Pikkupystyperä
| Pikkupystyperä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Nirkot Notodontidae |
| Alaheimo: | Pystyperät Pygaerinae |
| Suku: | Clostera |
| Laji: | pigra |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Clostera pigra |
|
| Katso myös | |
Pikkupystyperä (Clostera pigra) on nirkkoihin kuuluva yleinen yöperhoslaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkupystyperä on pienehkö, harmaanruskea perhonen. Etusiivet ovat vaihtelevan sävyisesti violetinharmaat ja niissä on epäsäännöllisiä ruskeita varjostumia. Siipien poikki kulkee kolme ohutta, vaaleankellertävää viirua, joista ulommaisen kohdalla siiven etureunassa on valkoinen täplä. Aivan siiven kärkiosassa etureunan tuntumassa on punertavan ruskea laikku ja siiven ulkosyrjän tuntumassa näkyy tavallisesti jono mustia täpliä. Takasiivet ovat tumman ruskeanharmaat, joskus vaalealla poikkiviirulla. Perhosen ruumis on ruskeanharmaa lukuun ottamatta keskiruumiin selkäpuolen punaruskeaa pitkittäisjuovaa. Siipiväli 22–27 mm.[1][2][3]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkupystyperän levinneisyys ulottuu Euroopasta Lähi-itään sekä Venäjän poikki kaukoitään ja Pohjois-Kiinaan. Isoilta Välimeren saarilta laji puuttuu.[4][3] Suomessa pikkupystyperää tavataan jokseenkin koko maassa. Perhoset lentävät kahtena, ehkä jopa kolmena sukupolvena, joista runsaslukuinen ensimmäinen sukupolvi on lennossa toukokuun alusta heinäkuulle ja vähälukuisempi toinen sukupolvi heinä-elokuussa. Mahdollinen kolmas sukupolvi lentää syyskuussa.[5][6]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkupystyperä on avoimien ympäristöjen, kuten avoimien lehti- ja sekametsien, kulttuuriympäristöjen sekä metsänreunusten asukki. Elinpaikkansa suhteen se ei ole yhtä vaatelias kuin muut pystyperät. Lajilla ei ole erityistä vaeltelutaipumusta, ja sitä tavataan yleensä melko vähälukuisena. Perhoset lentävät illalla ja yöllä, naaraat aikaisemmin illalla ja koiraat riittävän lämpimällä säällä jopa pitkälle aamuyöhön. Satunnaisia havaintoja on myös iltapäivällä lentävistä yksilöistä. Koiraat tulevat hyvin valolle, mutta naaraita valolle tulevista yksilöistä on vain 5–10 %.[3]
Naaras munii 150–200 munaa yksitellen tai pieniksi ryhmiksi ravintokasvien lehdille. Munat kuoriutuvat 10–14 päivän kuluttua, ja toukat elävät joko yksittäin tai pieninä ryhminä. Aluksi toukat oleskelevat yhteensitomiensa lehtien välissä mutta myöhemmin vapaina lehden sivulla. Täysikasvuisia toukat ovat kesäkuun lopulla tai syys-lokakuussa, jolloin ne koteloituvat kotelokoppaan yhteensidottujen lehtien väliin. Kotelo koppineen putoaa syksyllä lehtien mukana maahan ja talvehtii.[3]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka syö metsähaapaa (Populus tremula) ja pajuja (Salix).[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ UK Moths (englanniksi)
- ↑ a b c d Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae – Lymantriidae. Uppsala: ArtDatabanken, SLU, 2007. ISBN 978-91-88506-58-0. (ruotsiksi) s. 225–226.
- ↑ Norges sommerfugler (norjaksi)
- ↑ a b Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- ↑ Suomen perhostutkijain seura: pikkupystyperä (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- toukka (Arkistoitu – Internet Archive)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Vlindernet (hollanniksi)