Lähellä syntiä

Lähellä syntiä
Elokuvan suomenkielinen mainosjuliste
Ohjaaja	Hannu Leminen
Käsikirjoittaja	Martti Larni Hannu Leminen
Tuottaja	Risto Orko
Säveltäjä	George de Godzinsky
Kuvaaja	Erkki Imberg
Leikkaaja	Armas Laurinen
Pääosat	Tuija Halonen Erkki Viljos Felix Teraste
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Suomi-Filmi
Ensi-ilta	18. syyskuuta 1955
Kesto	99 minuuttia
Alkuperäiskieli	suomi
Budjetti	12 790 464 vmk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Lähellä syntiä (Nära synden) on suomalainen mustavalkoinen elokuva vuodelta 1955. Lähellä syntiä perustuu Martti Larnin 1946 ilmestyneeseen romaaniin. Sen tapahtumat ajoittuvat vuosiin 1910–1929. Elokuvaversiossa romaanin tapahtumat siirrettiin Suomen sisällissodasta toiseen maailmansotaan.

Elmer ja Margit tapaavat toisensa talvisodan kynnyksellä. Rakkaus syttyy liekkeihin, mutta valtioiden johtajat sytyttävät sodan. Kohtalo erottaa rakastavaiset neljäksitoista vuodeksi. Noina raskaina vuosina Margit joutuu talousvaikeuksissaan kenties elämään liian lähellä syntiä. Joulun tähtien tuikkiessa monet asiat saavat lopulta ratkaisunsa.

Juoni

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Syksy 1939. Agronomi ja kauppapuutarhan omistaja Elmer Oras saa kutsun ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Niiden yhteydessä hän tapaa vanhan tuttunsa poliisikomisario Vehviläisen, joka kutsuu hänet Helsinkiin iltaa viettämään. Hotellissa Elmer tapaa tarjoilija Margit Kaskin, jonka hän pelastaa erään asiakkaan ahdistelulta. Asiakas järjestää Margitille kostoksi potkut, mutta Elmer päättää ottaa yhteyttä hotellin johtajaan potkujen kumoamiseksi. Margit ja Elmer tutustuvat toisiinsa ja rakastuvat. Mies joutuu kuitenkin lähtemään ”sinne jonnekin”. Hän antaa Margitille muistoksi kaulakorun, jonka on saanut äidiltään. Talvisodan alussa Elmer joutuu sotavangiksi ja Margit jää yksin...uusi elämä kohdussaan. Hän käy yhden kerran tapaamassa Elmerin äitiä, muttei kerro suhteestaan Elmeriin.

Vuosi 1953. Elmer palaa sotavankeudesta. Hänen äitinsä asuu suvun talossa tyttärentyttärensä, sotaorvon Maryn kanssa. Margit taasen on yksinhuoltaja. Hänen pojallaan Juhana Kaskilla on koulussa ongelmia, jotka liittyvät hänen isättömyyteensä. 1950-luvun Suomessa ei ole helppoa olla lehtolapsi. Lehtori Berg väittää Juhanan pilaavan koulun maineen häiriköinnillään. Juhana puolestaan nimittää Bergiä huusiluudaksi. Hän saa tarpeekseen koulusta ja päättää lähteä merille. Kotona hän raivostuu äidilleen, joka tuo vieraita miehiä luokseen. Margit tarvitsee rahaa poikansa kouluttamiseen, johon tarjoilijan palkka ei riitä. Hän lupaa lopettaa vieraiden miesten vastaanottamisen. Ravintolassa Margit tapaa Elmerin, he eivät tunnista toisiaan, mutta aavistelevat. Asiaa vaikeuttaa se, että Elmer sanoo nimekseen Urho Nurmi. Lisäksi mies on parroittunut ja hänellä on aurinkolasit. Margit kutsuu ”Urhon” kotiinsa...ja samalla rikkoo Juhanalle antamansa lupauksen. Elmer tunnistaa vihdoin Margitin kaulakorusta, jonka hän naiselle lahjoitti neljätoista vuotta aiemmin.

Seuraavana päivänä Elmer käy tapaamassa Margitia, mutta kotona on vain Juhana. Hän tarjoaa pojalle kevyttä työtä kauppapuutarhassaan. Juhana päättää turvautua työtarjoukseen sen jälkeen, kun hän ei ikänsä tähden ole saanut pestiä merille. Puutarhaliikkeessä hän sanoo nimekseen Johan Koski. Margit etsii poikaansa epätoivoisesti. Lopulta hän ottaa tarjoilijan pestin laivalta ja purjehtii Etelä-Amerikkaan. Hän jättää pojalleen muistoksi korun, jonka sai aikanaan Elmeriltä. Tällä välin Elmer etsii sekä Juhanaa että Margitia - tuloksetta. Juhana joutuu työpaikallaan kahnauksiin mestari Jurrikan kanssa. Rehti työmies Nuutti pitää kuitenkin pojan puolta. Juhana päättää uskoutua Nuutille, ja paljastaa tälle oikean henkilöllisyytensä ja ikänsä. Juhana ystävystyy Maryn kanssa ja antaa tytölle joululahjaksi korun, jonka sai äidiltään.

Elmer (Erkki Viljos) ja Margit (Tuija Halonen)

Juhanan ja Jurrikan välit kiristyvät, mestari päättää erottaa pojan. Muut työntekijät nousevat puolustamaan poikaa. Elmerkin taipuu sille kannalle, että poikaa ei eroteta. Hän ei kuitenkaan henkilökohtaisesti tapaa poikaa missään vaiheessa, joten hän ei voi tietää Johan Kosken olevan Juhana. Joulu lähestyy ja sen myötä kauppapuutarhan sesonki. Jurrikka antaa Juhanalle luottamustehtäviä Helsingissä hoidettavaksi. Poika käy samalla viemässä kukkia äidilleen tietämättä, että tämä on merillä. Paluumatkallaan hän joutuu erään kolarin todistajaksi poliisiasemalle. Komisario Vehviläinen tunnistaa pojan Juhanaksi ja ilmoittaa Elmerille. Samalla komisario kertoo, että Margitin laiva on saapumassa Helsinkiin aivan joulun alla. Jouluvalmisteluiden lomassa Mary näyttää Juhanalta saamansa korun isoäidilleen ja Elmer-enolleen. Tällöin Elmer käsittää, että hänen palveluksessaan oleva poika on Juhana Kaski. Elmer kiirehtii satamaan Margitia vastaan. Poistuessaan laivasta nainen toteaa, että merielämä ei sovi hänelle. Elmerin vastaanotosta hän on hämillään, mutta kivi putoaa hänen sydämeltään miehen kertoessa Juhanan olevan turvassa. Tällöin Margit paljastaa, että Juhana on Elmerin poika. Juhana puolestaan odottaa äitiään isoäitinsä ja serkkunsa Maryn kanssa. Perheonni on ylimmillään, kun Juhana kohtaa isänsä... hän haluaa palata kouluun ja sanoa huusiluudalle, että nyt hänelläkin on isä!

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

Tuija Halonen	…	Margit Kaski
Erkki Viljos	…	Elmer Oras/Urho Nurmi
Felix Teraste	…	Juhana Kaski/Johan Koski
Aku Korhonen	…	mestari Jurrikka
Kullervo Kalske	…	Nuutti
Kaarlo Halttunen	…	komisario Juuso Vehviläinen
Leo Riuttu	…	lehtori Berg
Paavo Jännes	…	Rehtori
Heli Eskola	…	Mary
Anni Aitto	…	rouva Oras

Tuotanto

Elokuva kuvattiin talvella 1955. Kuvauspaikkana oli muun muassa Leppäsuonkatu 2:n kauppapuutarha Helsingissä.

Vastaanotto

Helsinkiläinen Uusi Suomi arvioi: ”Filmin heikoin osa on sen ensimmäinen kolmannes --. Tapahtumien siirtyessä 1950-luvulle tarinassa on havaittavissa melkoista tiivistymistä, joskin se edelleen epäloogisia linjoja noudattaen pysyttelee verraten halpahintaisella tosikertomustasolla.” Helsingin Sanomien Paula Talaskivi kiitti kerronnan joustavuutta ja interiöiden hyvää sävyä. Toisaalta hän arvosteli elokuvaa psykologisen uskottavuuden piittaamattomuudesta. Ilta-Sanomien Juha Nevalainen kehui Terastea lupaavaksi ja osaavaksi lapsinäyttelijäksi.

Lähellä syntiä esitettiin televisiossa ensi kerran 27. elokuuta 1966.

Lähteet

• Suomen kansallisfilmografia 5, ISBN 951-861-206-4
• Elonet Lähellä syntiä

Aiheesta muualla

• Authorscalendar.info (englanniksi)