Matti Niiranen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Matti Olavi Niiranen (s. 30. toukokuuta 1962 Oulu) on kokoomuslainen poliitikko ja Kansallinen senioriliitto ry:n toiminnanjohtaja. Hän on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta. Niiranen on ollut Keravan kaupunginvaltuutettu vuosina 1985–1990 ja Helsingin kaupunginvaltuutettu ja varavaltuutettu vuodesta 2013 alkaen.

Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Niiranen vaalikuvassa 2017.

Niiranen toimi Kokoomuksen Nykypäivä-lehden politiikan toimittajana vuosina 1987–1994, vuonna 1994 Kyllä Euroopalle -kansanliikkeen lehden päätoimittajana ja vuodet 1995–2005 Suomen Eurooppaliike ry:n Eurometri-lehden päätoimittajana. Hän toimi 1997–2008 Pro Estonia -lehden kustantajana ja päätoimittajana ja sen verkkolehden päätoimittajana vuosina 2000–2009. Yrittäjänä hän toimi Helsingissä 1994–2016.

Työn Kansallinen senioriliitto ry:n toiminnanjohtajana Niiranen aloitti keväällä 2016.[1]

Vapaana toimittajana hän on avustanut lukuisia eri lehtiä vuodesta 1994 alkaen. Muun muassa Ilta-Sanomat, Suomen Kuvalehti, Hymy, STTK-lehti, Kauppakamari-lehti, Talouselämä ja Apu ovat julkaisseet vuosien varrella hänen artikkeleitaan. Vakituista kolumnipalstaa tai blogia hän on pitänyt viime vuosina Töölöläisessä, Kamppi-Eirassa ja Helsingin Uutisissa sekä Uudessa Suomessa.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niiranen kirjoitti ylioppilaaksi Keravan lukiosta vuonna 1982. Vuotta aiemmin hän oli valmistunut ylioppilaaksi Jacksonissa, Michiganissa YFU-vaihto-oppilasvuotensa päätteeksi. Syksyllä 1983 Niiranen aloitti opinnot Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa pääaineenaan poliittinen historia. Sivuaineina hänellä ovat olleet kaupunkitutkimus, johtaminen ja valtio-oppi.[2]

Politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoomuksen Niiranen valitsi puolueekseen jo koulupoikana. Hänet valittiin 13-vuotiaana kokoomusnuorten listalta kouluneuvoston apujäseneksi, ja hän liittyi Kokoomuksen Nuorten Liiton (KNL) jäseneksi heti, kun oli mahdollista, eli 15-vuotiaana. Ensimmäinen varsinainen luottamustoimi Kokoomuksen Nuorten Liitossa oli paikallisyhdistys Keravan Kokoomuksen Nuoret ry:n puheenjohtajuus 1980–1982. Vuosina 1981–1983 hän toimi lisäksi Suomen Teiniliiton ja vuosina 1983–1985 Suomen Nuorisojärjestöjen kansainvälisen yhteistyöjärjestön hallituksen jäsenenä. Vuosina 1982–1984 hän johti KNL:n koulutuspoliittista toimikuntaa. Vuosina 1983–1986 hän toimi KNL:n Uudenmaan piirin puheenjohtajana ja KNL:n kansainvälisen kattojärjestön DEMYC:in East-West Commisionissa. Vuonna 2012 KNL:n Oulun liittokokouksessa Niiraselle annettiin liiton korkein mahdollinen tunnustus, kultainen ansiomerkki.[2]

Koululaisjärjestöjen Keskusliitto ry:n (KKL) pääsihteerinä ja Koulusanomat-lehden päätoimittajana Niiranen toimi 1982–1984. Hän vaikutti keskeisesti ylipolitisoituneen Suomen Teiniliiton lakkauttamiseen keväällä 1983 ja myöhemmin Suomen Lukiolaisten Liiton perustamiseen johtaneeseen kehitykseen 1983–1985. Vuonna 1985 liittokokouksessa Niiranen yritti Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtajaksi, mutta tässä kamppailussa hävittyään aloittikin KNL:n ja Tuhatkunnan yhteisen Tasavalta-lehden päätoimittajana 1987–1990.[2]

Niiranen toimi Keravan kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsenenä 1985–1990. Kokoomuksen puoluevaltuuston jäsen hän oli 1983–1987, eli kolme kautta. Eduskuntaan Niiranen pyrki Uudenmaan vaalipiiristä 1987 saaden noin 3000 ääntä. Presidentin valitsijamiesvaaleissa hän oli ehdokas vuonna 1988 (Harri Holkeri). Poliittiset luottamustoimet hän jätti 1990 keskittyäkseen politiikan toimittajan työhön. Vuonna 1994 hän perusti oman viestintäalan yrityksen, ja on toiminut sen jälkeen yrittäjän ja vapaan toimittajan töidensä ohessa mm. kolmen kokoomuslaisen kansanedustajan poliittisena avustajana.[3]

2012 kuntavaaleissa Niiranen valittiin Kokoomuksen listalta Helsingin kaupunginvaltuustoon 955 henkilökohtaisella äänellä.[4] Hän toimi valtuustokauden 2013-17 kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenenä ja Uudenmaan liiton maakuntahallituksen varajäsenenä. Helsingin kaupunginteatteria hallinoivan teatterisäätiön hallituksen varapuheenjohtajana hän on toiminut vuodesta 2013 alkaen.[5] Kuntavaaleissa 2017 hän oli aluksi menossa läpi, mutta putosi tarkastuslaskennan jälkeen valtuustosta, koska hänelle oli alustavasti merkitty vahingossa sata ääntä liikaa. Hän keräsi lopulta 575 ääntä ja tuli valituksi varavaltuutetuksi kaudelle 2017-21.[6] Niiranen valittiin kesäkuussa 2017 Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) hallituksen jäseneksi.[7] Hän on myös mm. Kiinteistöliitto Uusimaa ry:n hallituksen jäsen.[8]

Suomen Viro-yhdistysten liitto ry:n varapuheenjohtajana (1995–2000) hän vahvisti järjestön organisaatiota vastaamaan nousevan valtakunnallisen Viro-toiminnan tarpeita. Niiranen on toiminut Helsingin käräjäoikeuden lautamiehenä (2005–2013).

Matti Niiranen avioitui vuonna 2000 Suvi Rihtniemen kanssa.[2]

Kunnian- ja huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Niirasen kotisivut [1].
  • Pro Estonia ja sen verkkolehti.
  • Eurometri ja sen verkkolehti.
  • Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä: Kokoomuksen Nuorten Liiton historia 1928–96. Kokoomuksen Nuorten Liitto, 1999. ISBN 952-91-0794-3.
  • Eerola, Antero: Suomen Lukiolaisten liitto 20-vuotishistoriikki. Libris, 2005.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Toimisto ja Henkilökunta - Kansallinen senioriliitto ry www.senioriliitto.fi. Viitattu 4.5.2016.
  2. a b c d http://www.mattiniiranen.fi/fi/kuka
  3. http://www.mattiniiranen.fi/fi/kuka
  4. Valitut ehdokkaat Helsinki Vaalit.fi. 1.11.2012. Oikeusministeriö. Viitattu 3.11.2012.
  5. http://www.mattiniiranen.fi/fi/kuka
  6. Tarkastuslaskenta koitui kokoomuskonkarin kohtaloksi – äänisaalis hupeni sadalla, jäi rannalle valtuustosta Ilta-sanomat. 12.4.2017. www.is.fi. Viitattu 18.4.2017.
  7. Dynasty tietopalvelu : HSY dsjulkaisu.tjhosting.com. Viitattu 20.7.2017.
  8. Hallitus - Kiinteistöliitto Uusimaa www.kiinteistoliitto.fi. Viitattu 20.7.2017.
  9. Ritarikunnat ritarikunnat.fi. Viitattu 21.12.2012.
  10. Matti Niirasen kotisivut mattiniiranen.fi. Viitattu 21.12.2012.