Nelivarvassiili

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nelivarvassiili
Atelerix albiventris.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Erinaceomorpha
Heimo: Siilit Erinaceidae
Alaheimo: Varsinaiset siilit Erinaceinae
Suku: Atelerix
Laji: albiventris
Kaksiosainen nimi
Atelerix albiventris
(Wagner, 1841)
Levinneisyyskartta
Nelivarvassiilin levinneisyysalue
Nelivarvassiilin levinneisyysalue
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Nelivarvassiili Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Nelivarvassiili Commonsissa
Nelivarvassiili jossa risteytetty ns. tavallinen ja albiinosiili.

Nelivarvassiili (Atelerix albiventris) on siilien heimoon kuuluva nisäkäslaji, joka elää luonnonvaraisena keskisen Afrikan kuivilla savanni- ja pensasalueilla.

Nelivarvassiilistä on tullut viime vuosina suosittu lemmikkieläin. Se kesyyntyy, kun omistaja seurustelee sen kanssa säännöllisesti. Lemmikkiharrastajat käyttävät lajista nimityksiä "afrikkalainen kääpiösiili", "valkovatsasiili" ja "pygmisiili".[2][3]

Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin afrikansiili[4].

Koko ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisen luonnonvaraisen siilin (Erinaceus europaeus) tapaan nelivarvassiili on yöeläin, joka nukkuu päivisin ja aktivoituu illalla.

Nelivarvassiilit kasvavat noin 15–20 cm:n pituisiksi ja painavat noin 300–550 g. Naaraiden ja urosten koossa tai luonteessa ei ole eroja, mutta yksilöeroja esiintyy. Kääpiösiilit saattavat elää luonnossa jopa yli kahdeksanvuotiaiksi, mutta lemmikkinä ne elävät yleensä vain noin 3-6-vuotiaiksi. Poikkeuksellisesti lemmikitkin voivat saavuttaa 7-9 vuoden iän.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnossa nelivarvassiilit syövät hyönteisten lisäksi esimerkiksi sammakoita, munia, hedelmiä, siemeniä ja raatoja. Lemmikkieläiminä siilien ruokavalioon kuuluvat pääsääntöisesti elävät, kuivatut tai säilötyt hyönteiset, kuten esimerkiksi jauhomadot, erilaiset sirkat, perhostoukat, vahakoisan toukat ja etanat. Vaihtelun vuoksi voi myös antaa esimerkiksi keitettyä vähärasvaista jauhelihaa, hedelmä- ja kasvissoseita tai vaikkapa keitettyä kananmunaa. Pähkinöiden ja siemenien antamista nelivarvassiilille tulisi välttää, koska ne voivat vaarallisesti takertua nelivarvassiilin kurkkuun tai hampaisiin.lähde? Kissoille tarkoitetut kuivaruoat sopivat myös osaksi siilin ruokavaliota ja auttavat pitämään siilin hampaat kunnossa.

Yleisestä uskomuksesta poiketen niin villit kuin lemmikkisiilitkin ovat laktoosi-intolerantteja. Vesi tai laktoositon maitojuoma ovat huomattavasti parempia vaihtoehtoja kuin esimerkiksi tavallinen maito tai piimä.

Nelivarvassiileillä voi olla ruokailun suhteen suuriakin yksilökohtaisia eroja, jotkut ovat erittäin nirsoja, kun taas toiset syövät kaiken tarjotun ruoan. Jotkut harrastajat ovat opettaneet siilejään uusiin ruokiin sekoittamalla aluksi epämiellyttävän ruoan lempiruuan sekaan. Joillekin yksiöille tämä auttaa, toisille ei.

Siili lemmikkinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lemmikkeinä nelivarvassiileillä on taipumus lihoa, jos niillä ei ole juoksupyörää tai muuta liikuntamahdollisuutta. Siilille hankittavan juoksupyörän pitää olla riittävän suuri, jotta siili ei joudu juoksemaan siinä selkä notkolla: sopiva halkaisija noin 40 cm, riippuen kuitenkin siilin koosta. Toistaiseksi valmiina myytävien, lemmikkieläimille tarkoitettujen juoksupyörien joukosta ei ole löytynyt riittävän suurta juoksupyörää täysikasvuiselle nelivarvassiilille, ja sen vuoksi suuri osa harrastajista on joutunut rakentamaan juoksupyörän itse tai ostamaan sen muilta harrastajilta. Lisäksi valmiina myytävät juoksupyörät ovat lähes poikkeuksetta niin äänekkäitä, että siili pitää yöllä juoksupyörässä juostessaan ihmisiäkin hereillä, erityisesti jos siili on samassa huoneessa, jossa ihmiset nukkuvat.

Siilin häkillä tulisi olla vähintään kaksi neliömetriä pinta-alaa, koska siilit ovat todella aktiivisia eläimiä ja saattavat stressaantua liian pienessä tilassa. Lyhytaikaisena asumuksena voi käyttää pienempää tilaa. Häkissä ei myöskään saa olla metalliverkkoa pohjalla, jotteivät siilin tassut vaurioidu.

Suomalaiset luonnonvaraiset siilit ovat rauhoitettuja, eikä niitä saa ottaa lemmikiksi.

Kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hutterer, R.: Atelerix albiventris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.7.2014. (englanniksi)
  2. Liisa Sarakontu: Pienet lemmikkinisäkkäät Luettu 29.3.2011
  3. Faunatar: Afrikkalainen kääpiösiili Luettu 29.3.2011
  4. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Viitattu 29.3.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]