvioita ja piirteli vain opettajista osuvia karikatyyrejä.[2] Vuonna 1946 hän kirjoitti ylioppilaaksi Brobanista (ns. Brobergin yhteiskoulu Korkeavuorenkadulla, viralliselta nimeltään Läroverket för gossar och flickor i Helsingfors). Päästyään armeijasta Nyström pyrki tuloksetta sekä lääketieteelliseen tiedekuntaan että Taideteolliseen keskuskouluun.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opiskelun sijasta Nyström ajautui mainosalalle. Nyströmin kummisetä, Suomen Messujen toimitusjohtaja Harry Röneholm oli Mainos-Taucherin johtajan Per Henrik ”Pelle” Taucherin hyvä tuttava, ja piirtäjäharjoittelijan paikka järjestyi kummipojalle yhdellä puhelinsoitolla kesällä 1948. Taucherilla Nyström työskentelikin aina eläkkeelle jäämiseensä vuoteen 1988 saakka. Viimeisinä työvuosinaan Nyström johti graafiseen suunnitteluun keskittynyttä Taucher Studiota.[3]
Nyström oli yksi 1950-luvun arvostetuimmista julistetaiteilijoista Suomessa. Hänen töistään muistetaan mm. Kipsonit-juliste, jossa kipsilevystä tehty mies ikään kuin sahaa itseään ulos levystä. Svenska Teaternille hän piirsi julisteita palkkiotta saadakseen työnäytteitä. Hänen Artek-julisteensa 1956 oli ensimmäinen valokuvapohjainen juliste, joka valittiin vuoden parhaaksi.[4]
Vuonna 1951 P.-O. Nyström debytoi kuvataiteilijana Nuorten näyttelyssä. Nyströmin Printex Oy:lle suunnittelemia painokankaita[5] käytettiin pian Marimekoksi nimensä vaihtaneen yrityksen ensimmäisen muotinäytöksen vaatteissa Helsingin Kalastajatorpalla. Hän suunnitteli Printexille eli Marimekolle kaikkiaan kymmenkunta kangasta, muun muassa kuosit Uganda, Ostjak ja Merikarhu.
Nyström piirsi myös Hufvudstadsbladetille, ja vuodesta 1967 hän oli lehden pääpiirtäjä. Kaikkiaan piirroksia kertyi noin 10 000. Hufvudstadsbladetin kuvittajana hänet tunnettiin nimimerkillä PON, joka sovitti piirroksensa yhteen nimimerkki BEZ:in (Benedict Zilliacus) ajankohtaisten riimien kanssa.[2]
P.-O. Nyström tunnettiinkin suomenruotsalaisten piirissä paremmin nimimerkistään PON, joka oli muodostettu hänen nimensä alkukirjaimista. Samaa tunnusta hän on käyttänyt piirrosten lisäksi myös tauluissaan. Suomenkielisten parissa ja mainosalalla hänen kutsumanimensä oli Peppe.
Vuonna 1953 Nyström oli kahdentoista muun mainospiirtäjän kanssa perustamassa Mainosgraafikot ry:tä ja opetti sittemmin pitkään yhdistyksen ylläpitämässä Mainosgraafikkojen koulussa. Muutaman vuoden ajan opetustehtäviä Taideteollisessa oppilaitoksessa. Nyström toimi Nordiska Tecknare -Pohjoismaiden Piirtäjäliitossa aktiivisesti sen perustamisesta 1954 lähtien. Myöhemmin hän oli liiton varapuheenjohtajana.
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1950-luvulla P.-O. Nyström sai useita palkintoja julisteistaan, varsinkin vuonna 1953 Mainoshoitajat ry:n käynnistämässä vuosittaisessa julistekilpailussa.[3] Vuonna 1964 New Yorkin Museum of Modern Art pyysi kokoelmiinsa Nyströmin julisteita. Hän valitsi sinne julisteet 200 vuotta suomalaista tupakkateollisuutta, Juhlanäyttely (VR) ja Kent (savukkeet). Vuonna 1970 Nysröm sai Pro Finlandia -mitalin ja 1987 Graafiset Muotoilijat ry:n, entinen Mainosgraafikot ry, jakaman Björn Landström -palkinnon. Keskuskauppakamari myönsi Nyströmille kultaisen ansiomerkin 30-vuotisesta urasta elinkeinoelämän palveluksessa.
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
P.-O. Nyström avioitui 1951 Margita Hedmanin kanssa. Pariskunta sai kaksi tytärtä: Sigrid Marika "Pi" (s. 1954) ja Anna Maria Christina "Stina" (s. 1958). Per-Olof Nyström kuoli 28. kesäkuuta 1996 sairastettuaan Parkinsonin tautia. Eläkevuosinaan hän asui Porvoossa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolleita suomalaisia. Mitä Missä Milloin 1997 s. 130. Otava 1996 ISBN 951-1-14219-4
- ↑ a b Järvi, Olavi: Parhaat pilapiirtäjämme, s. 104. Helsinki: Tammi, 1979. ISBN 951-30-4434-3.
- ↑ a b Heinonen, Visa & Konttinen, Hannu: Nyt uutta Suomessa! Suomalaisen mainonnan historia, s. 193. Helsinki: Mainostajien liitto, 2001. ISBN 952-5262-10-3.
- ↑ Honkanen, Helmiriitta: Placatista julisteeksi: suomalaisen julistetaiteen historiaa kirjapainotaidon alusta vuoteen 1960, s. 107, 111. Otava, 1983.
- ↑ Ratia, Ristomatti: Paha poika, s. 14. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18330-3.
| ||||||||||||||
