Maria Vladimirovna Romanova

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maria Vladimirovna Romanova.

Maria Vladimirovna Romanova (ven. Мария, Marija; s. 23. joulukuuta 1953 Madrid, Espanja)[1] on syrjäytettyyn venäläiseen Romanov-hallitsijasukuun kuuluva suuriruhtinatar, joka kannattajiensa mukaan on Romanov-suvun päämies ja siten periaatteessa Venäjän keisarikunnan kruununtavoittelija. Hän käyttää itsestään nimitystä ”hänen keisarillinen korkeutensa Maria I Vladimirovna”.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maria Vladimirovnan isä oli koko ikänsä maanpaossa elänyt Vladimir Kirillovitš Romanov ja äiti georgialaisperäiseen Bagrationien kuningassukuun kuulunut Leonida Bagration-Muhranski. Maria oli vanhempiensa ainoa lapsi. Hänen isoisänsä oli Venäjän viimeisen keisarin Nikolai II:n serkku Kirill Vladimirovitš Romanov, joka pakeni Venäjältä vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen.[2] Maria Vladimirovnan puoliso oli vuosina 1976–1986 saksalaiseen Hohenzollernien hallitsijasukuun kuuluva Franz Wilhelm von Preussen, joka tuona aikana käytti nimeä suuriruhtinas Mihail Pavlovitš.[1] Heillä on yksi poika, Georgi Mihailovitš Romanov (s. 1981).[3] Maria kävi Venäjällä ensimmäisen kerran vuonna 1992 osallistuessaan isänsä hautajaisiin Pietarissa. Hän on sen jälkeen vieraillut maassa useasti.[1] Hän asuu kuitenkin synnyinmaassaan Espanjassa.[4]

Perimyskiista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääosa Romanovin suvusta ja venäläisistä emigranttimonarkisteista tunnusti Maria Vladimirovnan isän Vladimir Kirillovitšin sukunsa päämieheksi, mutta Marian julistautuminen isänsä seuraajaksi tämän kuoltua huhtikuussa 1992 on jakanut heidän mielipiteensä. Keisari Paavali I:n vuonna 1797 säätämä Venäjän keisarikunnan kruununperimyslaki asetti agnaattis-kognaattisen kruununperimysjärjestyksen, jonka mukaan nainen voi periä kruunun vain tilanteessa, jossa koko suvun mieslinja on sammunut. Marian kannattajien mukaan Romanovien kaikki mieslinjaiset haarat olivat jo vuoteen 1992 mennessä menettäneet oikeutensa keisarin arvoon, sillä elossa oli vain jälkeläisiä alempisäätyisten puolisoiden kanssa solmituista morganaattisista avioliitoista, joten tilanne vastasi mieslinjan sammumista. Maria Vladimirovnan isoisä ja isä olivat sen sijaan naineet kuninkaalliset puolisot.[2] Venäjän ortodoksikirkon patriarkka Kirill asettui vuonna 2013 tukemaan julkisesti Maria Vladimirovnaa. Maria Vladimirovna on ilmoittanut olevansa valmis ryhtymään Venäjän hallitsijaksi, jos kansa sitä pyytää.[5]

Monet Romanovin suvussa, muun muassa Romanovin sukuyhdistyksen johtaja Nikolai Romanovitš Romanov, eivät ole hyväksyneet Marian kannattajien tulkintaa perimysjärjestyksestä. Heidän mukaansa epäsäätyisistä avioliitoista syntyneet jälkeläiset eivät koskaan menettäneet kruununperimysoikeuttaan automaattisesti, vaan ainoastaan heidän vanhempiensa ilmoittaessa luopuvansa siitä keisarin vaatimuksesta, mistä tavasta luovuttiin vallankumouksen jälkeen. Lisäksi myös Bagrationien sukua voidaan kuninkaallisesta alkuperästään huolimatta väittää alempisäätyiseksi, sillä ruhtinatar Tatjana Konstantinovna Romanovan avioliitto prinssi Konstantin Bagration-Muhranin kanssa vuonna 1911 julistettiin Nikolai II:n vaatimuksesta morganaattiseksi.[6]

Maria Vladimirovna ja Romanovin sukuyhdistys ovat riidelleet varsinkin Nikolai II:n muistamisesta. Maria on muun muassa kiistänyt Nikolai II:n jäännösten tunnistuksen DNA-kokeella vuonna 1998.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Head of the Russian Imperial House, Her Imperial Highness the Grand Duchess (de jure Her Imperial Majesty the Empress of all Russias) Maria Wladimirovna (englanniksi) Russian Imperial House (Maria Vladimirovnan virallinen sivusto). Viitattu 10.10.2017.
  2. a b Dynastic Succession (englanniksi) Russian Imperial House. Viitattu 10.10.2017.
  3. H.I.H. the Heir, Tsesarevich, and Grand Duke George of Russia (englanniksi) Russian Imperial House (Maria Vladimirovnan virallinen sivusto). Viitattu 10.10.2017.
  4. a b Venäjällä muistetaan viimeistä tsaariperhettä Yle 13.7.2008. Viitattu 11.10.2017.
  5. Russian Cleric Advocates Restoration of the Tsar (englanniksi) Royal Central 2.1.2017. Viitattu 10.10.2017.
  6. Nikolai Romanovitš Romanov: Succession of the Imperial House of Russia (englanniksi) Romanovfamily.org. Viitattu 10.10.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]