Mihail Nikolajevitš Romanov
Suuriruhtinas Mihail Nikolajevitš Romanov (25. lokakuuta (J: 13 lokakuuta) 1832 Pietarhovi, Venäjän keisarikunta – 18. joulukuuta 1909 Cannes, Ranska) oli Venäjän keisarin Nikolai I:n ja tämän puolison Aleksandra Fjodorovnan seitsemäs lapsi ja neljänneksi vanhin poika, keisari Aleksanteri II:n nuorempi veli.[1]
Mihail Nikolajevitš palveli pitkään (1862–1882) Transkaukasian kenraalikuvernöörinä Tbilisissä. Turkin sodassa (1877–1878) hän palveli Venäjän Kaukasuksen-joukkojen ylipäällikkönä ja sai sotamarsalkan arvon 1878. Vuonna 1881 Aleksanteri II:n kuoltua ja Aleksanteri III:n noustua valtaan Mihail Nikolajevitš nimitettiin Venäjän valtakunnanneuvoston puhemieheksi epäsuosioon joutuneen vanhemman veljensä Konstantin Nikolajevitšin sijaan. Tätä virkaa hän hoiti vuoteen 1905 asti.
Vuonna 1857 suuriruhtinas Mihail Nikolajevitš avioitui Badenin prinsessan Cäcilian kanssa, joka oli Badenin suurherttuan Leopold I:n ja Ruotsin prinsessan Sophien tytär. Cäcilia otti nimen Olga Fjodorovna, ja he saivat seitsemän lasta, jotka muodostivat sitten Mihailovitšeina tunnetun Romanovien sukuhaaran.[1]
- Nikolai Mihailovitš Romanov (1859–1919)
- Anastasia Mihailovna Romanova (1860–1922)
- Mihail Mihailovitš Romanov (1861–1929)
- Georgi Mihailovitš Romanov (1863–1919)
- Aleksandr Mihailovitš Romanov (1866–1933)
- Sergei Mihailovitš Romanov (1869–1918)
- Aleksei Mihailovitš Romanov (1875–1895)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b H. K K. Mikael Nikolajevitsh. Suomalainen Wirallinen Lehti, 21.12.1909, nro 295, s. 1. Kansalliskirjasto Viitattu 11.07.2015.
