Taucher

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oy Mainos Taucher Reklam Ab
Taucher-logo.png
Perustettu 1940
Perustaja P. H. Taucher, Bertil Svartström
Lakkautettu 1993
Toimitusjohtaja 1940–1969 P. H. Taucher
1970–1987 Päivö Hankala
1987–1993 Jukka Riikonen
Kotipaikka Helsinki
Toimiala mainostoimistot
Omistaja Taucherin perhe, Young & Rubicam
Taucher toimi pitkään Helsingin Kampin Autotalossa.[1]

Oy Mainos Taucher Reklam Ab oli vuosina 19401993 toiminut suomalainen mainostoimisto.[2] Se oli Suomen suurin mainostoimisto 1950-luvun alusta 1970-luvun lopulle.[3][4]

Sotien jälkeen Suomen suurimmaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvulla Saksassa mainostoimistoissa työskennellyt arkkitehti Gunnar Taucherin poika Per Henrik Taucher perusti 1940 yhdessä Bertil Svartströmin kanssa mainostoimiston Helsinkiin nimellä Svartström & Taucher Oy-Ab.[5][3]

Oy Mainos Taucher Reklam Ab:ksi muuttunut toimisto nousi 1950-luvulla Suomen suurimmaksi mainostoimistoksi ja säilytti asemansa vuoteen 1978.[3] Taucher hallitsi suomalaista mainostoimistokenttää yhdessä mainostoimisto SEKin kanssa 1950-luvun alusta 1980-luvun alkuun saakka.[2][6]

Vuonna 1952 Taucherin henkilöstömäärä oli noin 30 ja kasvoi 1960-luvulla yli kahdensadan.[4] Taucherilla työskentelivät monet nimekkäät taiteilijat ja muut ajan kyvyt. Graafikko Per-Olof Nyström työskenteli Taucherilla peräti 40 vuotta kesätyöpaikasta 1948 aina eläkkeelle jäämiseensä 1988.[7] Helge Mether-Borgström oli Taucherilla 1957–1963[8] ja Lenita Airisto Taucherin tv-osaston toimittajana 1961–1962. Osasto tuotti televisiomainosten ohella viihdeohjelmia, kuten Trans-Meri-yhtiön kustantamaa Laila Kinnusen Kuukauden suositut -musiikkiohjelmaa, ja toi Suomeen maailmantähtiä kuten Hollywoodin seksipommin Jayne Mansfieldin.[9]

Muita tunnettuja Taucherin työntekijöitä olivat Börje Barkman ja Björn Landström sekä myöhemmin omat yrityksensä perustaneet Topi Törmä, Matti Viherjuuri ja Pepe Teirikari.[3] Taucherin viimeisten vuosien henkilöstöön kuuluivat muiden muassa Alpo Holopainen, Martti Puohiniemi ja Oulun Taucherin vetäjä Sinikka Virkkunen.[10][11]

1950-luvulta 1980-luvun alkuun Taucherin suurimpia asiakkaita oli Valtionrautatiet.[12] Muita suuria ja pitkäaikaisia asiakasyrityksiä olivat Arabia,[13] Fazer, Huhtamäki, Rosenlew, Medica, Leiras, Finlayson, Suomen Trikoo ja Puuvillatehtaitten Myyntikonttori PMK. Kansainvälisiä asiakkaita olivat Procter & Gamble ja Kellogg’s.[4]

Laajentumista ja kansainvälistymistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950-luvun lopulla Taucher alkoi kansainvälistyä. Toimistoon perustettiin kansainvälinen osasto, jolla oli yhteistyöyhteydet mainostoimistoihin Ruotsissa, Tanskassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Vuonna 1969 perustettiin Tukholmaan tytäryhtiö Taucher Reklam AB:n, jonka vetäjänä toimi nuori Arne Wessberg.[4]

1970–1980-luvuilla Taucher laajeni Helsingin ulkopuolelle niin, että 1980-luvulla sillä oli toimistot myös Tampereella, Lahdessa, Oulussa ja Turussa (ent. LSM Oy). Taucherin tv-tuotantopäällikkönä toiminut Pepe Teirikari kuvailee muistelmissaan, miten 1970-luvun lopulla toimisto alkoi muuttua luovan ilmapiirin ylläpitäjästä ”rahantekokoneeksi”.[14]

Taucher-yhtiöiden liikevaihto vuonna 1986 oli 115,3 miljoonaa markkaa ja henkilöstömäärä 128. Mainos Taucherin asiakkaita olivat tuolloin muiden muassa Fazerin suklaa- ja makeisryhmä, Oy Ford Ab, Hoover-kodinkoneyhtiö, Nokia-Mobiran matkapuhelimet, Oy Gustav Paulig Ab, Suomen Yhdyspankki Oy SYP-invest Oy, Triumph International -liivivalmistaja, Valkoinen Risti ja Oy Wulff Ab.[15]

1980-luvun lopulla Taucherin yli 20-vuotinen yhteistyö amerikkalaisen Young & Rubicam -mainostoimistoketjun kanssa johti vähemmistöosakkuuteen suomalaistoimistossa, jonka nimeksi tuli Taucher Young & Rubicam.[16]

Konkurssi 1993[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen 1990-luvun alun lamasta Taucher ei selvinnyt, vaan teki konkurssin 1993. Jopa yrityksen työntekijöiden turvaksi kerätty eläkerahasto oli tyhjä, ja moni irtisanottu jäi ilman luvattua eläkettään.[14] Ainoat pelastuneet osat yhtiöryhmästä olivat mediatoimisto Datum, josta sittemmin tuli Omnicom-viestintäjätin OMD, sekä Oulun Taucher, joka jatkoi nimellä Mercum Fennica.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Salomonkatu 17. Autotalo, Finna. Viitattu 17.12.2015.
  2. a b c Pia Hyvönen: Mainostoimiston on vaikea vanheta Taloussanomat. 18.11.2002.
  3. a b c d Visa Heinonen: Kauppaneuvos Per Henrik Taucher (1915–2006), Oy Mainos Taucher Reklam Ab:n toimitusjohtaja. Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2011. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. a b c d Heinonen, Visa ja Konttinen, Hannu: Nyt uutta Suomessa! Suomalaisen mainonnan historia, s. 157–158. Helsinki: Mainostajien liitto, 2001.
  5. Taucher Elonetissä
  6. AdAge Encyclopedia: Nordic Countries 15.9.2003. Advertising Age. englanti
  7. Finland-Finnair / Postikortti 85 Come to Finland. Viitattu 29.9.2013.
  8. Finlande=Romance / Juliste22 Come to Finland. Viitattu 29.9.2013.
  9. Lenita Airisto: Työvuodet (pdf) Lenita Airisto.
  10. Laurila, Petri (toim.): Markkinointi, Mainonta, Media, Myynti – Nimet 2005. Helsinki: Talentum, 2005. ISBN 952-14-0995-9.
  11. CV, Martti Puohiniemi. Viitattu 2.12.2014.
  12. Anne Juvonen: VR nostaa mainoshistoriansa framille 18.4.2012. Markkinointi & Mainonta. Viitattu 29.9.2013.
  13. Huokuna, Tiina: Vallankumous kotona! Arkielämän visuaalinen murros 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa, s. 43. Helsinki: Yliopistopaino, 2006. ISBN 9789515706485.
  14. a b Pepe Teirikari: Voittoja ja tappioita, Muistelmia mainoselokuvien maailmasta, s. 45–49. WSOY, 2000. ISBN 951-0-25369-3.
  15. Ritvos, Pekka & Veikkola, Vesa: Yrittämisen juhlaa. Yrittäjäin Fennia 1988. Artikkeli verkossa: Mainos Taucher Reklam (pdf) 1988. Suomen Yrittäjät.
  16. Geraldine Fabrikant: Advertising; Young & Rubicam Buys Finnish Agency Stake The New York Times. 19.8.1988. englanti