Olga Fjodorovna
.jpg)
Suuriruhtinatar Olga Fjodorovna (20. syyskuuta 1839 Karlsruhe – 12. huhtikuuta (J: 31. maaliskuuta) 1891 Harkova), alun perin Badenin prinsessa Cäcilie, oli suuriruhtinas Mihail Nikolajevitš Romanovin puoliso.[1]
Ei tiedetä, kuinka suuriruhtinas Mihail Nikolajevitš ja Cäcilie tapasivat, mutta heidän liittonsa oli rakkausavioliitto ja he olivat onnellisia yhdessä. Nikolai I:n neljästä pojasta ainoastaan Mihail pysyi uskollisena aviopuolisolleen koko elämänsä.lähde? Cäcilie oli kihlajaisten aikaan 16-vuotias. Mihail kertoi kälylleen Maria Aleksandrovnalle Cäcilien valinneen nimekseen Olga Fjodorovna, koska Mihail ei pitänyt Cäcilie-nimestä. Heidät vihittiin Talvipalatsissa 16. (28.) elokuuta 1857.
Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mihail ja Olga saivat seitsemän lasta.[2] Mihailovitšit olivat suvun kolmen nuorimman haaran suurin perhe.
- Nikolai Mihailovitš Romanov (1859–1919, Pietari-Paavalin linnoituksessa)
- Anastasia Mihailovna Romanova (1860–1922)
- Mihail Mihailovitš Romanov (1861–1929)
- Georgi Mihailovitš Romanov (1863–1919, Pietari-Paavalin linnoituksessa)
- Aleksandr Mihailovitš Romanov (1866–1933)
- Sergei Mihailovitš Romanov (1869–1918, Alapajevskissa)
- Aleksei Mihailovitš Romanov (1875–1895)
Elämää Kaukasuksella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suuriruhtinas Mihail nimitettiin vuonna 1862 kenraalikuvernööriksi Kaukasukselle, missä hän hoiti tehtäväänsä lähes 20 vuoden ajan. Hän ja suuriruhtinatar pitivät hovia Tbilisin palatsissa, ja heidän seitsemästä lapsestaan neljä syntyi Kaukasuksella. Vaikka he asuivatkin kaukana pääkaupungista, Olga sopeutui kuitenkin niin hyvin puolisonsa synnyinmaan tapoihin, että piti itseään täysin venäläisenä. Kenraalikuvernöörin puolisona hänellä oli jonkin verran päätösvaltaa, ja hän perustikin Kaukasukselle alueen ensimmäiset tyttökoulut ja naistenkoulutuslaitokset. Hän oli myös järjestämässä lääkintäpalveluja etenkin Venäjän ja Turkin sodan aikana vuosina 1877-78.[3] Olga halusi olla perillä siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui, ja hän teki tarkkoja havaintoja. Vuosia myöhemmin eräs hänen hovinaisistaan kuvaili häntä "harvinaisen älykkääksi naiseksi, jolla oli erittäin terävä arvostelukyky. Joissain piireissä häntä lähes pelättiin hänen pahanilkisten, mutta osuvien ja asiallisten huomautusten vuoksi. Itse sain häneltä osakseni vain ystävällistä huomaavaisuutta ja hienotunteisuutta – –".
Vanhuus ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olga Fjodorovna kuoli Nikolai I:n miniöistä nuorimpana, joitain vuosia ennen poikaansa. Hän oli vuosien ajan kärsinyt huonosta terveydestään ja yrittänyt turhaan löytää sopivia hoitoja Euroopan kylpylöistä. Olga lähti Krimille yksin 28.3.1891. Hän oli kertonut tsaaritar Maria Fjodorovnalle, ettei voinut hyvin ja halusi kerätä voimia rauhassa. Olga sairastui junamatkalla vielä samana iltana ja palasi Harkovan palatsiin useita tunteja myöhemmin. Hänen junavaunuunsa kutsuttiin lääkäreitä, jotka määräsivät hänet siirrettäväksi tsaarin odotushuoneeseen. Hän oli siellä yksin kaksi kokonaista päivää ainoastaan palvelijoidensa seurassa, kunnes kuoli 31.3.1891.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Storfurstinnan Olga Feodorovna död. Östra Finland, 16.04.1891, nro 86, s. 2-3. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.07.2015.
- ↑ H. K K. Mikael Nikolajevitsh. Suomalainen Wirallinen Lehti, 21.12.1909, nro 295, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.07.2015.
- ↑ Högsta tillsynen öfver sanitetswäsendet. Hufvudstadsbladet, 29.07.1877, nro 174, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.07.2015.
| ||||||||||||||
