Maailman rauha (patsas)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maailman rauha
Maailmanrauha.jpg
Nimi Maailman rauha
Tekijä Oleg Kirjuhin
Valmistumisvuosi 1990
Taiteenlaji kuvanveisto
Korkeus 650 cm
Sijainti Hakaniemenranta
Paikkakunta Helsinki
Koordinaatit 60°10′41.28″N, 024°57′12.55″E

Maailman rauha (myös Rauha maailmalle,[1] ruots. Världsfreden, ven. Мир во всем мире) on Moskovan kaupungin Helsingin kaupungille lahjoittama pronssiveistos, jonka on veistänyt kuvanveistäjä Oleg Kirjuhin. Patsas sijaitsee Hakaniemenrannassa, ja se paljastettiin 14. tammikuuta 1990, kaksi kuukautta Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Patsas kuuluu Helsingin taidemuseon kokoelmiin.[2]

Patsas on 6,5 metriä korkea. Siinä eri mantereita edustavat ihmiset kannattelevat toisella kädellään maapalloa, jossa on lehvät. Vapaat kätensä patsaan hahmot ovat puristaneet nyrkkiin, minkä avulla he osoittavat mieltään maailmanrauhan puolesta.

Maailman rauha on herättänyt keskustelua Suomessa. Vuonna 2008 se valittiin sekä kolmanneksi rumimmaksi että kolmanneksi rakastetuimmaksi helsinkiläiseksi patsaaksi sanomalehtien lukijaäänestyksissä.[3][4]

Patsas joudutaan syksyllä 2022 siirtämään pois Hakaniemenrannasta Kruunusillat-pikaraitiotien rakentamisen tieltä.[5][6] Patsas varastoidaan ja sen paikalle rakennetaan jalkakäytävä.[7] Rakennus­töiden päättyessä patsas on Taidemuseon mukaan tarkoitus palauttaa lähelle nykyistä paikkaa.[7]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kopio veistoksesta Moskovassa Kansojen ystävyyden yliopiston edustalla olevan pylvään päässä.

Vuonna 1983 sovitun Moskovan ja Helsingin patsaidenvaihtosopimuksen mukaan Helsinki lahjoitti Moskovalle Antti Neuvosen veistoksen Rauhan lapset (1990).[8]

Vuoden 1983 jälkeen Oleg Kirjuhinin veistoksesta käytiin pitkä kulttuuripoliittinen keskustelu, jossa sitä vastustettiin kovin sanoin. Vaihtoehtona olleesta Leninin patsaasta Helsingin kaupunki kieltäytyi.[8]

Maailman rauha on yksi monista alkuperäisveistoksen kopioista. Niitä sijoitettiin Neuvostoliiton kaupunkeihin ja Helsinkiin tiettävästi niiden jälkeen viimeisenä. Helsinki oli ainoa Neuvostoliiton ulkopuolinen pystytyspaikka.[2]

Veistos oli osa 1980-luvun lopulla laadittua Hakaniementorin kokonaissuunnitelmaa. Helsingin Sanomissa 1986 julkaistun artikkelin mukaan torin suunnitelmaan olisivat kuuluneet Kirjuhinin Rauha maailmalle -veistoksen lisäksi veistoskilpailun voittaneet Jukka Vikbergin punatiilistä rakennettu Riemukaari ja Reijo Paavilaisen punagraniittinen Hermeksen pöytä. Ne olisi sijoitettu Hakaniemen kauppahallin lähelle.[1] 

Veistos saapui osina Helsinkiin 1989. Kuvanveistäjä Kirjuhin valvoi patsaan hitsaustöitä.[2]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paljastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimittaja Timo Kalevi Forssin mukaan paljastustilaisuudessa vuonna 1990 vanha YYA-retoriikka oli vielä voimissaan ja siinä nähtiin ”suurvaltapoliittista vaivaantuneisuutta ja karvahattulähetystöjen pönötystä”. Helsingin ylipormestari Raimo Ilaskivi (kok.) luonnehti tilaisuudessa veistosta ”intohimoiseksi, selkeäksi ja konkreettiseksi vetoomukseksi rauhan ja ystävyyden puolesta”. Neuvostoliittoa edusti Moskovan kaupunkineuvoston toimeenpanevan komitean puheenjohtaja Valeri T. Saikinin johtama valtuuskunta, johon kuului myös veistoksen tekijä Kirjuhin.

Forssin mukaan glasnost ja perestroika olivat kuitenkin jo vaikuttaneet neuvostokansalaisten ajatteluun. Taiteilija kertoi paljastamistilaisuudessa patsaan olevan realistinen mutta ei sosialistinen. Hän ei myöskään halunnut luonnehtia teoksensa naiskuvaa sen koommin kapitalistiseksi kuin sosialistiseksikaan.[9][2][10]

Tulkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patsaan liikanimi kansan suussa on Lasse Lehtisen mukaan ”katiskavarkaat”.[11]

Patsaan nyrkkiä heristävien hahmojen tulkitaan edustavan eri maanosia, mutta joukosta puuttuu Aasian edustaja. Patsaan malliksi kulttuuritoimittaja Hannu Marttila on tulkinnut Pariisin Luxembourgin puiston suihkulähteen keskellä olevan Jean-Baptiste Carpeaux’n veistoksen Neljä maanosaa.[12]

Kylmän sodan aikaista taidetta tutkinut Maija Koskinen toteaa, että vuosi 1990 on ollut todennäköisesti viimeinen mahdollisuus Neuvostoliiton ja Suomen väliselle patsasvaihdolle. Hänen mielestään veistons on melkoinen reliikki ja se voidaan tulkita jonkinlaiseksi suomettumisen muistomerkiksi. Teoksen paljastamisen aikoihin oltiin kuitenkin jo hakemassa uutta suhdetta itänaapuriin.[9]

Kohuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tervaus (1991)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patsas tervattiin torstaina 10. lokakuuta 1991 Aleksis Kiven päivänä kello 16 alkaen. Tervaajat olivat valtiotieteiden ylioppilas Jari Kajas, oikeustieteen ylioppilas Mikael Jungner ja lääketieteen ylioppilas Sara Hirvelä. Tervan päälle oli laitettu höyheniä. Poliisi saapui paikalle kello 16.25 ja tilaisuus kesti kello 16.40:een, jolloin kaikki kolme kuljetettiin poliisiautossa pois.

Itseään ”Höyhenryhmäksi” kutsuneen joukon mielestä patsas on ruma eikä sovi ympäristöön. Töhrijöiden tarkoituksena oli lähettää terveisiä Helsingin kaupunginvaltuustolle. Ryhmän mielestä Helsinki teki virheen ottaessaan patsaan vastaan samaan aikaan kun kommunismi oli päättymässä Itä-Euroopassa.[13]

Räjäytysyritys (2010)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patsas yritettiin räjäyttää kaasupullolla 9.–10. toukokuuta 2010 puolenyön aikaan.[14] Poliisi tutki tapausta törkeänä vahingonteon yrityksenä. Toukokuussa 2016 eräs muusta rikoksesta tuomiota kärsivä vanki tunnusti räjäytysyrityksen, ja häntä vastaan nostettiin syyte.[15] Huhtikuussa 2017 Itä-Suomen hovioikeus tuomitsi tekijän kahden vuoden ehdottomaan vankeuteen. Hovioikeus lyhensi käräjäoikeuden antamaa tuomiota kahdeksalla kuukaudella, koska tekijä oli oikeuden päätöksen mukaan edesauttanut teon selvittämistä.[16]

Mielenosoitus Ukrainan lipulla (2014)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan kansallispäivän vastaisena yönä 24. elokuuta 2014 patsaaseen ripustettiin Ukrainan lippuja. Lipuista oli silminnäkijöiden mukaan aamun valjettua kuitenkin jäljellä vain riekaleita.[17]

Ukrainan sodan vastustaminen (2022)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan helmikuussa 2022, patsaan jalustaan töhrittiin sana ”maailmanräyhää” ja ympärille kiedottiin Ukrainan lipun väristä sinikeltaista nauhaa.[5][18] Patsaalle tuotiin myös Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia vastustavia kylttejä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hasan, David: Tältä näyttäisi veistosten Hakaniemi. Helsingin Sanomat, 15.6.1986, s. 24. Sanoma Oy. Artikkelin maksullinen verkkoversio Viitattu 11.3.2022.
  2. a b c d Oleg Kirjuhin: Maailman rauha HAM. Viitattu 11.3.2022.
  3. Mattila, Jorma J.: IL:n lukijat äänestivät: Rytin patsas on rumin Iltalehti. 6.5.2008. Iltalehti. Viitattu 26.11.2009.
  4. Seuri, Ville: Varsapuistikon Äidinrakkaus on Helsingin rakastetuin veistos Helsingin Sanomat. 17.7.2008. Sanoma News. Viitattu 8.3.2022.
  5. a b c Hirvonen, Saara & Rita Mikko: Hakaniemen Maailman rauha -veistos siirretään pois työmaan tieltä 7.3.2022. Yle Uutiset. Viitattu 10.3.2022.
  6. Kallionpää, Katri: Mikael Jungnerin tervaamaksikin joutunut Maailman rauha -patsas häädetään paikaltaan Hakaniemessä – Raitiotie työntyy sosialistista realismia henkivän teoksen päälle Helsingin Sanomat. 10.9.2018.
  7. a b Huuskonen, Sirpa & Niemi, Liisa: Helsinki siirtää Neuvostoliitosta lahjana saadun Maailman rauha -veistoksen varastoon rakennus­töiden takia Helsingin Sanomat. 7.3.2022. Viitattu 10.3.2022.
  8. a b Maailmanrauhan ympäristö saa kiveyksen. Helsingin Sanomat, 19.5.1990, s. 16. Sanoma Oy. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 11.3.2022.
  9. a b Patsasdiplomatiaa ja monumentaalista maailmanrauhaa 21.6.2021. Rauhanpuolustajat. Viitattu 11.3.2022.
  10. Äänestä Helsingin rumin patsas Iltalehti. Viitattu 11.3.2022.
  11. Maailmanrauha-patsas paljastettiin Helsingissä Yleisradio. Viitattu 11.3.2022.
  12. Marttila, Hannu: Mitä Lenin näki. Helsingin Sanomat 12.10.1989, s. 24.
  13. Janhonen, Ulla: ”Maailmanrauha” töhrittiin tervalla ja höyhenillä. Helsingin Sanomat, 11.10.1991. Artikkelin verkkoversio Viitattu 8.3.2022.
  14. Mannila, Johanna: Maailman rauha -patsas yritettiin räjäyttää yöllä Helsingissä Helsingin Sanomat. 10.5.2010. Viitattu 8.3.2022.
  15. Vankia kuulusteltiin aivan muusta, tunnusti yllättäen räjäytysyrityksen vuodelta 2010 Iltalehti. Viitattu 31.5.2016.
  16. Tenhunen, Asta: Huumekauppias yritti räjäyttää tunnetun taideteoksen – hovioikeus lievensi tuomiota 18.4.2017. Savon Sanomat.
  17. Manninen, Tuomas: Joku teki yöllä "jungnerit" Maailmanrauhalle 24.8.2014. Ilta-Sanomat.
  18. Holmlund, Sofia: Helsingfors monterar ner sovjetisk gåvoskulptur. Hufvudstadsbladet, 8.3.2022, s. 11. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 8.3.2022. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]