Haapahangokas
| Haapahangokas | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Nirkot Notodontidae |
| Alaheimo: | Aitonirkot Notodontinae |
| Suku: | Furcula |
| Laji: | bifida |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Furcula bifida |
|
| Katso myös | |
Haapahangokas (Furcula bifida) on nirkkoihin kuuluva keskikokoinen, melko yleinen yöperhonen.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haapahangokas muistuttaa erityisesti koivuhangokasta (Furcula bicuspis), mutta sen voi sekoittaa myös pajuhangokkaaseen (Furcula furcula). Haapahangokkaan siipien pohjaväri on harmaanvalkoinen, mutta perhosten sävy tummuu selvästi pohjoista kohti siirryttäessä (maantieteellinen muoto lype). Etusiiven poikki kulkee kaksi leveää, mustaa poikkiviirua, joista sisempi on lähes suora kun ulompi sitä vastoin kaartuu takaosastaan selvästi ulospäin. Poikkiviirujen väliin jäävä alue on vaalean harmaa. Siiven kärkiosassa siiven poikki kulkee kaksi aaltoilevaa poikkiviirua ja siiven etureunassa on kiilamainen vaaleanharmaa laikku. Takasiivet ovat harmaanvalkoiset, ulkoreunastaan tummemmat ja niissä on sumea, tumma keskitäplä. Sekä etu- että takasiipien ulkosyrjässä siipisuonten väleissä on selvästi erottuvat mustat täplät. Siipiväli 30–42 mm.[2][3][4][5]
Toukka on kellanvihreä, täysikasvuisena 34–40 mm:n pituinen ja muistuttaa suuresti koivu- ja pajuhangokkaan toukkia. Sen etuosassa selkäpuolella on kolmiomainen, punaruskea laikku, joka päättyy kyhmyyn. Myös takaosastaan toukan selkä on punaruskea ja usein etu- ja takapään punaruskeat alueet sulautuvat yhdeksi, koko toukan pituiseksi kuvioksi. Toukan peräpäässä on kaksi pitkää uloketta.[6][4]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haapahangokasta tavataan lähes koko Euroopassa ja idässä levinneisyys ulottuu Baikalille saakka.[5] Suomessa lajista on havaintoja Lapista saakka, mutta levinneisyys painottuu maan etelä- ja keskiosiin. Perhoset lentävät yleensä yhtenä sukupolvena toukokuulta heinäkuun lopulle lennon painottuessa kesä-heinäkuun vaihteeseen.[7] Joinakin vuosina esiintyy toinen sukupolvi, joka on lennossa elo-syyskuussa.[8]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haapahangokas elää haapaa ja pajuja kasvavissa lehti- ja sekametsissä, mutta lajina se on melko paikoittainen ja yksilömäärät vaihtelevat suuresti. Naaraat aloittavat lennon jo hämärän laskeutuessa, mutta koiraat odottavat illan pimenemistä pitempään. Perhosten lento jatkuu keskiyölle ja lämpiminä öinä aamuyölle saakka. Molemmat sukupuolet tulevat valolle, koiraat kuitenkin naaraita herkemmin. Ennen valopyynnin yleistymistä toukkia tavattiin huomattavasti aikuisia perhosia useammin.[4]
Naaras munii 80–120 munaa ravintokasvien lehtien yläpinnoille. Toukat kuoriutuvat parin viikon kuluessa ja elävät aluksi pieninä ryhminä, myöhemmin yksittäin. Ne viihtyvät auringonpaisteessa, eivätkä yritä piilotella. Täysikasvuinen toukka jyrsii puun kuoreen syvennyksen, johon se tekee kovapintaisen kotelokopan ja koteloituu sen sisään. Kotelo talvehtii, joskus kaksi kertaa.[4]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka elää metsähaavalla (Populus tremula) sekä erilaisilla pajuilla (Salix).[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Haapahangokas – Furcula bifida Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ UK Moths (englanniksi)
- ↑ a b c d Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. Uppsala: ArtDatabanken, SLU, 2007. ISBN 978-91-88506-58-0. s. 279.
- ↑ a b Norges sommerfugler (norjaksi)
- ↑ toukka (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Suomen perhostutkijain seura: haapanirkko (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen perhostutkijain seura: ohjeita vaaleiden nirkkolajien tunnistamiseen (Arkistoitu – Internet Archive)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Vlindernet (hollanniksi)