Palestiinan pakolaisuus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Palestiinan pakolaisia vuonna 1948.

Palestiinan pakolaisuus al-Hijra al-Filasteeniya alkoi vuoden 1947 tapahtumista, joita palestiinalaiset kutsuvat nimellä al Nakba.

Palestiinan pakolaisuus alkoi Israelin itsenäistymissodan yhteydessä 1947–1949. Sisällissota juutalaisväestön ja Palestiinan arabien välillä alkoi jo vuonna 1947 YK:n tehtyä ehdotuksen Palestiinan alueen jakamisesta. Israelin julistauduttua itsenäiseksi toukokuussa 1948 sota muuttui sen ja arabimaiden väliseksi päättyen keväällä 1949. Israel selvisi voittajana, ja sodan tuloksena 700 000–750 000 Palestinan arabia pakeni tai karkotettiin nykyisen Israelin alueelta. Nämä ihmiset eivät saaneet palata koteihinsa, ja heistä tuli Palestiinan pakolaisia. Vain noin 10 % palestiinalaisista sai jäädä asuinsijoilleen. Siitä, mikä sai palestiinalaiset pakenemaan kodeistaan, väitellään edelleen.[1] Palestiinassa asuvat palestiinalaiset ovat pakolaisia omassa maassaan. Jimmy Carter on kuvaillut palestiinalaisten tilannetta jopa apartheidiksi [2].

Al Nakba[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Al Nakba tarkoittaa "hävitystä", "Katastrofia", tai "tuhoa"[3][4][5] Käsitteestä "tuho" (en. soah) tuli synonyymi arabien häviölle Israelin itsenäisyyssodassa 1948, josta sai myös alkunsa Palestiinan nykyinen pakolaisongelma. Tätä ennen termiä oli käytetty kuvaamaan vuoden 1920 Maysalun taistelua, jossa Ranska miehitti Syyrian ja syrjäytti arabikapinan johtajan kuningas Faisal I:n.

Palestiinalaisten kalenterissa Israelin itsenäisyyspäivän jälkeistä päivää (15. toukokuuta) vietetään Nakban muistopäivänä, Arabiaksi: يوم النكبة Jawm an-Nakba. Israelissa päivän vietto aiottiin kieltää alun perin kolmen vuoden vankeusrangaistuksen uhalla, jota lievennettiin taloudellisiin pakotteisiin tapahtumaa järjestäviä kuntia tai järjestöjä vastaan.[6]

Kesällä 2009 Israelin palestinalaisille tarkoitetuista koulukirjoista poistettiin kohta, jossa kerrotaan, että arabit kutsuvat Israelin itsenäistymistä al-Nakbaksi. Israelin opetusministeri selitti, että ei ole syytä kutsua Israelin itsenäistymistä katasrofiksi tai kansanmurhaksi. Ahmed Tibi, Israelin parlamentin palestiinalainen jäsen, totesi, että zionistit yrittävät turhaan uudelleenkirjoittaa historiaa, Nakban vietto ei tähän lopu. [7].

Palestiinan pakolaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka ei ole yleistä määritelmää siitä, kuka on Palestiinan pakolainen, YK:n Palestiinan pakolaisjärjestö UNRWA määrittelee sellaisiksi henkilöt, joiden vakinainen asuinpaikka oli Palestiina 1946–1948 ja joka menetti kotinsa ja elantonsa arabien ja Israelin välillä vuonna 1948 syntyneen konfliktin seurauksena. YK:n Palestiinan pakolaisjärjestö hyväksyy palestiinalaisten osalta pakolaisiksi myös pakolaisuudessa syntyneet lapset. Tämä poikkeaa pakolaisjärjestön tavallisesta käytännöstä. Alun perin YK:n laskennassa palestiinan pakolaisten määrä oli 711 000. Palestiinan pakolaisten määrä on nykyään yli neljä miljoonaa, joista kolmannes asuu Länsirannalla ja Gazassa. Alle kolmannes asuu Jordaniassa; 17 % Syyriassa ja Libanonissa[8] loput 15 % asuu muissa arabimaissa ja lännessä. Noin miljoonalla Palestiinan pakolaisella ei ole muuta henkilöllisyyspaperia kuin YK:n Palestiinan pakolaisjärjestön myöntämä henkilökortti.[9]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bayt Jibrin arabikylän rauniot vihreällä vyöhykkeellä Hebronista länteen.

Alkuperäinen syy Palestinan pakolaisuuteen puhuttaa yhä pakolaisongelman ratkaisusta neuvoteltaessa. Palestinan pakolaisuus liittyy läheisesti Israelin itsenäisyyssotaan ja siihen johtaneeseen poliittiseen kehitykseen. Israelin mukaan arabijohtajat olisivat kehottaneet palestiinalaisia lähtemään kodeistaan muun muassa radiolähetyksin. Morrisin (1987) tutkimuksen mukaan siviilien pakoon yllyttämisestä ei ole näyttöä. Esimerkiksi tuon ajan hepreankielisissä radiolähetyksissä mainittiin arabijohtajien pyrkimykseksi estää siviilien pako. Morrisin mukaan pako johtui ennen kaikkea juutalaisten joukkojen hyökkäyksiin liittyvästä raakuuksien pelosta ja karkotusmääräyksistä. Palestinalaisten pakoon vaikutti myös arabijohdon kyvyttömyys hoitaa hallintoa brittien poistuttua maasta. Seuraavana maasta poistuikin se koulutettujen palestiinalaisten eliitti, joka oli ollut Britannian romahtaneen mandaattihallinnon palveluksessa.[10]

Israelin komentaja Moshe Karmel antoi lokakuussa 1948 Pohjois-Galilean tyhjennysmääräyksen. Israelin tiedustelupalvelun raportin mukaan arabijohdon määräyksillä ei ollut merkittävää osaa arabiväestön paossa, vaikka naisia ja lapsia kehotettiin väistymään taistelujen tieltä. Israelin armeijan komentaja Yigal Yadin ilmoitti elokuussa 1948, ettei Israel halunnut arabeja Israeliin ja että näiden paluu tulisi estää. Israelin hallitus esti palestiinan pakolaisten paluun ja aloitti tyhjentyneiden arabikylien ja viljelysten hävittämisen. Eri väestöryhmiä kohdeltiin myös eri tavoin. Druuseihin suhtauduttiin muita myönteisemmin.[1]

Kuvia Palestinan pakolaisuudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 500 Dunam on the Moon Rachel Leah Jonesin dokumentti kertoo Ayn Hawdin palestinalaisesta kylästä, jonka Israelin joukot valtasivat ja tyhjensivät vuoden 1948 sodassa.
  • The Palestinian Catastrophe 1948 on Benny Brunnerin ja Alexandra Janssen dokumentti, joka seuraa Palestinan pakolaisongelmaan liittyviä tapahtumia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ennen & Nyt - Israelin synty (1948) uudessa tutkimuksessa Viitattu 23.5.2009
  2. Cartet, Jimmy (2006) Palestine: Peace Not Apartheid. Simon & Schuster
  3. Ha'aretz 13 May 2008 Palestinian refugees, Israeli left-wingers mark Nakba By Yoav Stern
  4. Badil Nakba 60 [vanhentunut linkki]
  5. A History of the Modern Middle East by William L. Cleaveland, 2004, p. 270 Termi "Nakba" käyttöön vaikutusvaltaisten arabien puheessa vuoden 1948 sodan yhteydessä Constantine Zureiq.
  6. Initiative: 'Nakba law' to be softened, Ynet
  7. http://edition.cnn.com/2009/WORLD/meast/07/22/israel.arab.textbook/index.html?iref=topnews Israel strips 'catastrophe' of nation's birth from books
  8. Bowker, 2003, p. 72
  9. (Bowker, 2003, pp. 61–62)
  10. Morris, Benny (1987) The Birth of the Palestinian Refugee Problem 1947–49. Cambridge University Press

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]