Tämä on lupaava artikkeli.

Pennsylvania Station (New York)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee New Yorkin Pennsylvania Stationia. Muita samannimisiä asemia on lueteltu täsmennyssivulla.
Pennsylvania Station
Aseman 7th Avenuen puoleinen pääsisäänkäynti.
Aseman 7th Avenuen puoleinen pääsisäänkäynti.
Perustiedot
Sijainti 40°45′02.04″N, 73°59′36.66″W
Osoite 7th Avenue ja West 31st Street
New York, NY 10001
Valtio Yhdysvallat
Avattu 1910
Liikenne
Käyttäjiä 650 000 (vrk)[1]
Operaattori(t) LIRR
NJ Transit
Amtrak[2]
Kansainvälinen Toronto, Montreal
Kaukoliikenne Chicago, Miami, New Orleans, Washington (DC)
Paikallisjunat New Yorkin metropolialue
Vaihtoyhteydet New Yorkin metro:
NYCS-bull-trans-1.svg NYCS-bull-trans-2.svg NYCS-bull-trans-3.svg NYCS-bull-trans-A.svg NYCS-bull-trans-C.svg NYCS-bull-trans-E.svg
Asemarakennus
Tyyppi terminaaliasema
Rakennettu Alun perin 1910, uusittu 1960-luvulla
Ratapiha
Raiteisto 21
Aiheesta muualla

Pennsylvania Station (usein Penn Station) on toinen New Yorkin kahdesta päärautatieasemasta, joista toinen on Grand Central Terminal.[3] Samalla se on koko Pohjois-Amerikan liikenteen solmukohta ja matkustajamäärällä mitattuna vilkkain rautatieasema.[1] Asemalla käy päivittäin jopa 650 000 ihmistä, joista yli 90 prosenttia matkustaa Long Island Rail Roadin ja New Jersey Transitin paikallisjunilla New Yorkin metropolialueella.[1][4] Paikallisliikenteen lisäksi asemalta kulkee Amtrakin kaukojunia muun muassa Washingtoniin, Chicagoon ja Miamiin Yhdysvalloissa ja Torontoon ja Montrealiin Kanadassa.[5] New Jerseyn puolella Newarkissa sijaitsee toinen Pennsylvania Station -niminen rautatieasema, jota ei saa sekoittaa tähän rautatieasemaan.

Kuusikymmenluvulla rakennettu, täysin maanalainen asema sijaitsee Madison Square Gardenin ja Pennsylvania Plazan toimistorakennusten alapuolella.[6][7] Se täyttää kaksi kokonaista korttelia Midtownin länsireunalla, 7th ja 8th Avenuen sekä 31st ja 33rd Streetin välissä. Paikalla aikaisemmin sijainneen beaux-arts-tyylisen asemarakennuksen purkaminen 1963–1966 synnytti ennennäkemättömän kohun New Yorkissa, minkä seurauksena kaupungin rakennussuojelulakia tiukennettiin.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanha Penn Station (1910–1963)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen Penn Station n. 1911.

Pennsylvania Railroad julkisti joulukuussa 1901 valtavan rakennushankkeen, jonka tavoitteena oli korvata yhtiön käyttämät lauttayhteydet Manhattanilta New Jerseyyn ja Long Islandille kiinteillä ratayhteyksillä.[9] Hankkeeseen sisältyi useita Hudsonjoen ja East Riverin alittavia rautatietunneleita, uusia ratapihoja ja opastimia sekä Hell’s Kitcheniin tuleva asemarakennus, josta kaavailtiin yhtiön lippulaivaa New Yorkissa.[8][9]

Pääjohtaja Alexander Cassatt valitsi aseman suunnittelijaksi arkkitehtitoimisto McKim, Mead & Whiten, joka oli tuolloin Yhdysvaltojen arvostetuimpia.[8][9] Monumentaalisen, beaux-arts-tyylisen asemarakennuksen tieltä jouduttiin purkamaan yli 500 taloa.[8][10] Rakennuksen valmistuttua kesällä 1910 sitä ylistettiin arkkitehtijulkaisuissa Yhdysvaltain hienoimmaksi ja uudenaikaisimmaksi rautatieasemaksi.[8][11]

Ensimmäisen toimintavuoden (1911) aikana Penn Stationia käytti keskimäärin 39 000 matkustajaa päivittäin.[12] Vuonna 1912 valtio avasi aseman viereen postitoimiston, joka käsitteli 40 prosenttia New Yorkin postiliikenteestä ja käytti postinkuljetukseen Pennsylvania Railroadin junia.[8][12] Vuoteen 1929 mennessä päivittäisten matkustajien määrä asemalla oli kohonnut jo yli 200 000:een.[12]

Aseman odotussalissa oli valtavien pylväiden tukema holvikatto.

Suuren laman myötä junaliikenteen suosio alkoi heiketä nopeasti. Vaikka junamatkustajien määrä hetkellisesti kasvoi toisen maailmansodan aikana, se alkoi jälleen pienentyä sodan jälkeen, kun henkilöautoilu ja lentomatkustaminen yleistyivät. Penn Stationista muodostui vähitellen taloudellinen rasite Pennsylvania Railroadille. Yhtiön pääjohtaja James M. Symes päätti myydä tontin rakennusoikeuden ulkopuoliselle rakennusurakoitsijalle 1955, mutta kauppa peruuntui.[8][13] Viimeisenä oljenkortena yhtiö yritti elvyttää supistuvaa myyntiä rakentamalla 1957 asemahalliin futuristisen lipunmyyntitiskin, jonka oli suunnitellut arkkitehti Lester Tichy.[14]

Kesällä 1961 julkistettiin kauppasopimus, jonka myötä Graham-Paige sai luvan rakentaa Madison Square Gardenin Penn Stationin tontille. Vastineeksi Pennsylvania Railroad sai 25 prosentin omistusosuuden areenasta ja oikeuden rakentaa sen alapuolelle maanalaisen rautatieaseman.[15] Päätös purkaa vanha asema herätti yleistä paheksuntaa, mutta kaupungilla ei ollut juridisia perusteita estää sitä.[8] Tapahtuman seurauksena pormestari Robert Wagner muutti rakennussuojelulakia niin, että Landmarks Preservation Commission sai jatkossa valtuudet puuttua vastaavanlaisiin tilanteisiin.[8][16] Vanha asema purettiin vuosina 1963–1966 ja sen jäänteet läjitettiin New Jerseyyn. Purkutyöt eivät keskeyttäneet junaliikennettä, vaan aseman kautta kulki edelleen 600 junaa ja 200 000 matkustajaa päivässä.[8][17]

Moderni Penn Station[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmakuva Pennsylvania Plazasta. Keskellä pyöreä Madison Square Garden ja sen oikealla puolella Two Penn Plaza. Vasemmalla entinen postitoimisto, josta kaavaillaan uutta asemarakennusta.

Purku-urakan jälkeen Pennsylvania Railroadin asemalaiturien ympärille rakennettiin täysin maanalainen rautatieasema, jonka yläpuolelle valmistuivat 1968 Madison Square Garden ja Pennsylvania Plazan toimistorakennukset.[6][7] Arkkitehtuurikriitikot tyrmäsivät uuden tilaratkaisun rumaksi, ahtaaksi ja epäkäytännölliseksi.[17] Samana vuonna Pennsylvania Railroad sulautui yhteen entisen kilpailijansa New York Central Railroadin kanssa Penn Central Railroadiksi, joka hakeutui kuitenkin konkurssiin jo 1970.[17][18] Uudelleenjärjestelyjen myötä Penn Stationin omistus siirtyi 1976 Amtrakille, jonka kongressi oli perustanut 1971 turvaamaan matkustajaliikenteen saatavuuden eri puolilla Yhdysvaltoja.[17][19] New Yorkin osavaltio oli ostanut jo 1966 Long Island Rail Roadin (LIRR) toiminnot Pennsylvania Railroadilta ja siirtänyt ne Metropolitan Transportation Authorityn alaisuuteen.[20]

Junamatkustus alkoi 1980-luvulla lisääntyä New Yorkissa voimakkaasti ja samalla Penn Stationin merkitys liikenteen solmukohtana kasvoi jälleen.[21] Vuonna 1984 Amtrak ja LIRR aloittivat aseman peruskorjauksen ja uuden modernin ohjauskeskuksen rakentamisen.[8][19] West Side Connectionin valmistuttua Manhattanin länsireunalle 1991 Amtrak keskitti kaikki New Yorkin junavuoronsa Penn Stationille ja lopetti toimintansa Grand Central Terminalissa.[22] LIRR ajanmukaisti tilansa asemalla vuoteen 1994 mennessä.[23] NJ Transit aloitti junavuorot Penn Stationille 1996 ja avasi sinne oman asemahallin 2002.[24][25] Vielä kuusikymmentäluvulla Pennsylvania Railroad oli omistanut Penn Stationin yksin, mutta nyt kolmen rautatieyhtiön täytyi jakaa aseman rajalliset tilat keskenään.[25]

Matkustajamäärien yhä kasvaessa rautatieyhtiöillä on ollut suuria vaikeuksia lisätä junavuoroja kapasiteettinsa ylärajoilla toimivalle asemalle. Tilanteen helpottamiseksi Amtrak suunnittelee toimintansa siirtämistä entiseen postitoimistoon Madison Square Gardenin länsipuolella. Uuden aseman nimeksi on kaavailtu Moynihan Stationia edesmenneen senaattori Daniel Patrick Moynihanin kunniaksi, joka oli idean alkuperäinen isä.[8] Suunnitelmaa on kuitenkin kritisoitu tehottomaksi, sillä Amtrakin junavuoroilla matkustaa vain noin viisi prosenttia aseman kaikista käyttäjistä. Yhtenä vaihtoehtona onkin pidetty Madison Square Gardenin siirtämistä muualle ja uuden maanpäällisen aseman rakentamista sen tilalle.[6]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Penn Station avajaisvuonna 1910.

Vanha Penn Station (1910–1963)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisen Penn Stationin pääsuunnittelija oli arkkitehti Charles Follen McKim, yksi arkkitehtitoimisto McKim, Mead & Whiten pääosakkaista. Hän oli opiskellut 1860-luvulla pariisilaisessa École des Beaux-Artsissa ja kuului City Beautiful -liikkeen johtohahmoihin.[8][9] McKim visioi asemasta beaux-arts-tyylisen palatsin, jonka esikuvia olivat antiikinaikaiset Caracallan kylpylät ja Maxentiuksen basilika Roomassa.[8][9] Aseman rakentamiseen käytettiin yli 15 000 kuutiota kiveä, 27 000 tonnia terästä ja 15 miljoonaa tiiltä. Rakennuksessa oli teräsrunko, joka katettiin Milfordin vaaleanpunaisella graniitilla.[8]

Rakennuksen jokaisella sivulla oli doorilaisen portiikin suojaama sisäänkäynti, jonka yläpuolella oli suuri kellotaulu ja Adolph Alexander Weinmanin tekemiä marmoriveistoksia. Aseman pääsisäänkäynti avautui 7th Avenuelle. Portiikkeja ympäröivät 7th ja 8th Avenuen puolella pylväiköt ja 31st ja 33rd Streetin puolella pilasterit. 7th Avenuen puoleisten kulmapaviljonkien alitse johti maan alle tunnelit, joita pitkin autot ja hevosvaunut saattoivat tuoda matkustajia erillisille sisäänkäynneille. Jalankulkijoiden ja autoilijoiden erottaminen toisistaan edusti beaux-artsin ihanteiden mukaista järkiperäistä suunnittelua.[8]

Vanhan Penn Stationin pohjapiirros.

Pääsisäänkäynnistä saavuttiin eteishalliin kautta italialaistyyliseen kauppakäytävään, joka oli valaistu luonnonvalolla. Kauppakäytävän päässä oli loggia, jonka molemmilla puolilla sijaitsivat aseman ravintolatilat. Loggian takana oli aseman valtava odotushalli, jonne laskeuduttiin leveää portaikkoa pitkin. Salin kasettikatto kohosi 45 metrin korkeuteen, ja sen tynnyriholveja kannatteli kahdeksan suurta korinttilaista pylvästä. Tila oli valaistu kahdeksalla kaari-ikkunalla, joiden alapuolella oli taiteilija Jules Guérinin tekemiä seinämaalauksia. Lipunmyynti, matkatavaroiden luovutus ja muut asemapalvelut olivat loogisessa järjestyksessä salin seinustoilla.[8]

Odotussalin takana oli moderni asemahalli, joka oli katettu teräspylväiden varaan rakennetuilla lasiholveilla. Hallista laskeuduttiin liukuportaita ja portaita pitkin kahdelletoista asemalaiturille, joista neljä ulottui aseman länsipuolella sijaitsevaan postitoimistoon saakka. Tuleva ja lähtevä matkustajaliikenne oli erotettu toisistaan tilankäytön tehostamiseksi. Nerokkaan suunnittelun ansiosta maanalaisille asemalaitureille saatiin luonnonvaloa niiden yläpuolella sijaitsevan asemahallin kautta.[8]

Moderni Penn Station[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etualalla Two Penn Plaza ja sen takaa pilkistävä Madison Square Garden. Oikealla One Penn Plaza.

Penn Station jakaantuu kolmeen maanalaiseen kerrokseen, jotka sijaitsevat Madison Square Gardenin ja Two Penn Plazan toimistorakennuksen alapuolella.[26] Tilat ovat modernit, mutta niihin on jätetty muutamia yksityiskohtia alkuperäisestä asemasta.[8] Ylimmässä kerroksessa on kaksi asemahallia, joissa sijaitsevat Amtrakin ja New Jersey Transitin tilat, United Airlinesin lipunmyynti sekä ravintoloita, kauppoja ja muita palveluita. Keskimmäinen kerros jakaantuu useaan tunnelimaiseen asemahalliin, joissa sijaitsevat Long Island Rail Roadin tilat, poliisiasema, metron sisäänkäynnit sekä erilaisia palveluita. Alimmassa kerroksessa sijaitsevat aseman 21 matkustajalaituria.[26] Ratakiskot johtavat asemalta neljään tunneliin East Riverin alapuolella ja kahteen tunneliin Hudsonjoen alapuolella.[1]

Aseman käyttäjät ovat pitäneet nykyistä kolmeen asemahalliin pohjautuvaa tilaratkaisua sekavana ja epäkäytännöllisenä. Koska rautatieyhtiöt jakavat asemalaiturit osittain keskenään, voivat matkustajat joutua vaihtamaan asemahallia nopeastikin, jos lähtöraide yllättäen vaihtuu. Lisäksi LIRR:n ja NJ Transitin odotustilat ovat pahimpina ruuhka-aikoina yleensä tupaten täynnä samalla kun Amtrakin odotussali ammottaa tyhjyyttään.[25]

Matkustajaliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähtevien junien valotaulu.

Penn Stationilla vierailee enimmillään noin 1 200 junaa ja 650 000 matkustajaa päivässä. Matkustajien määrä on kaksi kertaa suurempi kuin Yhdysvaltojen vilkkaimmalla lentoasemalla Atlantassa ja enemmän kuin Newarkin, LaGuardian ja John F. Kennedyn lentoasemilla yhteensä.[1] Penn Station onkin Pohjois-Amerikan ja koko läntisen pallonpuoliskon vilkkain rautatieasema.[8][27]

Suurin osa junamatkustajista käyttää Long Island Rail Roadin ja New Jersey Transitin paikallisjunia, jotka liikennöivät New Yorkin metropolialueella, ja vain noin 7 prosenttia matkustaa Amtrakin kaukojunissa.[4] Asemalta johtaa myös sisäänkäynnit kahdelle New Yorkin metron asemalle, joita käyttää vuosittain yhteensä 54 miljoonaa matkustajaa.[28]

Long Island Rail Road (LIRR)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LIRR:in tiloja aseman keskikerroksessa.

Long Island Rail Roadin paikallisjunat liikennöivät ympärivuorokautisesti Penn Stationilta Woosiden ja Jamaican asemille Queensissä. Woodsidesta ja Jamaicasta on useita jatkoyhteyksiä eri puolille Long Islandia sekä John F. Kennedyn lentoasemalle.[29][30]

LIRR:n asiakkaat käyttävät asemaa päivittäin keskimäärin 233 000 kertaa, mikä on noin 54 prosenttia kaikista aseman käyttäjistä.[4] Yhtiön 730 päivittäisestä junavuorosta 500 käy Penn Stationilla.[20] Junat käyttävät yksinoikeudella raiteita 17–21 ja jakavat raiteet 13–16 Amtrakin kanssa.[25] Lipunmyynti, asiakaspalvelu ja odotusalue ovat aseman keskikerroksessa.[26]

New Jersey Transit (NJ Transit)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NJ Transitin juna asemalaiturin luona.

New Jersey Transit liikennöi seuraavia paikallisjunia Penn Stationilta New Jerseyn alueelle:[26]

Northeast Corridor ja North Jersey Coast Line pysähtyvät Newarkin lentokentän juna-asemalla.[31] NJ Transitin asiakkaat käyttävät asemaa päivittäin keskimäärin 168 000 kertaa, mikä on noin 39 prosenttia kaikista aseman käyttäjistä.[4] Yhtiön junat käyttävät yksinoikeudella raiteita 1–4 ja jakavat raiteet 5–12 Amtrakin kanssa.[25] Lipunmyynti, asiakaspalvelu ja odotusalue ovat aseman ylimmän kerroksen etummaisessa asemahallissa.[26]

Amtrak[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amtrakin tiloja aseman ylimmässä kerroksessa.

Amtrak liikennöi seuraavia kaukojunia Penn Stationilta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan:[5]

Penn Station on Amtrakin vilkkain rautatieasema Yhdysvalloissa.[46] Yhtiön asiakkaat käyttävät asemaa päivittäin keskimäärin 31 000 kertaa, mikä on noin 7 prosenttia kaikista aseman käyttäjistä.[4] Yhtiön junat jakavat raiteet 5–12 NJ Transitin kanssa ja raiteet 13–16 LIRR:n kanssa.[25] Lipunmyynti, asiakaspalvelu ja odotusalue ovat aseman ylimmän kerroksen taemmassa asemahallissa.[26]

New Yorkin metro[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Penn Stationin yhteydessä toimii kaksi New Yorkin metron asemaa. Keskikerroksen itäosassa on kaksi sisäänkäyntiä 7th Avenuen metroasemalle, jonka kautta kulkevat metrolinjat NYCS-bull-trans-1.svg, NYCS-bull-trans-2.svg ja NYCS-bull-trans-3.svg, ja kerroksen länsiosassa on kaksi sisäänkäyntiä 8th Avenuen metroasemalle, jonka kautta kulkevat metrolinjat NYCS-bull-trans-A.svg, NYCS-bull-trans-C.svg ja NYCS-bull-trans-E.svg.[26] 7th Avenuen metroasemaa käytti vuonna 2013 noin 28 miljoonaa matkustajaa ja se oli metron viidenneksi vilkkain asema. Vastaavasti 8th Avenuen metroasemaa käytti 26 miljoonaa matkustajaa ja se oli metron kuudenneksi vilkkain asema.[28]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Mike Frassinelli: How to squeeze 1,200 trains a day into America's busiest transit hub NJ.com. 24.11.2013. New Jersey On-Line. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  2. New York Penn Station Marks 100 Years of Service (PDF) Ink. Amtrak. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  3. NYC by Train nycgo.com. Viitattu 17.12.2014.
  4. a b c d e Changes in Ridership Within New York Penn Station Real Transit. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  5. a b Penn Station, New York, Manhattan National Railroad Passenger Corporation. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  6. a b c Michael Kimmelman: Restore a Gateway to Dignity 8.2.2012. The New York Times. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  7. a b Lois Weiss: Madison Square Garden’s many incarnations — and locations 24.10.2013. New York Post. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  8. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t New York – Penn Station, NY (NYP) The Great American Stations. Amtrak. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  9. a b c d e Plosky, s. 11
  10. Plosky, s. 12
  11. Plosky, s. 13
  12. a b c Plosky, s. 15
  13. Plosky, s. 19–20
  14. Plosky, s. 20
  15. Plosky, s. 23
  16. Plosky, s. 40
  17. a b c d Plosky, s. 49
  18. Railroad History Timeline 1928–1980 Railroad Museum of Pennsylvania. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  19. a b Historic Timeline Amtrak. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  20. a b The Long Island Rail Road Company – Company Profile, Information, Business Description, History, Background Information on The Long Island Rail Road Company Reference for Business. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  21. Plosky, s. 61
  22. Digging into the Archives: The West Side Connection History Blog. 3.4.2013. Amtrak. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  23. Plosky, s. 50
  24. David W. Chen: All Aboard for New York, if There's Parking Near the Train 8.12.1996. The New York Times. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  25. a b c d e f The Three Stations of Penn Station 3.4.2013. Real Transit. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  26. a b c d e f g h i j k l Penn Station, NY – Station Directory (PDF) New Jersey Transit. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  27. The History of Penn Station Highlighted in New PBS Documentary The Municipal Art Society of New York. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  28. a b Subways – The Ten Busiest Subway Stations 2013 Metropolitan Transportation Authority. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  29. Penn Station (PDF) Station Timetables. Metropolitan Transportation Authority. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  30. Long Island Rail Road Map Metropolitan Transportation Authority. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  31. Service to Newark Liberty International Airport New Jersey Transit. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  32. Pennsylvanian National Railroad Passenger Corporation. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  33. Cardinal / Hoosier State National Railroad Passenger Corporation. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  34. Acela Express National Railroad Passenger Corporation. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  35. Keystone National Railroad Passenger Corporation. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  36. Ethan Allen Express National Railroad Passenger Corporation. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  37. Lake Shore Limited National Railroad Passenger Corporation. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  38. Empire Service National Railroad Passenger Corporation. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  39. Maple Leaf National Railroad Passenger Corporation. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  40. Crescent National Railroad Passenger Corporation. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  41. Northeast Regional National Railroad Passenger Corporation. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  42. Carolinian / Piedmont National Railroad Passenger Corporation. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  43. Silver Service / Palmetto National Railroad Passenger Corporation. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  44. Vermonter National Railroad Passenger Corporation. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  45. Adirondack National Railroad Passenger Corporation. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  46. Amtrak Fact Sheet, Fiscal Year 2014 – State of New York (PDF) Amtrak. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]