Lauri Kaukonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kanslianeuvos Lauri Kaukonen. Tuntemattoman kuwaitilaisen taiteilijan maalaama muotokuva noin vuodelta 1992-1997.

Lauri Kaukonen (2. maaliskuuta 1902 Rantasalmi8. tammikuuta 1975 Helsinki) oli suomalainen kanslianeuvos, joka toimi Valion hallinnollisena johtajana, Valion johtoryhmän jäsenenä ja Pellervo-Seuran hallituksen jäsenenä. Kaukonen kehitti erityisesti meijerien liiketoimintaa ja toimi lukuisissa luottamus- ja työtehtävissä osuustoimintaliikkeen keskuudessa.[1] Hän kirjoitti kolme kirjaa liiketaloudesta.[2][3][4]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaukonen oli naimisissa Elsa Kaukosen (30.9.1915 Terijoki - 20.7.2008 Helsinki) kanssa, joka keräsi kaskuja ja historiallisia kertomuksia Karjalankannaksesta ja Terijoesta yliopistoille, sekä hän oli osallistui hyväntekeväisyystoimintaan.[5]

Kaukosen poika Pertti Kaukonen toimi Suomen suurlähettiläänä Kuwaitissa, Bahrainissa, Qatarissa ja Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa.[6][7]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suoritti ekonomin tutkinnon vuonna 1927. Kauppatieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1933. Kaukonen sai kauppatieteen maisterin arvon Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1950.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alkuvaiheessa Kaukonen työnskenteli Hanke Oy:ssä, Pohjolassa, Suomen Valtamerentakainen Kauppa Oy:ssä. Tämän jälkeen hän siirtyi kaupallisten aineiden opettajaksi Merenkulkuopistoon Raumalle.[1]

Kaukonen toimi Terijoen kauppakoulun opettajana ja Rajaseudun Kauppiasyhdistyksen johtokunnan jäsenenä 1930-1932.[8]

Kaukonen siirtyi Viipurin kaupungin palvelukseen vuonna 1932. Hän osallistui jäsenenä ja sihteerinä kaupungin sosiaali-, siirtolapuutarha-, väestönsuojelu- ja talouslautakuntien toimintaan vuosina 1934-1940. Hän toimi Viipurin konttoristiyhdistyksen puheenjohtajana 1934-1940 ja Viipurin kunnallisten virkamiesten yhdistyksen hallituksen jäsenä 1935-1941.[8] Kaukonen opetti kaupallisia aineita Viipurin työväenopistossa.[1]

Toimi Viipurin kaupunginhallituksen kaupunginaktuaarina ja kansanhuoltolautakunnan jäsenenä talvisodan päättymiseen ja Viipurin kaupungin kohtalokkaaseen menetykseen asti. Evakkomatkan jälkeen hän toimi valtiovarainministeriön alaisuudessa olevan valtion lahjatavaratoimikunnan toimistopäällikkönä vuosina 1940-1941 sekä Uudenmaan läänin liikevaihtoverotoimiston apulaisjohtajana vuosina 1941-1946.

Kaukonen toimi opettajana Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa 1940-1948.[1] Kaukonen toimi Kauppatieteellisen Yhdistyksen johtokunnan jäsenenä 1945-1950.[1] Hän toimi Kauppatieteiden Kandidaattiyhdistyksen hallituksen jäsenenä.[9]

Kaukonen valittiin vuonna 1946 Meijerien Keskinäisen Vakuutusyhtiön ja Meijeriväen Eläkekassan johtajaksi. Meijeriväen Eläkekassan johtajana hän uudisti merijeriammattiväen eläkejärjestelmän. Myöhemmin hän toimi Meijerien Keskinäisen Vakuutusyhtiön ja Meijeriväen Eläkekassan johtokunnan jäsenenä.

Kaukonen siirtyi Valion palvelukseen vuonna 1951. Valion hallinnolliseksi johtajaksi hän nousi vuonna 1956 ja samana vuonna Valio aloitti Viola-juuston ja muiden tuotteiden viennin Neuvostoliittoon.[1][10][11] Valion vientituotteet kuten juustot ja voi menestyivät Britannian, Saksan ja Italian markkinoilla Kaukosen aikana.[12]

Kaukonen kehitti erityisesti meijerien kirjanpitoa, kustannuslaskentaa, hallintoa ja tilintarkastusta. Päivälehdissä, aikakausi- ja kongressijulkaisuissa on ollut hänen kirjoituksiaan kansantaloudesta, liikelaskennasta ja taloushistoriasta.[2][3][4] Kaukonen kirjoitti kolme kirjaa.[2][3][4] Päätoimien ohella Kaukonen toimi KHT-tilintarkastajana ja vierailevana luennoitsijana kauppakorkeakoulussa. Hän perusti Pellervo-Seuran liiketaloudellisen kerhon ja toimi kerhon ensimmäisenä puheenjohtajana. Hän toimi Pakastamo Oy:n puheenjohtajana. Kaukonen oli useiden yritysten johtokunnan jäsen ja tilintarkastaja kuten MVK:n ja ME:n johtokunnan jäsen.[13][14] Kaukonen oli myös Meijeritieteellisen Seuran ja Suomen Tilastoseuran jäsen.[14]

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen myönsi Kaukoselle Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ritarimerkin vuonna 1962 ja kanslianeuvoksen arvonimen vuonna 1967.[15][16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Apulaisjohtaja Lauri Kaukonen 60 vuotta. Maitotalouslehti, Helmikuu 1962. Meijerialan Ammattilaiset MVL ry.
  2. a b c Lauri Kaukonen: Osuuskuntien hallinnon ja tilien tarkastus. Helsinki: {{{Julkaisija}}}, 1954. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.11.2021).
  3. a b c Lauri Kaukonen: Uuden kirjanpitolain mukainen omaisuus- ja tulostase. Helsinki: {{{Julkaisija}}}, 1946. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.11.2021).
  4. a b c Lauri Kaukonen: Inventaari ja taseet. Helsinki: kustantaja tuntematon, 1950. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.11.2021).
  5. kuolleet | Rouva Elsa Kaukonen Helsingin Sanomat. 25.8.2008. Viitattu 3.10.2023.
  6. Nuorteva, Jussi & Rautio, Tuire: Ulkoasiainhallinnon matrikkeli 1918-1993 1-2. Ulkoasiainministeriö, 1996.
  7. Ulkoasiainhallinto | Kuwaitissa oleva Suomen suurlähettiläs... Helsingin Sanomat. 2.10.1995. Viitattu 14.3.2023.
  8. a b Apulaisjohtaja Lauri Kaukonen 60 vuotta. Maitotalouslehti, Helmikuu 1962. Meijerialan Ammattilaiset MVL ry.
  9. Stadi2011: English: Lauri Kaukonen commons.wikimedia.org. 15.4.2014. Viitattu 3.10.2023.
  10. Aikajana | Viola-juustosta isoihin tavarataloihin Helsingin Sanomat. 8.8.2014. Viitattu 22.2.2023.
  11. Taneli Dobrowolski: Viola kotiutui Venäjälle EastCham Finland ry. 7.6.2017. Viitattu 22.2.2023.
  12. History www.valio.com. Viitattu 22.2.2023. (englanniksi)
  13. Apulaisjohtaja Lauri Kaukonen 60 vuotta. Maitotalouslehti, Helmikuu 1962.. Meijerialan Ammattilaiset MVL ry.
  14. a b Stadi2011: English: Lauri Kaukonen commons.wikimedia.org. 15.4.2014. Viitattu 3.10.2023.
  15. Aho, Seppo: Valtionhoitajan ja tasavallan presidenttien 1918–2005 myöntämät arvonimet, s. 55. Alavus: Aholis Oy, 2006. ISBN 952-91-9535-4.
  16. Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien arkisto (1919-1989) | Kokoelma | Kansallisarkisto | Finna.fi www.finna.fi. Viitattu 17.11.2021.