Ratavartijan kaunis Inkeri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ratavartijan kaunis Inkeri
Ratavartijan kaunis Inkeri -elokuvajuliste.jpg
Ohjaaja Hannu Leminen
Käsikirjoittaja "Filmikynä" (Hannu Leminen ja Ilmari Unho)
Perustuu Jussi Kukkosen romaaniin Ratavartijan kaunis Inkeri. Karisto, 1947.
Tuottaja Mauno Mäkelä
Säveltäjä Ahti Sonninen
Kuvaaja Esko Töyri
Leikkaaja Armas Laurinen
Pääosat Helena Kara
Erkki Viljos
Eino Kaipainen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fennada-Filmi
Ensi-ilta 1950
Kesto 88 min
Alkuperäiskieli Suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ratavartijan kaunis Inkeri on suomalainen elokuva vuodelta 1950. Sen on ohjannut Hannu Leminen ja tuottanut Mauno Mäkelä Fennada-Filmistä. Kyseessä oli yhtiön ensimmäinen pitkä elokuva, jota on kiittäen mainittu Lemisen parhaaksi ohjaustyöksi. Sen ensi-ilta oli 20. lokakuuta 1950 Helsingissä Rexissä ja Tuulensuussa.

Elokuva perustuu Jussi Kukkosen kriitikkojen arvioissa tylytystä saaneeseen viihderomaaniin Ratavartijan kaunis Inkeri vuodelta 1947. Se on nuoren vaimon, häntä vanhemman ratavartijana toimivan aviomiehen ja nuoren komean veturinkuljettajan välinen melodramaattinen kolmiodraama.

Veturinkuljettaja (Erkki Viljos) suutelee kaunista ratavartijan vaimoa Inkeriä (Helena Kara, ohjaajan puoliso) tietämättä, että tämän mies on ratavartija.[1] Inkeri on solminut avioliiton kiitollisuudesta ja joutuu houkutusten edessä omantunnonkriisiin.[2]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvatarkastamo paheksui erästä kuvaleikkausta, jossa Inkerin ja Ilmarin rakkauskohtaus vaihtuu lähikuvaan höyryveturin kiivaasti edestakaisin liikkuvasta kiertokangesta. Tämän katsottiin herättävän katsojissa epäsiveellisiä mielikuvia.[3]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaiskriitikkojen näkemykset tiivistää Olavi Veistäjä (Aamulehti) kritiikkinsä otsikossa: "Hyvin ohjattua ja näyteltyä kehnoa viikkolehtiromantiikkaa." Muun muassa Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat) ihmettelee arviossaan, "että tästä kertomuksesta on saatu aikaan elokuva, joka hämmästyttävän vankasti liikkuu arjen realistisella peruskalliolla". Kiitosta saavat ohjaaja Lemiseen lisäksi niin kuvaaja Esko Töyri kuin säveltäjä Ahti Sonninen (Jouko Tyyri, Ylioppilaslehti). Myös näyttelijät saavat kiitosta monelta kriitikolta.[4]

Eräässä myöhemmässä arviossa elokuvaa on sanottu Lemisen parhaaksi melodraamaksi, jossa limittyvät toisiinsa rakkauden poltteessa riutuvat ihmiset, veturin mäntien voima ja kesäinen luonto.[2]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Helena Kara  … Inkeri Junkkari, ratavartijan vaimo  
 Erkki Viljos  … Ilmari Perttula, veturin kuljettaja  
 Eino Kaipainen  … Iikka Junkkari, ratavartija  
 Leila Itkonen  … Martta Lukkari  
 Paavo Hukkinen  … Matti Korhonen, veturin lämmittäjä  
 Matti Aulos  … Pekka Lukkari, rautatieläinen  
 Henny Waljus  … Mari Lukkari  
 Aarne Laine  … varikon päällikkö  
 Tiina Rinne  … sairaanhoitaja  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 12.8.2011, sivu D 7
  2. a b Päivän elokuvia, Tv-maailma, 31/2011 sivu 29
  3. Ratavartijan kaunis Inkeri Elonetissä Taustaa, viitattu 18.8.2014
  4. Ratavartijan kaunis Inkeri Elonetissä Lehdistöarvio, viitattu 20.8.2014