Suomen Viro-yhdistysten liitto
| Suomen Viro-yhdistysten liitto | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1991 |
| Tyyppi | ystävyysseura |
| Päämaja | Eesti Maja, Helsinki |
| Puheenjohtaja | Grete Ahtola |
| Jäsenlehti | viro.nyt |
| Aiheesta muualla | |
| svyl.fi | |
Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL) on ystävyysseura, jonka tarkoituksena on edistää Suomen ja Viron suhteita. SVYL perustettiin vuonna 1991 nimellä Viro-yhdistysten liitto. (VYL). Se kasvoi yli 40:n paikallisosaston valtakunnalliseksi liitoksi 1990-luvun jälkipuoliskolla. Nykyään liittoon kuuluu 29 aktiivisesti toimivaa paikallista Viro-yhdistystä. SVYL kuuluu myös valtakunnalliseen Ystävyysseurojen liittoon[1].
SVYL edistää erityisesti Suomen ja Viron kulttuurisuhteita ja järjestää erilaisia tapahtumia, seminaareja ja matkoja Viroon. Liiton ansiomerkkiä Suomen ja Viron välisten suhteiden edistämisestä on jaettu vuodesta 2000 alkaen. Liitto kutsuu myös kunniajäseniä. Ensimmäiseksi kunniajäseneksi kutsuttiin vuonna 2012 liiton entinen pääsihteeri, vapaa kirjoittaja Kulle Raig.
Liiton puheenjohtajana on toiminut muun muassa Turun yliopiston professori Kalervo Hovi ja kääntäjä, Viron Suomen-instituutin johtaja Sanna Immanen ja kirjailija Harri Raitis.
Liiton toimisto sijaitsee Helsingin Suvilahdessa, osoitteessa Sörnäisten rantatie 22, 17. syyskuuta 2010 avatussa Eesti Maja -keskuksessa. Samoissa tiloissa toimivat muun muassa Tuglas-seura, Baltia-kirjasto, Viron Suomen-instituutti ja Enterprise Estonia.
viro.nyt-lehti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Viro-yhdistysten liitto julkaisee viro.nyt-kulttuurilehteä. Lehteä on julkaistu vuodesta 2001 lähtien, ja se ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Päätoimittajan tehtävässä toimii Viro-yhdistysten liiton toiminnanjohtaja ja tämän lisäksi toimituskuntaan kuuluvat lehden taittaja sekä lukuisat vapaaehtoiset avustajat.
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Estofiilis! Kirja Virosta ja sen ystävistä, Suomen Viro-yhdistysten liiton 20-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu teos. (toim. Sanna Immanen ja Terhi Pääskylä-Malmström, SVYL ja Virkku 2011, 343 s.)
Verkkopuoti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Viro-yhdistysten liitolla on myös verkkopuoti, joka on ainoana Suomessa erikoistunut virolaiseen kirjallisuuteen.
Jäsenyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Viro-yhdistysten liittoon kuuluu 29 paikallista Viro-yhdistystä ympäri Suomen. Jokainen Viro-yhdistys ottaa vastaan uusia jäseniä. Jäsenetuna liiton jäsenyhdistysten jäsenet saavat muun muassa viro.nyt-kulttuurilehden kotiin neljä kertaa vuodessa sekä SVYL-jäsenkortin.
Rahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää valtakunnallisten ystävyysseurojen toimintaan yleisavustuksia eli vuotuiseen toimintaan tarkoitettuja toiminta-avustuksia. Ehtona on, että toiminta on vakiintunutta sekä yhteiskunnallisesti ja kulttuuripoliittisesti vaikuttavaa. Eduskunta päättää vuosittain, minkä enimmäissumman ministeriö käyttää avustuksiin. Vuosina 2012–2020 ministeriö on myöntänyt Suomen Viro-yhdistysten liitolle yleisavustuksia valtakunnalliseen ystävyysseuratoimintaan seuraavasti:[2]
| Avustus | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 | 2020 | 2021 | 2022 | 2023 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| OKM:n ystävyysseurojen yleisavustus | 55 000 € | 53 000 € | 54 500 € | 54 500 € | 54 500 € | 54 500 € | 60 000 € | 80 500 € | 80 500 € | 77 600 € | 77 600 € | 82 000 € |
Kunniajäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kulle Raig, v. 2012 lähtien
Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pekka Lilja
- Kalervo Hovi
- Harri Raitis 2003–2012
- Sanna Immanen 2013–2018
- Grete Ahtola 2018–
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Immanen, Sanna ja Pääskylä-Malmström, Terhi (toim.): Estofiilis! Kirja Virosta ja sen ystävistä. Suomen Viro-yhdistysten liiton 20-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu teos. SVYL ja Virkku, 2011.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eurooppa | Ystävyysseurojen liitto ry www.ysl.fi. Viitattu 13.1.2024.
- ↑ Yleisavustukset valtakunnallisten ystävyysseurojen toimintaan Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 13.1.2024.