Caracallan kylpylät

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Caracallan kylpylät (2003)

Caracallan kylpylät (Terme di Caracalla) olivat Rooman valtakunnassa sijainnut ylellinen rakennuskompleksi, jonka keisari Caracalla rakennutti vuosien 212 ja 216 välisenä aikana. Nykyään kylpylöiden rauniot ovat turistikohde Rooman kaupungissa.

Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Caracallan kylpylöiden pohjapiirustukset

Kompleksi peitti arviolta 13 hehtaarin pinta-alan. Kylpylärakennus oli 228 metriä pitkä, 116 metriä leveä ja arviolta 38,5 metriä korkea. Sitä pystyi käyttämään noin 1 600 kylpijää kerralla.[1]

Rakennuksen seinät oli koristeltu mosaiikeilla, jotka sisälsivät aidonkokoisia kuvia painijoista ja valmentajista sekä erilaisista merihirviöistä ja sankareista. Kylpylässä oli myös useita patsaita, joista suurin osa on viety muihin museoihin, kuten Vatikaanin museoihin, turvaan.

Kylpylä sai vetensä läheisestä Aqua Marcia -nimisestä akveduktista. Sen ansiosta kylpylöitä voitiin käyttää aina Rooman viimeisiin päiviin asti, jolloin barbaarit tuhosivat akveduktin yrittäessään valloittaa Rooman.

Koko rakennusta lämmitettiin hypokaustin avulla. Kyseisessä tekniikassa lämmitettiin ensin hiilen avulla suuri määrä vettä, joka sitten virtasi kylpylän lattian alla lämmittäen näin koko rakennusta. Hypokausteja käytettiin vielä 1800-luvulla.

Kylpyläosasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaivausten aikana pudonneita paloja kylpylöiden mosaiikkikoristeista

Kylpylät itsessään sisälsivät frigidariumin (kylmän huoneen), tepidariumin (lämpimän huoneen) sekä caldariumin (kuuman huoneen). Pohjoissivulla oli natatio, joka oli uima-allas. Natatiolla ei ollut kattoa, ja sitä ympäröivät pronssipeilit, jotka ohjasivat auringonvaloa allasosastolle. Koko allasrakennus oli 6 metriä korkealla alustalla, jotta sen alle voitiin säilöä tavaraa ja sitä voitiin lämmittää erinäisillä uuneilla.

Muut osastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Caracallan kylpylät eivät sisältäneet vain altaita, vaan niiden alueelle kätkeytyi muun muassa kirjasto, kaksi palaestraa, useita pylväskäytäviä sekä iso puutarha käytävineen. Kirjastossa oli kaksi eri huonetta, kuten kaikissa muissakin Rooman kirjastoissa: toinen oli kreikan- ja toinen latinankielisille teksteille. Kylpylärakennus oli osaltaan tarkoitettu kulttuurien kohtauspaikaksi, ja siellä solmittiin niin poliittisia kuin kaupallisiakin sopimuksia Rooman valtakunnan aikana.

Kirjastot olivat sijoitettu rakennuskompleksin itä- ja länsisiipeen, ja koko pohjoissiiveke oli omistettu kaupoille.

Nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alkupuolella kylpylöiden muotoilua käytettiin inspiroimaan useita moderneja rakennuksia.

Kylpylöiden raunioihin pääsee nykyään tutustumaan pientä maksua vastaan, joskin alle 18-vuotiaat ja yli 65-vuotiaat EU:n kansalaiset pääsevät tutustumaan raunioihin ilmaiseksi, kuten myös Palatium-kukkulalle ja Colosseumiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Leland M. Roth: 1993 - Understanding Architecture: Its Elements, History and Meaning; julkaisija: Westview Press Boulder, CO; ISBN 0-06-430158-3

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]