Pajunirkko
| Pajunirkko | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Nirkot Notodontidae |
| Alaheimo: | Aitonirkot Notodontinae |
| Suku: | Notodonta |
| Laji: | ziczac |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Notodonta ziczac |
|
| Katso myös | |
Pajunirkko (Notodonta ziczac) on varsin yleinen ja kohtalaisen kookas yöperhoslaji. Perhosen hieman erikoinen tieteellinen lajinimi on Linnén antama ja viittaa oksalla oleskelevan toukan erikoiseen asentoon[1].
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pajunirkon etusiipien pohjaväri on lämpimän ruskea, mutta siipi on etureunasta leveälti hopeanharmaa hiukan siiven puolivälin ulkopuolella olevaan ja selvästi erottuvaan mustaan siipitäplään saakka. Siipitäplä on hyvin kontrastinen ja kaartuu siiven tyveä kohti. Siipitäplän ulkopuolella siiven etureunassa on selvästi tummanharmaa alue. Lähellä siiven ulkoreunaa voi myös erottua yhdestä kahteen vaaleaa, aaltoilevaa poikkiviirua. Etusiiven takareunassa on pitkien mustanruskeiden suomujen muodostama tupsu. Takasiivet ovat vaihtelevansävyisesti harmaat ja niissä on hieman tummempi keskitäplä. Siipiväli vaihtelee 33–47 mm.[2][3][1]
Napapiirin pohjoispuolella naarasyksilöillä on yleisväritykseltään tummempi muoto f. lapponica.[1]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pajunirkkoa tavataan Pohjois-Afrikasta lähes koko Euroopan kautta Kuolan niemimaalle, Kaukasukselle ja idässä Itä-Siperiaan.[4][1] Suomessa havainnot painottuvat maan etelä- ja keskiosiin, mutta harvakseltaan havaintoja on Pohjois-Lappia myöten. Perhoset ovat lennossa kahtena sukupolvena, mutta kummankin sukupolven varsin pitkän lentoajan vuoksi ne eivät juuri erotu. Lento alkaa toukokuun alussa ja jatkuu syyskuun alkupuolelle. Eniten havaintoja on heinäkuun keskivaiheilta.[5][6] Ruotsalaisten arvioiden mukaan ensimmäinen sukupolvi lentää huhtikuun lopulta heinäkuun alkuun ja toinen osittain edellisen kanssa päällekkäin heinäkuulta elokuun loppupuoliskolle. Lisäksi on arveltu harvinaisen kolmannen sukupolven esiintymistä lämpiminä kesinä syys-lokakuussa.[1]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pajunirkkoa tavataan lähes kaikkialla pajuja ja haapoja kasvavilla paikoilla, etenkin avoimissa ja valoisissa lehtimetsissä ja pensaikoissa. Joskus perhosia tavataan kaukanakin tyypillisen elinympäristön ulkopuolella. Laji on yleensä melko harvalukuinen, mutta illan hämärryttyä lentonsa aloittaneita perhosia tulee helposti kirkkaiden valojen luokse. Koiraat tulevat valolle helpommin ja naaraita valolle lentäneistä yksilöistä on noin neljäsosa. Päivisin perhoset lepäilevät oksilla suojavärinsä naamioimina.[1]
Naaras munii 200–250 munaa toukan ravintokasvien lehtien alapinnoille yksitellen tai pieniksi ryhmiksi. Munat kuoriutuvat kahden viikon kuluessa munimisesta ja toukat elävät yksin tai pieninä ryhminä piilotellen lehtien alapinnoilla. Isot toukat asettuvat lehden sivulle. Nuorilla puilla toukat löytyvät usein melko matalilta oksilta. Toukkia tavataan kasveilta harvoin kovin runsaasti. Lepäävä toukka asettuu erikoiseen, S-kirjainta muistuttavaan asentoon, jossa se pitää alustastaan kiinni pitäen kuitenkin keskivartaloa ja peräpäätään ylhäällä.[1]
Toukat ovat täysikasvuisia elo- ja syyskuussa, jolloin ne koteloituvat maahan karikkeen joukkoon tai maanpinnan alle maa-aineksella naamioidun punaruskean kotelokopan sisään. Kesäkoteloista kuoriutuu perhonen noin kahden viikon kuluttua. Syyskotelot talvehtivat, pohjoisemmilla esiintymispaikoilla luultavasti useamman kuin yhden kerran.[1]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka elää pääasiassa pajuilla (Salix), mutta myös haavalla (Populus tremula).[6][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae.. Uppsala: ArtDatabanken, SLU, 2007. ISBN 978-91-88506-58-0. s. 238–240
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ UK Moths (englanniksi)
- ↑ Norges sommerfugler (norjaksi)
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Suomen perhostutkijain seura: pajunirkko[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- toukka (Arkistoitu – Internet Archive)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Vlindernet (hollanniksi)