Li’l Folks
Li’l Folks oli yhdysvaltalaisen Charles M. Schulzin vuosina 1947–1950 piirtämä yksiruutuisista vitseistä koostunut sarjakuva, jota pidetään Schulzin päätyön Tenavien (Peanuts) edeltäjänä. Li’l Folks ei ollut koskaan laajemmassa levityksessä, vaan ilmestyi pelkästään Saint Paulissa St. Paul Pioneer Press -lehdessä.
Sarja ilmestyi aluksi muutaman kerran kesäkuussa 1947 Minneapolis Star Tribunessa nimellä Sparky’s Li’l Folks. Koska lehden julkaisija ei halunnut antaa sarjalle vakituista paikkaa, Schulz tarjosi sitä kilpailevalle St. Paul Pioneer Pressille, jossa sarja ilmestyi viikoittain 22. kesäkuuta 1947 alkaen. Li’l Folks oli sijoitettu lehdessä naistenosaston täytteeksi, ei siis varsinaiselle sarjakuvasivulle.[1] Jokainen Li’l Folksin numero sisälsi yleensä neljä erillistä yhden kuvan vitsiä, joissa oli puhekuplien sijasta kuvien alle sijoitettu teksti. Sarjan hahmot olivat kaikki lapsia. Monet Tenavien varhaiset hahmot ja teemat saivat alkunsa Li’l Folksissa. Sarjassa esiintyi muun muassa Charlie Brown -niminen hahmo, Ressun varhaista ulkonäköä muistuttanut koira, Kieloa ja Pavea ulkoisesti muistuttaneet lapset sekä vitsejä, joissa yhdistyi lasten musiikkiharrastus ja Ludwig van Beethoven. Monet Li’l Folksin vitsit olivat visuaalisia vitsejä lasten yrityksistä käyttää heille liian suuria esineitä. Siinä oli kuitenkin läsnä myös Tenavissa keskeiseksi kohonnut teema, lapset käsittelemässä aikuisten maailmaan kuuluvia tunteita ja kokemuksia.[2]
Li’l Folks ei ilmestymisensä aikana herättänyt laajempaa huomiota. Vaikka Saint Paulin muut sarjakuvapiirtäjät seurasivat sitä mielenkiinnolla, Schulz ei harmikseen saanut siitä minkäänlaista lukijapalautetta. Vuonna 1948 Newspaper Enterprise Association -sarjakuvasyndikaatti tarjoutui ottamaan Li’l Folksin levitykseensä sunnuntaisarjana, mutta vetäytyi sopimuksesta ennen kuin yhtään strippiä oli julkaistu. Kun Saint Paul Pioneer Pressin toimitus kavensi syksyllä 1949 Li’l Folksille varatun tilan kolmen palstan leveydestä kahteen ja päätoimittaja kieltäytyi palauttamasta sitä ennalleen tai korottamasta Schulzin palkkaa, Schulz päätti lopettaa sarjan tekemisen.[3] Viimeinen strippi ilmestyi 22. tammikuuta 1950.[4] Myöhemmin samana keväänä Schulz sai myytyä United Features -syndikaatille sarjakuvaidean, joka kehitettiin Li’l Folksin pohjalta, ja josta tuli Tenavat. Tarkoituksena oli alun perin säilyttää aiemman sarjan nimi muodossa Li’l Folk, mutta sen havaittiin muistuttavan liikaa erään toisen syndikoidun sarjan nimeä, jolloin United Features valitsi tilalle nimen Peanuts.[5]
Li’l Folks ilmestyi kaikkiaan 135 kertaa. Kaikki piirrokset on julkaistu uudelleen vuonna 2004 Charles M. Schulz -museon kustantamassa kirjassa Charles M. Schulz: Li’l Beginnings.[4] Myös keväällä 2016 julkaistu The Complete Peanuts -sarjan 25. osa sisältää kaikki Li’l Folks -stripit.[6] Kumpaakaan kokoelmaa ei ole suomennettu.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Michaelis: Schulz and Peanuts: A Biography, pehmeäkantinen laitos, s. 170–171. Harper Perennial, New York 2008.
- ↑ Chip Kidd (toim.): Peanuts: The Art of Charles M. Schulz, Li’l Folksia koskevat sivut. Pantheon Books, New York 2001.
- ↑ Michaelis 2008, s. 198–201.
- ↑ a b Charles M. Schulz: Li'l Beginnings (englanniksi) Fivecentsplease.org. Viitattu 3.1.2015.
- ↑ Michaelis 2008, s. 205, 218.
- ↑ The Complete Peanuts Gets Presidential Treatment From President Barack Obama (englanniksi) Fantagraphics. Viitattu 29.4.2016.
| Henkilöitä |
Charles M. Schulz • Bill Meléndez • Vince Guaraldi • Lee Mendelson • Robert L. Short |
|---|---|
| Hahmot |
Luettelo Tenavien hahmoista • Jaska Jokunen • Ressu • Tellu • Eppu • Amadeus • Salli • Piparminttu-Pipsa • Maisa • Kaustinen • Sami • Rapa-Ripa • Lippe • Kielo • Pave • Kutri • Toisto • Pieni punatukkainen tyttö • Suuri kurpitsa |
| Animaatiot |
Luettelo Tenavat-animaatioista • Jaska Jokusen joulu (1965) • Eläköön, Jaska Jokunen! (1969) • Ressu lähtee maailmalle (1972) • Kisa on kova, Jaska Jokunen (1977) • Hyvää matkaa Jaska Jokunen (1980) • Tenavat-elokuva (2015) |
| Muuta |