Vierastila
| Vierastila | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Miki Liukkonen |
| Kansitaiteilija | Jussi Karjalainen |
| Kieli | suomi |
| Genre | jälkimoderni maksimalismi |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 2023 |
| Ulkoasu | sid. |
| Sivumäärä | 554 |
| ISBN | 978-951-0-48546-0 |
| Aiheesta muualla | |
| Finna | |
| Kirjasampo | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Vierastila on kirjailija Miki Liukkosen postuumisti ilmestynyt viides romaani. Teoksen on julkaissut WSOY syyskuussa 2023.
Liukkonen sai käsikirjoituksen valmiiksi ennen kesän 2023 alkua. Hän kuoli heinäkuun 4. päivänä.[1] Arvioidessaan teosta Helsingin Sanomissa Herman Raivio sijoittaa Liukkosen jälkimodernin maksimalismin luokkaan lajin tunnetuimpien nimien David Foster Wallace ja Thomas Pynchon rinnalle.[2]
Yleisradion toimittaja Miia Gustafsson kirjoittaa arviossaan, että teoksen kirjailijahahmon ajatukset ja maailmankuva ovat paljolti autofiktiivisiä, vaikka tarina itsessään on sepitteellinen. Liukkosen kustannustoimittajana lähes alusta asti, 12 vuotta, toiminut Samuli Knuuti vahvistaa, että hahmon ajatukset ovat pitkälti Mikin ajatuksia.[1]
Teoksen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Knuuti kertoo teoksen syntyvaiheista, että siitä piti tulla tiivis ja kirkas, esikuvina Albert Camus'n Sivullinen ja Marguerite Durasin Rakastaja, mutta Liukkonen huomasi pian, etteivät lyhyet lauseet onnistu häneltä, ja teos paisui yli viisisataasivuiseksi, joskin lauseet ovat aiempaa lyhyempiä. Liukkonen kirjoitti nopeasti mutta puuskittaisesti, ja sekä aloituksen että päätöksen kirjoittaessaan hän oli Auroran sairaalassa psykiatrisessa hoidossa.[1][3]
Teoksen kimmokkeena toimi Martin Amisin romaani Tiedoksi, jonka Knuuti toi Liukkoselle Auroran sairaalaan sen jälkeen kun edellinen romaanialoitus oli epännistunut. Liukkosella "jokin naksahti paikoilleen", ja kirjoittaminen lähti vauhtiin. Kun 150 liuskaa oli valmiina, "vastaan oli tullut tiiliseinä". Knuuti ehdotti erilaisia vaihtoehtoja työn jatkamiseksi, ja tiiliseinän mursi ehdotus, että Miki "kirjoittaisi itsestään, toisi itsensä mukaan romaaniin". Teos syntyi sitten nopeasti.[3]
Kun teos alkoi olla valmis, Liukkonen lisäili ensin itse joukkoon irrallisia mieleenjohtumia mutta keksi sitten pyytää Knuutia lisäämään ne satunnaisiin kohtiin, mihin Knuuti pitkin hampain suostui. Ajatus alkoi sittemmin tuntua nerokkaalta.[3]
Teoksen nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Liukkonen pääsi kirjoittamisessa vauhtiin, teoksen työnimeksi tuli Knuutin ehdotuksesta Pettymys du jour. Työn aikana hän hylkäsi Knuutin ehdotuksen ja löysi sille nimen Vierastila, joka tarkoittaa puhelimen tilaa, jonka voi laittaa päälle, jos lainaa puhelinta toiselle. Silloin puhelimella voi soittaa mutta ei pääse käsiksi sisältöön. Knuuti tulkitsee sen kirjan nimenä kuvastavan "tunnetta siitä, että on jotenkin väärässä paikassa, itsensä vieressä".[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Miia Gustafsson, Miki Liukkosen viimeinen romaani julkaistiin, Yle.fi, uutiset 18.9.2023, viitattu 18.9.2023
- ↑ Herman Raivio: Miki Liukkonen: Vierastila. Helsingin Sanomat, 18.9.2023. Naurulla ulos.
- ↑ a b c d Samuli Knuuti, Jälkisanat, teoksessa Vierastila, s. 550–554