Metro: Last Light

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Metro: Last Light
Kehittäjä 4A Games
Julkaisija Deep Silver
Jakelija Deep Silver, GOG.com, Steam, PlayStation Store, Microsoft Store, Google Stadia, Nintendo eShop ja Epic Games Store
Ohjaaja Andrew Prohorov
Suunnittelija Viacheslav Aristov
Taiteilija Andrey Tkachenko
Säveltäjä Alexey Omelchuk
Pelisarja Metro 2033
Pelimoottori 4A Engine
Julkaistu
Lajityyppi ensimmäisen persoonan ammuntapeli
Pelimuoto yksinpeli
Ikäluokitus CERO: D (17 vuotta tai vanhempi)
ESRB: Alkaen 17 vuotta
PEGI 18 ja PEGI 16
USK 18
Alusta Microsoft Windows, PlayStation 3, Xbox 360, OS X, Linux, PlayStation 4, Xbox One
Lisenssi Suljettu lisenssi
Jakelumuoto Optinen levy, digitaalinen jakelu ja digitaalinen lataus
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Metro: Last Light on 4A Gamesin kehittämä ja Deep Silverin julkaisema ensimmäisen persoonan ammuntapeli. Peli julkaistiin vuonna 2013 Microsoft Windowsille, PlayStation 3:lle, Xbox 360:lle, OS X:lle ja Linuxille sekä vuonna 2014 PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle. Peli on jatko-osa vuoden 2010 videopelille Metro 2033. Vuonna 2015 julkaistu Metro 2035 -romaani perustuu Last Lightin tarinaan.

Uutena sisältönä pelissä on pelimoodit Ranger ja Ranger Hardcore, jotka muuttavat pelaamisen realistisemmaksi. Moodit tulee ostaa erikseen, mutta rajoitettu erä Metro: Last Light -pelistä sisältää moodit valmiiksi.

Vuonna 2014 sarjan kaksi ensimmäistä osaa julkaistiin päivitettyinä Redux-versioina.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Vuonna 2034 ydintalvi on laantunut maan pinnalla. Ihmiset ovat saaneet edellisessä osassa mainitun D6:n haltuunsa. Artyom saa selville ystävänsä Khanin kautta, että Mustat eivät olekaan uhka, vaan pikemminkin ihmiskunnan pelastus. Khan on löytänyt yhden Mustan, joka selvisi Artyomin pommituksesta vuosi sitten. Artyom saa Khanilta tehtäväkseen pyydystää tämän, kun taas muut D6:n johtohenkilöt kehottavat tätä tuhoamaan Mustan. Nuori nainen, Anna, lähetetään Artyomin kanssa nappaamaan olentoa ulkoa, mutta olento ehtii tainnuttamaan Artyomin. Artyom herää natsien sellistä muutaman muun kanssa, mutta ehtii erään kommunistin, Pavelin, kanssa tappamaan molemmat kidnappaajat. Artyom lähtee Pavelin kanssa pakoon natsien tukikohdasta, ja käy ilmi Pavelin pettäessä Artyomin, että metron asemia ollaan tuhoamassa keinotekoisen viruksen avulla. Ongelmat eivät lopu, sillä Musta on kadoksissa, ja se on ehkä ainoa pelastus.

Pelissä on edeltäjänsä tavoin kaksi lopetusta, ”hyvä” ja ”huono”. Peli valitsee lopetustarinan pelaajan toiminnan perusteella. Huonossa lopussa Artyom räjäyttää itsensä, Millerin, loput sotilaat sekä kommunistit pommilla ja tuhoaa samalla D6:n. Hyvässä lopetuksessa Musta estää Artyomia räjäyttämästä pommia ja heidän löytämät loput Mustat tappavat kommunistit. Artyom jää henkiin, Miller halvaantuu mutta jatkaa johtotehtävissä, Uhlman kuolee (myös huonossa lopetuksessa) sekä Khan katoaa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaaja-lehti on antanut pelille arvosanan 8/10 arvostelussaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä videopeleihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.