Tämä on lupaava artikkeli.

Sulkanirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sulkanirkko
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Nirkot Notodontidae
Alaheimo: Aitonirkot Notodontinae
Suku: Ptilophora
Laji: plumigera
Kaksiosainen nimi

Ptilophora plumigera
Esper, 1785

Katso myös

  Sulkanirkko Commonsissa

Sulkanirkko (Ptilophora plumigera) on loppusyksyn harvinainen yöperhonen. Se kuuluu syksyn viimeisenä lentäviin perhoslajeihin. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa vuodelta 2010 se on arvioitu silmälläpidettäväksi (NT)[1].

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji on saanut nimensä koiraan huomattavan suurista, sulkamaisista tuntosarvista. Siipien pohjaväri on oranssinruskea ja ulompi poikkiviiru erottuu vaalean kellertävänä ja levenee siiven etureunassa kiilamaiseksi. Ulomman ja hyvin heikosti erottuvan sisemmän poikkiviirun välinen siiven osa on harmahtava. Osalla yksilöistä siipien pohjaväri on tavallista vaaleampi ja siivet ovat jonkin verran läpikuultavat. Etusiiven takareunassa on leveä suomutupsu. Takasiivet ovat läpikuultavat, etusiipiä vaaleammat ja niissä erottuu vaalea poikkivyö. Ruumis on ruskea, tuuheakarvainen, ja koiraalla takaruumiin kärjessä on pitkä tupsu. Naaraan ruumis on rotevampi, tuntosarvet ohuet, siivet sävyltään tummemmat ja niiden kuviointi erottuu huonommin. Siipiväli koiraalla 33–38 mm ja naaraalla 36–40 mm.[2][3][4][5]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulkanirkko on eurooppalainen laji, jonka levinneisyysalueen länsipää on Espanjassa ja Englannissa. Levinneisyys kattaa suurimman osan Keski-Eurooppaa ja ulottuu idässä Kaukasukselle. Se kuitenkin puuttuu Välimeren alueelta ja suurimmasta osasta Skandinaviaa.[4] Suomessa laji on hyvin harvinainen ja se tavattiin vaeltajana ensimmäistä kertaa Sipoosta vuonna 1986 ja seuraavan kerran vasta vuonna 1999[6][7]. 2000-luvun aikana lajille on saattanut syntyä pysyvä kanta[4], mutta levinneisyys rajoittuu edelleen aivan Uudenmaan rannikolle.[8] Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena lokakuun alkupuolelta marraskuuhun, joinakin vuosina joulukuulle saakka. Lennon huippu on lokakuun loppupuolella.[4]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtimetsien ja kulttuuriympäristöjen laji, jota tapaa harvoin muualta sillä lajilla ei ole erityistä vaellustaipumusta. Perhoset nousevat lentoon auringon laskettua ja lentävät muutaman tunnin ajan, lämpiminä öinä jopa puoleenyöhön saakka. Perhoset ovat sopeutuneet lentoaikansa kylmään ilmaan ja pysyvät aktiivisina vaikka lämpötila laskisi nollan tuntumaan. Koiraat lentävät kirkkaiden valojen luokse, joskus jopa runsain joukoin, mutta naaraita valolla ei juuri tapaa. Päivisin perhoset lepäävät puiden rungoilla.[4]

Naaras munii 75–125 munaa yksitellen tai muutaman munan ryhmiin. Munat talvehtivat ja toukat kuoriutuvat keväällä samoihin aikoihin kuin puiden silmut avautuvat. Toukat oleskelevat koko ajan lehtien alapinnoilla ja vanhemmilla toukilla on tyypillinen lepoasento, jossa toukan molemmat päät ovat irti alustasta. Toukat ovat täysikasvuisia kesäkuun puolivälissä ja ne koteloituvat maahan, yhteensidottujen lehtien väliin.[4]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka syö vaahteroita (Acer).[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]