Härkäpää (perhonen)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Härkäpää
Härkäpää (Phalera bucephala) Säppi.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Nirkot Notodontidae
Alaheimo: Härkäpäät Phalerinae
Suku: Phalera
Laji: bucephala
Kaksiosainen nimi
Phalera bucephala
Linnaeus, 1758
Katso myös
 Commons-logo.svg Härkäpää (perhonen) Commonsissa

Härkäpää (Phalera bucephala) on kookas, melko yleinen ja hyvin helposti tunnistettava yöperhoslaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kookas perhonen, jonka naaraat ovat koiraita suurempia ja rotevampia. Lepäävä perhonen pitää siipiään kiertyneenä ruumiin sivuille ja muistuttaa erehdyttävästi tasapaksua oksanpätkää. Etusiivet ovat kiiltävän harmaat ja niissä on himmeää poikkijuovitusta. Siiven kärjessä on laaja, melko pyöreä, kellanruskea laikku, jolla on siiven puolella punaruskea reunus. Takasviivet ovat vaalean kellanruskeat ja niiden keskiosassa on harmahtavaa väriä. Ruumis on tukeva ja perhosen niskassa on kellanruskea huppumainen tupsu. Siipiväli naaraalla 53–62 mm ja koiraalla 48–56 mm.[1][2][3]

Toukka on oranssi ja siinä on viisi mustaa, katkeilevaa pitkittäisraitaa. Pää on musta ja otsalla on keltainen, Y-kirjaimen muotoinen kuvio. Toukka on kauttaaltaan pitkähköjen, vaaleiden karvojen peittämä. Täysikasvuisena se on 70–80 mm pitkä.[3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Härkäpäätä tavataan jokseenkin koko Euroopassa aivan pohjoisimpia osia lukuunottamatta. Idässä levinneisyys yltää Kaukasukselle ja Koreaan saakka.[3] Suomessa se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisimmat havainnot ovat Oulun korkeudelta. Lentää kesäkuun alusta elokuun alkuun, huipun ollessa heinäkuun loppupuoliskolla.[4]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Härkäpää elää erilaisissa kuivahkoissa lehti- ja sekametsissä, pensaikoissa, puistoissa ja puutarhoissa. Yksilömäärät vaihtelevat vuosittain. Perhoset lentävät pimeän laskeutumisesta aamuyölle melko nopeasti muutaman metrin korkeudella maanpinnasta. Koiraat tulevat valolle, naaraat vain harvoin. Päivällä perhonen näyttelee katkennutta oksankappaletta ja häirittynä pudottautuu kuollutta esittäen maahan.[3]

Naaras munii suurina munaryhminä lehtien alapinnoille kaikkiaan 250–320 munaa, jotka kuoriutuvat reilua viikkoa myöhemmin. Pienet toukat elävät suurissa ryhmissä, joissa voi olla jopa 150 toukkaa ja viihtyvät auringonpaisteessa lehtien yläpinnoilla. Viimeisen toukkavaiheen alkaessa ryhmät hajoavat. Toukat ovat täysikasvuisia elokuun lopulla ja kulkevat pitkiäkin matkoja etsien sopivaa koteloitumispaikkaa, jonka löydettyään ne kaivautuvat maahan useiden senttimetrien syvyyteen ja rakentavat sinne pienen onkalon. Kotelo talvehtii, joskus kaksikin kertaa.[3]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka elää monilla lehtipuilla ja pensailla, etenkin koivuilla (Betula) ja pajuilla (Salix).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  2. UK Moths (englanniksi)
  3. a b c d e f Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN: 978-91-88506-58-0 s. 281–283
  4. Perhoswiki

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]