Miki Liukkonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Miki Liukkonen
Henkilötiedot
Syntynyt8. heinäkuuta 1989 (ikä 32)
Oulu
Kansalaisuus Suomi
Kirjailija
Tuotannon kielisuomi
Aikakausi 2011–
Esikoisteos Valkoisia runoja (2011)
Palkinnot

J. H. Erkon kirjoituskilpailu 2009
Nuori Pakkala -palkinto 2012

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Miki Liukkonen (s. 8. heinäkuuta 1989 Oulu)[1] on suomalainen kirjailija, runoilija ja muusikko. Kirjoittamisen lisäksi Liukkonen on soittanut kitaraa vaihtoehtorock-yhtyeessä The Scenes.[1]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liukkonen on kotoisin Oulusta. Lapsuutensa hän vietti Saarelan omakotialueella.[2] Yläasteen hän kävi Myllytullin kuvaamataitoluokalla ja on kertonut aikoneensa alun perin kuvataiteilijaksi. Liukkonen kirjoitti ylioppilaaksi Madetojan musiikkilukiosta vuonna 2009. Lukiosta valmistumisen jälkeen hän on elänyt vapaana kirjailijana. Sittemmin hän on muuttanut Helsinkiin.[3]

Vuonna 2009 Liukkonen voitti J. H. Erkon kirjoituskilpailun.[2] Hänen esikoiskokoelmansa Valkoisia runoja ilmestyi vuonna 2011 WSOY:n kustantamana. Kokoelma sai hyvän vastaanoton ja oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana.[2][4] Liukkosen toinen runokokoelma Elisabet ilmestyi 2012. Kokoelman nimeä kantavan runon Liukkonen kirjoitti syöpään kuolleelle äidilleen.[2] Liukkosen runoja on julkaistu myös runoantologioissa. Vuonna 2012 Oulun kirjailijaseura myönsi Liukkoselle Nuori Pakkala -kirjallisuuspalkinnon.[5]

Vuonna 2013 ilmestyi Liukkosen esikoisromaani Lapset auringon alla. Teos oli Runeberg-palkintoehdokkaana. Kirja on paitsi kertomus isästä ja pojasta, myös keltaisesta väristä, pyramidien purkamisesta, uskonnollisista lahkoista sekä jazzista.[6] Vuonna 2014 Oulun juhlaviikoilla sai ensiesityksensä Liukkosen kirjoittama monologinäytelmä Tornado.[7] Vuonna 2015 ilmestyi Liukkosen kolmas runokokoelma Raivon historia.

Liukkosen toinen romaani O ilmestyi vuonna 2017 ja oli Finlandia-palkintoehdokkaana.[8] Vuonna 2019 ilmestyi Liukkosen kolmas romaani, Hiljaisuuden mestari, joka on Helsingin Sanomien Jukka Petäjän mukaan ”äärimmäisen mielenkiintoinen, neuroottinen ja omapäinen romaani”.[9]

Laulaja Behm ilmoitti toukokuussa 2022 kihlautuneensa Liukkosen kanssa.[10]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tornado, monologinäytelmän käsikirjoitus (Ohjaus: Ossi Koskelainen)[11]

Muu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lyhyt elämäkerta sieltä täältä, runo Maailma on sun -antologiassa, Tammi 2014
  • Marokon jälkeen, novelli Grantan ensimmäisessä suomalaisessa laitoksessa, Otava, 2013
  • Runoja antologiassa Septimi - Nuorta suomalaista runoa, Kirja kerrallaan 2011
  • Runoja antologiassa Runosuomi 2011, Varsinais-Suomen Taidetoimikunta, 2011
  • Eurooppa ennen Egon Friedellia, runo EU-maiden välisessä valokuva -ja runoantologiassa. Peliti associati, 2010
  • Runoja antologiassa Meissä on jotain yhteistä, KAKS - Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2010

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: The Scenes
  • Images of Animals Crying in Public  (Sound of Finland, 2013)
  • Beige (Sound of Finland, 2014)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Onninen, Oskari: Miki Liukkonen on kirjoittanut kaksi runokokoelmaa, romaanin ja puhunut mitä sattuu HS.fi. 2.8.2014. Viitattu 27.2.2022.
  2. a b c d Pernu, Ilkka: Runopoika Miki Liukkonen Image.fi. 21.9.2012. Viitattu 19.2.2016.
  3. Makkonen, Nita: Hullu vai nero? IS.fi. 22.12.2021. Viitattu 27.2.2022.
  4. Sundström, Merja: Runoista haetaan apua nykyaikaan MTV.fi. 11.10.2011. Viitattu 19.2.2016.
  5. Nuori Pakkala -palkinto Miki Liukkoselle Kaleva. 19.8.2012. Viitattu 18.1.2013.
  6. Aamulehti: Lapset auringon alla aamulehti.fi.
  7. Nuori oululaismies pitää juhlat 25.7.2014. Oulun juhlaviikot. Viitattu 6.11.2016.
  8. Petäjä, Jukka: Finlandia-ehdokkaiksi valittiin poikkeuksellisen paljon nuoria kirjailijoita, jopa esikoiskirja HS.fi. 10.11.2017. Viitattu 27.2.2022.
  9. Petäjä, Jukka: Miki Liukkonen rikkoo mieluummin kuin rakentaa – Hiljaisuuden mestari on äärimmäisen mielen­kiintoinen, neuroottinen ja omapäinen romaani HS.fi. 13.4.2019. Viitattu 27.2.2022.
  10. Miki Liukkonen kertoi kihlautumisesta Behmin kanssa – järkyttyi negatiivisesta palautevyörystä www.iltalehti.fi. Viitattu 18.5.2022.
  11. Viiden omalakisen oululaislähtöisen taiteilijan intiimi nykyteatteriesitys epressi.com.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]