Patukkasara
Patukkasara | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | Erittäin uhanalainen |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Kladi: | Yksisirkkaiset Monocotyledoneae |
Lahko: | Poales |
Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
Alaheimo: | Cyperoideae |
Tribus: | Cariceae[1] |
Suku: | Sarat Carex |
Laji: | hartmaniorum |
Kaksiosainen nimi | |
Carex hartmaniorum |
|
Synonyymit | |
Carex hartmanii |
|
Katso myös | |
Patukkasara (Carex hartmaniorum) on Keski-Euroopasta Länsi-Siperiaan levittäytynyt sarakasvi. Suomessa se on rauhoitettu ja erityisesti suojeltu.[2][3]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Patukkasara on mätästävä tai yksitäisversoinen ja kasvaa 20–80 senttimetriä korkeaksi. Sen varret ovat pystyjä ja jäykkiä. Varsien tyvitupet tumman punertavia. Lehdet ovat tummanvihreitä, kapeita ja jäykkiä. Patukkasaran kukinto on tavallisesti nuokkuva. Kukinnon tähkät ovat liereitä ("patukkamaisia") tai ylimmät joskus nuijamaisia. Ylemmissä tähkissä on sekä emi- että hedekukkia, alemmissa tähkissä on pelkkiä emikukkia. Tähkäsuomut ovat pullakon pituisia ja tavallisesti hyvin lyhytotaisia. Tähkäsuomun keskellä kulkee leveä vihreä keskisuoni. Patukkasara kuuluu pieneen valeyhtäläistähkäisten sarojen ryhmään. Se muistuttaa läheisesti rantanuijasaraa (C. buxbaumii subsp. buxbaumii) eli karttusaraa (Carex buxbaumii) ja lapinnuijasaraa (C. buxbaumii subsp. mutica) eli vuomasaraa (Carex adelostoma)[4][5] Patukkasaralla voi esiintyä harvinaista nokisientä karttusarannoki (Anthracoidea buxbaumii).[6]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Patukkasaran levinneisyysalue ulottuu Keski- ja Itä-Euroopasta Länsi-Siperiaan saakka. Pohjoismaissa sitä esiintyy harvakseltaan Norjan ja Ruotsin eteläosissa sekä Tanskan itäosissa. Lajia tavataan myös Baltiassa. Suomessa patukkasaraa tavataan Ahvenanmaalla sekä Manner-Suomessa Lohjalla.[5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Patukkasara on kalkinvaatija, joskin Keski-Euroopassa lajin ei ole havaittu tarvitsevan kalkkia. Patukkasara viihtyy kosteilla niityillä, rannoilla, lettosoiden reunuksilla ja ojissa. Sille on tyypillistä isot kasvustot. Patukkasaraa uhkaavat sen kosteiden elinpaikkojen ojitukset, pellonraivaus ja laidunnuksen loppumisen seurauksena umpeenkasvu.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pykälä, Juha & Ranta, Pertti: Patukkasara. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 96–97.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stevens, P. F.: Cyperaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Patukkasara – Carex hartmaniorum Laji.fi. Viitattu 29.3.2021.
- ↑ Carex hartmaniorum A.Cajander Plants of the World online. Viitattu 29.3.2021.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 571.
- ↑ a b c Pykälä & Ranta 1997, s. 96-97.
- ↑ Catalogue of Polish smut fungi, with notes on four species of Anthracoidea bomax.botany.pl. Arkistoitu 13.8.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasviatlas 2020: Patukkasaran (Carex hartmaniorum) levinneisyys Suomessa.
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Patukkasara (Carex hartmaniorum)
- ITIS: Carex hartmanii (englanniksi)