Harmonirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harmonirkko
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Nirkot Notodontidae
Alaheimo: Aitonirkot Notodontinae
Suku: Notodonta
Laji: torva
Kaksiosainen nimi

Notodonta torva
(Hübner, 1803)

Katso myös

  Harmonirkko Commonsissa

Harmonirkko (Notodonta torva) on melko yleinen, harmaa yöperhoslaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etusiivet ovat tasaisen harmaat ilman minkäänlaisia punertavia sävyjä. Siiven poikki kulkee kaksi aaltoilevaa poikkiviirua, joiden vierellä on vaaleaa varjostumaa. Keskitäplä on tumma, mutta sitä ympäröi vaalea reunus. Siiven takareunassa on tumma suomutupsu. Takasiivet ovat harmaat, mutta etusiipiä vaaleammat. Takasiivissä on tumma keskitäplä, vaalea kaarijuova sekä tumma laikku takareunan ulkonurkassa. Siipiväli 40–45 mm.[1][2][3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmonirkko on boreaalinen laji, joka on 1900-luvun aikana levinnyt länteen ja etelään. Nykyisin sitä tavataan Itä-Ranskasta ja Italian pohjoisosista Keski-Euroopan poikki Baltiaan ja Venäjän läpi Kiinaan, Koreaan ja Japaniin saakka. Länsi-Euroopasta laji puuttuu.[3][4] Suomessa sitä tavataan suurimmassa osassa maata pohjoisimpien havaintojen ollessa Keski-Lapista ja Inarista. Perhoset lentävät yhtenä tai kahtena sukupolvena, joista ensimmäinen on lennossa toukokuulta elokuulle ja toinen, harvinaisempi ja vähälukuisempi, heinäkuulta syyskuulle.[5][6]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa harmonirkon elinpiiriä ovat lehti- ja sekametsät, metsänlaiteet, pensaikot ja kulttuuriympäristöt. Idempänä se on taigalaji. Perhosten määrä vaihtelee vuosittain, mutta yleensä se on harvalukuinen. Perhosten lento alkaa illan hämärtyessä ja voi jatkua lämpimänä yönä aamuyölle saakka. Koiraat tulevat helposti valolle, naaraat varsin harvoin. Naaraan tuottama feromoni houkuttelee harmonirkkokoiraiden lisäksi myös tamminirkon (Drymonia ruficornis) koiraita.[3]

Parittelu kestää yleensä parin kohtaamista seuraavaan yöhön saakka. Naaras munii 150–200 munaa yksitellen tai pieniksi ryhmiksi lehtien alapinnoille. Toukat elävät yksinään ja niitä löytää lehtien alapinnoilta, sivuilta tai oksilta. Suurin osa toukista elänee latvustoissa, vaikka niitä voi löytyä alemmiltakin oksilta. Toukka koteloituu maahan, maa-aineksella naamioituun valkoiseen kotelokoppaan. Kotelo talvehtii lähes aina kaksi kertaa ennen perhosen kuoriutumista.[3]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintokasvi on pääasiassa metsähaapa (Populus tremula), mutta joissakin määrin myös pajut (Salix).[3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  2. UK Moths (englanniksi)
  3. a b c d e Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae.. Uppsala: ArtDatabanken, SLU, 2007. ISBN 978-91-88506-58-0. s. 234–236
  4. a b Norges sommerfugler (norjaksi)
  5. Perhoswiki[vanhentunut linkki]
  6. Suomen perhostutkijain seura: harmonirkko (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]