Martti Koskenniemi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Martti Antero Koskenniemi (s. 18. maaliskuuta 1953 Turku)[1] on suomalainen kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori. Hän toimi Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professorina vuodesta 1996 lähtien.[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskenniemi kirjoitti ylioppilaaksi Turun suomalaisesta yhteiskoulusta 1972. Hän suoritti oikeustieteen kandidaatin tutkinnon 1977 ja lisensiaatin tutkinnon 1982 ja väitteli 1989 tohtoriksi Turun yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Lisäksi hän suoritti Diploma in Law -tutkinnon 1983 Oxfordin yliopistossa. Koskenniemi toimi Suomen Akatemian tutkimusassistenttina 1985–1987.[1] Koskenniemi perusti Helsingin yliopistoon kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien Erik Castrén -instituutin ja toimi sen johtajana vuodesta 1997.[3] Hän toimi akatemiaprofessorina 2005–2010 ja 2012–2016.[1]

Koskenniemi toimi ulkoasiainministeriön avustajana 1978–1979, ulkoasiainsihteerinä 1980–1985, lähetystöneuvoksena 1990–1996, Marseillen konsulaatin sihteerinä 1979–1980 ja ulkoasiainsihteerinä Suomen pysyvässä YK-edustustossa New Yorkissa 1989–1990.[1] Koskenniemi oli YK:n kansainvälisen oikeuden toimikunnan (International Law Commission, ILC) jäsen 2002–2006[1] ja Fragmentation of International Law -työryhmän puheenjohtaja. Tässä tehtävässä hän kirjoitti kansainvälisessä oikeudessa keskeisenä ongelmana olevaa kansainvälisen oikeuden fragmentaatiota käsittelevän raportin, joka julkistettiin kesällä 2006. Hän oli ensimmäinen kansainvälisen oikeuden toimikunnalle asiantuntijaraportin tuottanut suomalainen.[4]

Koskenniemi sai Uppsalan yliopiston oikeustieteen kunniatohtorin arvon 2007.[1] Vuosina 2008–2009 hän toimi Cambridgen yliopiston Arthur Goodhart Professor of Legal Science -vierailuprofessorina. Lisäksi hän on toiminut vierailevana professorina muun muassa Brysselin vapaassa yliopistossa (ULB), Pariisin yliopistossa (1996, 2001, 2002, 2004, 2011), New Yorkin yliopistossa (1997, 2000, 2002, 2004, 2007, 2011) ja Columbian yliopistossa (2012) sekä Melbournen yliopistossa (2014–2019)[1]. Koskenniemi sai Urho Kekkosen 70-vuotisjuhlasäätiön palkinnon ja K. G. Idman -palkinnon 1995[2]. Vuonna 2021 hänet palkittiin 100 000 euron suuruisella Suomen tiedepalkinnolla.[5]

Nuorena Koskenniemi toimi kokoomuksessa, mutta lähti puolueesta vuonna 1975.[6]

Koskenniemen isoisä oli runoilija V. A. Koskenniemi.[6] Hänen vanhempansa ovat hovioikeudenneuvos Hannu Antero Koskenniemi ja Anna-Maija Rehnfors ja hänen puolisonsa vuodesta 1979 on kansliapäällikkö Tiina Astola (s. 1953)[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on 2015, s. 390. Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. a b c Veli-Matti Autio: Suomen professorit. Finlands professorer. Professoriliitto, 2000. ISBN 951-95189-6-7. s. 277
  3. Suomen tiedepalkinto professori Martti Koskenniemelle 1.6.2021. Suomen Professoriliitto. Viitattu 26.2.2022.
  4. Mitä tapahtuu, jos WTO ei noudata ympäristönormeja? (Helsingin yliopiston tiedote 15.2.2007)
  5. Suomen tiedepalkinto professori Martti Koskenniemelle Kymen Sanomat. 1.6.2021. Kotka: Keskisuomalainen Oyj. Viitattu 1.6.2021.
  6. a b Saarikoski, Sonja: Vapaa radikaali Ylioppilaslehti. 10.4.2015. Viitattu 26.2.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]