Nishi-Hongan-ji
| Nishi-Hongan-ji | |
|---|---|
 Nishi-Hongan-jin Goeidō- ja Amidadō-hallit |
|
| Maailmanperintökohde | |
| Sijainti |
 Japani |
| Tyyppi | Kulttuurikohde |
| Kriteerit | II, IV |
| Tunnusnumero | 688 |
| Valintahistoria | |
| Valintavuosi | 1994 |
Nishi-Hongan-ji (jap. 西本願寺) on buddhalainen temppeli Kioton kaupungissa Japanissa. Se sijaitsee Shimogyōn suuralueella Kioton rautatieaseman luoteispuolella Horikawa-kadun varrella. Temppelin virallinen nimi on Ryūkokuzan Hongan-ji (龍谷山 本願寺). Tuttavallisesti se tunnetaan Kiotossa myös nimellä O-Nissan (お西さん). Nishi-Hongan-ji on Puhtaan maan buddhalaisuuden Jōdo-shinshū-lahkon Honganji-haaran päätemppeli.[1][2]
Nishi-Hongan-jin historia ulottuu 1200-luvun puoliväliin Kamakura-kaudelle saakka, kun Jōdo-shinshūn perustajalle Shinranille rakennettiin hautamausoleumi. Myöhemmin mausoleumista tehtiin Hongan-jin buddhalainen temppeli, joka vähitellen nousi vaikutusvaltaiseen asemaan. Se joutui muuttamaan useita kertoja kärsittyään tuhoja eri konflikteissa. 1590-luvulla temppeli rakennettiin nykyiselle paikalleen Kiotoon, mutta 1600-luvun alussa se jakautui läntiseen (nishi) ja itäiseen (higashi) haaraan; itäisen haaran päätemppeli Higashi-Hongan-ji sijaitsee edelleen muutaman korttelin päässä Nishi-Hongan-jistä Kioton keskustassa.
Nishi-Hongan-jin rakennuksista useita on valittu Japanin kansallisaarteiksi. Vuonna 1994 temppeli otettiin yhdessä Kioton muiden kulttuuriaarteiden kanssa Unescon maailmanperintöluetteloon osana kohdetta ”muinaisen Kioton historialliset monumentit”.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen Edo-kautta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nishi-Hongan-jin temppelin juuret ovat Jōdo-shinshū-lahkon perustajan Shinranin hautamausoleumissa. Shinran kuoli vuonna 1262 tai 1263, ja hänet haudattiin Ōtaniin Higashiyaman alueelle Kioton itäpuolelle. Kymmenen vuotta myöhemmin Shinranin tytär Kakushinni kuitenkin siirsi hänen luunsa kuusikulmion muotoiseen mausoleumiin, johon asetettiin myös Shinranin patsas. Tämä rakennus tunnettiin nimellä Ōtani-byōdō (大谷廟堂), ja se sijaitsi nykyisen Chion-inin temppelin alueella. Myöhemmin mausoleumista huolehtivat Kakushinnin poika Kakue ja pojanpoika Kakunyo. Temppelin nimeä Hongan-ji siitä alettiin käyttää 1300-luvun alkupuolella, sillä nimi esiintyy vuonna 1321 kirjoitetussa dokumentissa. Vuonna 1336 mausoleumi tuhoutui Ashikaga Takaujin joukkojen aiheuttamassa tulipalossa. Viimeistään tämän jälkeen siitä tehtiin muodollisesti buddhalainen temppeli ja myös sen arkkitehtuuri sai tyypillisen temppelin piirteitä.[2][3]
Apotti Zonnyon aikaan temppeliin perustettiin erillinen Amida-halli Amida-buddhan palvomista varten ja Goeidō-halli, jonne pyhitettiin Shinrania esittävä veistos. Vastaavat hallit temppelillä on nykyäänkin käytössä. Sen opetukset kuitenkin joutuivat Hieivuoren munkkien vihan kohteeksi, ja Zonnyoa seuranneen apotin Rennyon aikaan vuonna 1465 se tuhottiin. Rennyo joutui pakenemaan Echizenin provinssiin, mutta perusti myöhemmin vuonna 1478 Kioton Yamashinan alueelle uuden Hongan-jin temppelin, joka tunnettiin nimellä Yamashina Hongan-ji (山科本願寺).[2][3]
1500-luvun alkupuolella temppelin vaikutusvallan kasvusta huolestui vuorostaan daimio Hosokawa Harutomo, joka poltti sen vuonna 1532 Rokkaku Sadayorin ja Nichiren-munkkien avustuksella. Sen jälkeen apotti Shōnyo siirsi temppelin Osakaan aiemman Ōsaka-gobō-luostarin (大坂御坊) paikalle. Tätä temppeliä kutsuttiin nimellä Ishiyama Hongan-ji (石山本願寺). Vuosisadan lopulla se joutui taisteluihin Oda Nobunagan kanssa niin sanotussa Ishiyama Hongan-jin sodassa (Ishiyama-kassen), mutta Nobunagan seuraajan Toyotomi Hideyoshin tuella se sai vuonna 1591 alueen Kioton Horikawa-kadun varrelta, jossa Nishi-Hongan-ji nykyäänkin sijaitsee.[2][3]
Itäinen ja läntinen haara[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1600-luvun alussa syntyi kiista apotti Kennyon vanhimman pojan Kyōnyon ja kolmannen pojan Junyon välille. Riidan taustalla olivat aiemmat Ishiyama Hongan-jin sodan aikaiset tapahtumat. Kyōnyo sai vuonna 1602 Tokugawa Ieyasulta alueen oman temppelinsä perustamista varten, ja syntyi Higashi-Hongan-jin temppeli Nishi-Hongan-jin itäpuolelle. Nishi-Hongan-jin apottina jatkoi Junyo. Hongan-ji jakautui siis läntiseen (nishi) ja itäiseen (higashi) haaraan.[2][3]
Nishi-Hongan-jiin oli rakennettu uudet Amidadō- ja Goeidō-hallit jo 1590-luvun alussa, mutta Goeidō romahti vuoden 1596 maanjäristyksessä, ja molemmat hallit tuhoutuivat jälleen vuonna 1617 pesuhuoneesta alkunsa saaneessa tulipalossa. 1630-luvulla temppelille siirrettiin Toyotomi Hideyoshin Jurakudai-palatsista Hiunkaku-paviljonki. On väitetty, että temppelin kiinalaistyylinen portti (karamon) ja luentohalli (shoin) olisi siirretty sinne samoihin aikoihin Fushimin linnasta. Uusi Goeidō-halli temppeliin valmistui vuonna 1636, Amidadō vasta vuonna 1760.[2][3] Bakumatsun aikaan Edo-kauden lopulla Nishi-Hongan-jistä tuli shinsengumi-poliisijoukkojen tukikohta.[1]
1600-luvulta lähtien temppelissä on harjoitettu koulutoimintaa. Sinne valmistui lahjoitusvaroin opiskelija-asuntola vuonna 1639. 1700-luvun lopussa toiminta joutui vaikeuksiin harhaoppisina pidettyjen opettajien vuoksi, mutta Meiji-restauraation jälkeen Nishi-Hongan-ji alkoi panostaa jälleen koulutukseen, ja temppelille perustettiin seminaari vuonna 1875. Nykyisin temppeliorganisaatio hallinnoi jopa yhdeksää yliopistoa.[2]
Nishi-Hongan-ji suojeltiin valtion muinaisjäännöksenä ja liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1994.[1]
Temppelialue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nishi-Hongan-jin alue sijaitsee Horikawa-valtakadun länsipuolella. Kadun ja temppelin välissä virtaa maan pinnalla pieni Horikawajoki. Etelässä alue rajautuu Kitaōji-katuun, pohjoisessa Hanayachō-katuun. Temppelialuetta ympäröi muuri, jonka tärkeimmät portit antavat etelään Kitaōji-kadulle (Karamon-portti) ja itään Horikawa-kadulle (Goeidōmon-, Amidadōmon- ja Onarimon-portit). Pääportti (sōmon) sijaitsee Horikawa-kadun vastapuolella. Osa temppelin rakennuksista sijaitsee tämän alueen ulkopuolella, kuten Dendōin-talo korttelin päässä Horikawa-kadulta.[4]
Monet Nishi-Hongan-jin rakennuksista on valittu kansallisaarteiksi, loput tärkeäksi kulttuuriomaisuudeksi. Kansallisaarteita ovat Amidadō- ja Goeidō-päähallien lisäksi shoin-luentohalli, Hiunkaku-paviljonki ja Karamon-portti. Temppelialueella kasvava suuri, 400-vuotias neidonhiuspuu on suojeltu luonnonmuistomerkkinä. Se tunnetaan muotonsa vuoksi ”ylösalaisena neidonhiuspuuna” (sakasa-ichō). Legendan mukaan puusta olisi suihkunnut vettä, kun temppelin rakennukset olivat syttyneet tuleen.[4]
Päähallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Goeidō-halli (御影堂) eli perustajan halli on rakennettu vuonna 1636. Hallissa on Jōdo-shinshūn perustajan Shinranin patsas, ja siellä säilytetään myös muita lahkon historialle tärkeitä henkilöitä esittäviä veistoksia. Halli on 29 metriä korkea, sen pituus on 62 metriä ja leveys 48 metriä.[4]
Nykyinen Amidadō-halli (阿弥陀堂) on valmistunut vuonna 1760, ja siellä palvotaan bodhisattva Amidaa esittävää veistosta. Hallissa säilytetään myös useita muita patsaita, jotka esittävät bodhisattvoja, historiallisesti tärkeitä munkkeja ja prinssi Shōtokua. Amidadō on 25 metriä korkea, sen pituus on 45 metriä ja leveys 42 metriä, joten se on Goeidōta pienempi.[4] On epätavallista, että perustajan halli on rakennettu suuremmaksi kuin temppelin palvonnan kohteelle omistettu päähalli.[1]
Molemmat päähallit on valittu Japanin kansallisaarteiksi. Goeidō-halli on restauroitu vuonna 2009, Amidadō vuonna 1985 ja jälleen vuosina 2017–2022.[4][5]
-
Nishi-Hongan-jin Amidadō-halli -
Amidadōn sisätilaa -
Goeidō-halli -
Amidadōn ja Goeidōn yhdistävä käytävä
Shoin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nishi-Hongan-jin shoin eli luentohalli on hyvin säilynyt esimerkki loisteliaasta shoin-zukuri-arkkitehtuurista, joka sai alkunsa Momoyama-kaudella. Rakennus on koristeltu lukuisin seinämaalauksin ja värikkäästi maalatuin kaiverruksin. Alun perin shoin koostui kahdesta eri rakennuksesta, jotka olivat Taimenjo (対面所) eli vastaanottohalli ja Shiroshoin (白書院) eli ’valkoinen shoin’; ensimmäinen valmistui Kan’ei-kaudella 1620–1640-luvuilla, jälkimmäinen on jonkin verran vanhempi. Myöhemmin rakennukset on liitetty yhteen.[6]
Shoinin tiloista suurin on vastaanottohalli, joka jakautuu 162 tatamimaton laajuiseen alaosaan ja korotettuun yläosaan. Tila tunnetaan myös ’metsähanhien huoneena’ (Hishikui no ma), koska sen seinän yläosassa on suuri metsähanhia esittävä kaiverrus. Vastaanottohallin länsipuolella on kolme pienempää tilaa: Suzume no ma eli ’pikkuvarpusten huone’, Gan no ma eli ’villihanhien huone’ ja Kiku no ma eli ’krysanteemien huone’. Huoneiden seinät on koristeltu kullatuin, pikkuvarpusia, hanhia ja krysanteemin kukkia esittävin maalauksin. Myös huoneiden kattosyvennykset on maalattu: Suzu no ma -huoneen kattoa koristavat pyöreään muotoon maalatut, yksityiskohtaiset neljän vuodenajan kukat, Gan no ma -huonetta Clematis florida -kärhöt, Kiku no ma -huonetta värikkäät viuhkat.[6]
Shiroshoin on vastaanottohallia pienempi tila: se koostuu 24 tatamin kokoisesta päähuoneesta ja kahdesta pienemmästä huoneesta, jotka muodostavat tilasarjan. Tiloja käytettiin seremonioihin ja vieraiden kestitsemiseen. Myös Shiroshoin on kauttaaltaan koristeltu loisteliain maalauksin; kolmatta tilaa, jota voitiin käyttää myös nōteatterin lavana, koristavat riikinkukkojen kuvat. Shiroshoinin koillispuolella sijaitsee vielä siihen käytävällä liitetty, yksityisempi Kuroshoin-rakennus (黒書院) eli ’musta shoin’. Se edustaa vapaamuotoisempaa sukiya-tyyliä ja sen seinillä on Kanō Tan’yūn tussimaalauksia.[6]
Sekä shoinin pohjois- että eteläpuolella on nōteatterin esittämiseen käytetty ulkolava. Pohjoinen lava, joka lienee valmistunut vuonna 1581, on Japanin vanhin jäljellä oleva nōlava. Se on valittu shoinin tavoin kansallisaarteeksi. Eteläinen lava on rakennettu Edo-kauden alkupuolella 1600-luvulla. Lisäksi shoiniin liittyy erityisenä maisemakohteena suojeltu Kokei-puutarha (虎渓). Se on tyyliltään kuiva karesansui-puutarha, jonka nimi viittaa Kiinan Jiangxissa sijaitsevaan Luvuoreen. Puutarhan tapauksessa vuorta edustaa lainattuna maisemana Goeidō-hallin katto.[6]
-
Shoin-rakennus -
Osa vastaanottohallista eli metsähanhien huoneesta -
Shiroshoin -
Pohjoinen nōlava
Hiunkaku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hiunkaku-paviljonki (飛雲閣, ’lentävien pilvien paviljonki’) sijaitsee Nishi-Hongan-jin temppelialueen kaakkoisnurkassa. Se kuului alun perin Toyotomi Hideyoshin Jurakudai-palatsiin, josta se siirrettiin temppelille 1630-luvulla.[2] Hiunkakua ympäröi Tekisui-en-niminen (滴翠園) puutarha, jonka lammen rannalle se on rakennettu. Rakennus on kolmikerroksinen ja sillä on paanukatto. Toinen ja kolmas kerros ovat pohjakerrosta pienempiä, ja ne on sijoitettu pohjakerroksen suhteen epäsymmetrisesti. Katto on hyvin monimuotoinen. Nimen Hiunkaku paviljonki lienee saanut siitä, että sen pilarit ovat hyvin ohuita, minkä vuoksi se vaikuttaa ikään kuin leijuvan ilmassa.[7]
Paviljongissa on useita tiloja: pohjakerroksessa esimerkiksi päätila Shōkenden (招賢殿) ja jälkeenpäin rakennettu teehuone, toisessa kerroksessa Kasen no ma eli ’wakarunoilijoiden huone’, jonka seinille on maalattu 36 suuren wakarunoilijan (sanjūrokkasen) kuvat, ja kolmannessa kerroksessa Tekiseirō (摘星楼) eli ’tähtienpoimintatorni’. Paviljonkiin on käytävällä liitetty Ōkakudai-siipi (黄鶴台), jonka yhteydessä on myös erillinen kylpytila japanilaistyylisine saunoineen (mushiburo). Hiunkaku on valittu kansallisaarteeksi, Ōkakudai tärkeäksi kulttuuriomaisuudeksi.[7] Paviljonki on restauroitu vuosina 2017–2020.[5]
Portit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nishi-Hongan-jin porteista arvokkain on kansallisaarteeksi valittu kiinalaistyylinen portti eli karamon; muut portit on hyväksytty tärkeän kulttuuriomaisuuden luetteloon. Karamon on koristeltu loisteliain Momoyama-kauden puukaiverruksin. Sillä on japaninsypressin kaarnalla peitetty katto (hiwatabuki) ja kaareutuvat karahafu-räystäät.[4] Portin neljä vuotta kestävät restaurointityöt aloitettiin vuonna 2018.[5] Porttia käytetään hyvin harvoin: se avattiin yleisölle päivän ajaksi vuonna 2017 ennen korjaustöiden alkamista, edellinen kerta oli vuonna 1983.[8]
Temppelin muut portit ovat kiinalaistyylistä porttia jokseenkin yksinkertaisempia. Amidadōmon-portissa on karamon-portin tavoin kaarnakatto ja kullattuja koristeita, Goeidōmon on tiilikattoinen portti. Edo-kauden loppupuolella valmistunut Onarimon edustaa kōraimon-tyyliä. Nykyisin Horikawa-kadun toisella puolella sijaitseva pääportti eli sōmon on jouduttu historiansa aikana siirtämään kolmeen kertaan, viimeksi vuonna 1959 Horikawa-kadun levennystöiden vuoksi.[4]
-
Amidadōmon-portti -
Goeidōmon-portti -
Karamon-portti -
Karamon-portin koristeluja
Muut rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Temppelialueen muita rakennuksia ovat sutra-halli eli kyōzō, jossa säilytetään Tenkain 1600-luvulla julkaisemaa buddhalaisten tekstien kokoelmaa, alueen koillisnurkassa sijaitseva rumputorni eli taikorō, jonka seinillä sanotaan näkyvän shinsengumi-joukkojen jättämiä miekanjälkiä, ja rituaaliseen puhdistautumiseen tarkoitettu avoin katos kaivoineen (chōzuya).[4]
Nishi-Hongan-jin itäpuolella sijaitsee temppelille kuuluva, vuonna 1895 valmistunut Dendōin-rakennus (伝道院), jonka suunnitteli arkkitehti Itō Chūta. Rakennus oli alun perin tarkoitettu temppelin perustaman henkivakuutusosakeyhtiön (Shinshū-shinto seimeihoken) käyttöön, mutta siitä tehtiin myöhemmin temppelin lähetystyön toimisto, 1950-luvulla lääkäriasema ja lopulta munkkien koulutuskeskus. Myös Dendōin on valittu tärkeäksi kulttuuriomaisuudeksi.[4]
-
Sutra-halli eli kyōzō -
Taikorō-rumputorni -
Temppelin muuri ja Horikawajoki -
Dendōin-rakennus
Kulttuuriomaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nishi-Hongan-jin omistuksessa on kansallisaarteeksi valittu Kamakura-kauden piirros Kagami no goei (鏡御影), joka esittää Jōdo-shinshūn perustajaa Shinrania. Se on taidokas esimerkki kauden nise-e-muotokuvamaalauksesta. Kuvan tekijä lienee Fujiwara no Nobuzanen poika Sen’amidabutsu. Kansallisaarre on myös Heian-kaudella laadittu runokokoelma Sanjūrokunin kashū (三十六人家集), joka tunnetaan erityisesti värikkäästä, taidokkaasti koristellusta paperistaan. Se on vanhin lähes täydellisenä säilynyt 36 suuren wakarunoilijan runoista kerätty antologia.[9]
Arvokas on myös tärkeäksi kulttuuriomaisuudeksi nimetty kuusiosainen käsikirjoitus Kyōgyō shinshō (教行信証), jossa Jōdo-shinshūn opit on perusteltu järjestelmällisesti. Tekstin kirjoittamisen aloitti Shinran 52-vuotiaana.[9]
Nishi-Hongan-jin omistuksessa oli vuoteen 1914 saakka Ogata Kōrinin samettikurjenmiekkoja esittävä sermimaalaus Kakitsubata-zu, mutta se myytiin Tōbu-rautateiden johtajalle Nezu Kaichirōlle. Tämäkin maalaus on valittu kansallisaarteeksi.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e 国指定史跡ガイド: 本願寺境内 Kotobank. Viitattu 25.04.2021.
- ↑ a b c d e f g h 日本大百科全書(ニッポニカ): 本願寺 Kotobank. Viitattu 25.04.2021.
- ↑ a b c d e 本願寺の歴史 Hongwanji. Viitattu 25.04.2021.
- ↑ a b c d e f g h i 境内と建造物 Hongwanji. Viitattu 02.05.2021.
- ↑ a b c 文化財指定建造物修復工事 Hongwanji. Viitattu 02.05.2021.
- ↑ a b c d 書院・能舞台 Hongwanji. Viitattu 02.05.2021.
- ↑ a b 飛雲閣 Hongwanji. Viitattu 04.05.2021.
- ↑ Nishi Honganji Temple opens decorative gate for first time in decades 21.05.2017. The Japan Times. Viitattu 09.05.2021.
- ↑ a b 名宝 Hongwanji. Viitattu 05.05.2021.
- ↑ 尾形光琳「燕子花図屏風」１００年ぶり里帰り 京都国立博物館、今秋に特別展「国宝」 06.06.2017. The Sankei Shimbun & SANKEI DIGITAL. Viitattu 05.05.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nishi-Hongan-ji Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||
