Nirkot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nirkot
Pajuhangokas (Furcula furcula)
Pajuhangokas (Furcula furcula)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Nirkot
Notodontidae
Stephens, 1829
Alaheimot
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Nirkot Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Nirkot Commonsissa

Nirkot (Notodontidae), aikaisemmalta nimeltään hammaskehrääjät, on keskikokoisten, yöaktiivisten perhosten heimo.

Nirkkolajien siipiväli vaihtelee 20–100 mm. Heimon yhdistävänä piirteenä säärissä sijaitsevien okien kärkiosat ovat sahalaitaiset ja keskiruumiin takaosassa sijaitsevaan kuuloelimeen liittyy bullaksi kutsuttu osa. Myös toukkien pinnan sukasten sijainnit ja toukan suuosat ovat heimolle tunnusomaiset. Takaruumiin neljännen jaokkeen vatsakilpeen liittyy kannuksia, joissa on litteitä, suomumaisia karvoja. Aikuisina perhosina nirkot ovat rotevatekoisia, kapeasiipisiä ja huomattavan karvaisia lajeja. Takasiivet ovat huomattavasti etusiipiä lyhyemmät ja kiinnittyvät etusiipeen frenulumin avulla. Imukärsän kehitysaste vaihtelee ja koiraiden tuntosarvet ovat kaksoiskampamaiset. Useimmat nirkot ovat harmaanruskeita ja lentävät öisin, mutta värikirjo kattaa myös valkoisia ja kellansävyisiä lajeja. Muutamilla trooppisilla lajeilla on hopeanhohtoisia täpliä.[1] Poikkeuksena tähän Dioptinae-alaheimossa on päiväaktiivisia, värikkäitä lajeja[2]. Lepäävän perhosen siivet asettuvat kattolaskuisesti takaruumiin sivuille.

Nirkkotoukkien ulkonäkö on hyvin vaihteleva. Monilla lajeilla toukat ovat karvattomia, mutta joskus niissä on poltinkarvoja tai erilaisia kyhmyjä ja nystermiä. Useimmat lajit elävät yksin, mutta etenkin kulkurinirkoilla toukat muodostavat suuria laumoja.[1] Toukat ovat usein myrkyllisiä. Uhattuna niillä on lajille tyypillinen uhkausasento. Ne voivat tehdä nopeita liikkeitä ja ruiskuttaa muurahaishappoa ja ketoneita sisältävää eritettä uhkaajan päälle[2] Toukilla on myös omalaatuinen lepoasento, jossa molemmat päät ovat irti alustasta. Toukka rakentaa löyhän kotelokehdon ja koteloituu joko maanpinnalle tai heti maanpinnan alle.

Nirkkoja tavataan kaikkialla maailmassa Antarktista, Uutta Seelantia ja Tyynenmeren saaria lukuunottamatta. Useimmat lajit elävät tropiikissa. Heimoon kuuluu maailmanlaajuisesti noin 3500 lajia, joista 450 tavataan palearktisella alueella ja 47 Euroopassa.[1]

Suomessa tavatut lajit alaheimoittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomesta nirkkolajeja on tavattu 26, joista yksi on harhailija.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN: 978-91-88506-58-0 s. 374–376
  2. a b M. J. Scoble (1995) The Lepidoptera: Form, Function and Diversity. Oxford University Press ISBN 0198549520 s. 331
  3. Luonnontieteellinen keskusmuseo: Suomen perhoset: Noctuoidea

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]