Lars Junttila

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lars Levi Junttila (30. kesäkuuta 1904 Kittilä11. maaliskuuta 1999)[1] oli suomalainen kommunisti, joka toimi Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) toimitsijana.

Lars Junttilan isä oli Kittilän lukkari ja valtiopäivämies Juho Samuli Junttila. Lars oli nuorin uskonnollisen perheen kahdestakymmenestä lapsesta ja sai etunimensä Lars Levi Laestadiuksen mukaan. Isä kuoli hänen ollessaan vasta kaksivuotias ja äiti meni uusiin naimisiin, minkä jälkeen perhe muutti useasti työn perässä. He asuivat vuodesta 1911 alkaen lähinnä Ruotsissa ja Norjassa, joten Junttila kävi norjalaisen kansakoulun.[1][2] Ollessaan 16-vuotias hän meni veljensä kanssa vuonna 1920 Murmanskiin Neuvosto-Venäjälle, ja oli siellä aluksi voimalaitoksen työntekijänä. Junttila vietti Neuvostoliitossa yli kymmenen vuotta ja eteni sinä aikana puoluetehtäviin. Hän kävi neuvostopuoluekoulun Petroskoissa 1921, opiskeli Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa Leningradissa 1923–1926 ja suoritti sen jälkeen vuoden mittaisen asepalveluksen Karjalan Jääkäripataljoonassa Petroskoissa. Hän liittyi jäseneksi SKP:hen 1924 ja Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen (NKP) 1926 ja toimi 1927–1930 Komsomolin piirisihteerinä Repolassa ja Uhtualla.[1]

Junttila siirtyi 1930 Kommunistisen nuorisointernationaalin palvelukseen ja 1931 hänet lähetettiin sen nimissä maanalaiseen työhön Suomeen. Hän jäi seuraavana vuonna kiinni ja oli 1932–1937 vankilassa poliittisen toimintansa vuoksi. Vapauduttuaan hän oli ensin vuoden ajan metsätyöläisenä synnyinseudullaan Kittilässä, mutta muutti sitten Turkuun ja meni töihin Crichton-Vulcanin telakalle.[1] Hänellä oli tärkeä rooli Crichton-Vulcanin vuoden 1939 suuressa lakossa.[2] Talvisodan aikana Junttila piileskeli. Vuonna 1940 hän oli yksi Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran Turun osaston perustajista, mutta seuran johtoon kohdistuneiden pidätysten alettua hän siirtyi uudelleen maan alle. Sen jälkeen hän loi Lounais-Suomeen SKP:n salaisen tiedottajaverkoston ja pyöritti jatkosodan alussa paikallista metsäkaartilais- ja sotilasvakoilutoimintaa yhdessä Olavi Laihon kanssa. Junttila pidätettiin marraskuussa 1941 ja hän oli sen jälkeen vankilassa sodan loppuun saakka.[1]

Jatkosodan jälkeen Junttila toimi SKP:n tehtävissä, muun muassa Turun piirin piirisihteerinä 1944–1946. Hän kuului puolueen aattellisesti jyrkkään ns. turkulaiseen siipeen ja yritti tiettävästi vielä 1950-luvulla värvätä SKP:lle urkkijoita Suomen armeijasta ja liike-elämän piireistä. Junttila oli 1946–1954 SAK:n valistuspäällikkönä, mutta lopulta järjestön sosiaalidemokraatit erottivat hänet. Sen jälkeen hän oli SKP:n ay-vastaava vuosina 1954–1969. Johtavat kommunistiset ammattiyhdistysmiehet olivat periaatteessa velvoitettuja ottamaan ohjeensa häneltä, mutta 1960-luvun alkupuolella Arvo Hautala ja Aarne Saarinen kyllästyivät Junttilan komentoon ja lakkasivat noudattamasta hänen suosittelemiaan linjauksia. Hautala luonnehti Junttilan johtamistapaa puolueen ay-jaostossa ”tyranniaksi”. Riitojen lievittämiseksi Junttila syrjäytettiin SKP:n sihteeristöstä 1965 ja seuraavana vuonna häntä kiellettiin antamasta ohjeita ay-väelle ilman muiden hyväksyntää. Hän sai kuitenkin pitää asemansa, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1969. SKP:n hajaannuksessa hän kallistui vähemmistön puolelle.[3]

Junttila toimi myös Yleisradion ohjelmaneuvoston jäsenenä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Jari Hanski: Junttila, Lars (1904 - 1999) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004 (päivitetty 22.1.2009). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b Kimmo Rentola: Kenen joukoissa seisot: Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 284. WSOY 1994.
  3. Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu? Suomen kommunistisen puolueen hajaannus 1964–1970, s. 150, 152, 340, 391. Edita, Helsinki 1999.