Olavi Laiho

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mauno Olavi Laiho (1907 Halikko2. syyskuuta 1944 Oulu[1]) on viimeinen Suomessa teloitettu suomalainen ja viimeinen Suomessa sotilasrikoksesta teloitettu Suomen kansalainen. Sotamies Laiho teloitettiin karkuruudesta, vakoilusta ja maanpetoksesta 2. syyskuuta 1944.

Halikossa muonamiehen poikana syntynyt Laiho muutti kansakoulun jälkeen Turkuun, jossa hän meni maalarin oppiin. Hän toimi rakennusmaalarina. Hän ryhtyi kommunistiksi jo varhaisessa vaiheessa, ja toimi aktiivisesti ammattiyhdistysliikkeessä sekä työväen urheiluseuroissa. 1934 Olavi Laiho pidätettiin johtuen hänen toiminnastaan työväen urheilujärjestöjen parissa ja hänet tuomittiin valtiopetoksen valmistelusta. Vankilassa Olavin kommunistinen identiteetti vahvistui ja vapautuessaan hän alkoi toimia puolueen kansanrintamataktiikan mukaisesti.

Talvisodan jälkeen Laiho osallistui aktiivisesti kommunistien perustaman Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran Turun osaston toimintaan. Jatkosodan sytyttyä kesäkuussa 1941 Laiho karkasi, pakeni Turkuun ja siirtyi metsäkaartiin. Hän oli mukana perustamassa organisaatiota nimeltä "yökansan vapaustaistelun järjestäjät", joka valmisteli sotilaallista yhteistoimintaa Neuvostoliiton kanssa. Lisäksi Laiho toimi SKP:ssä muun muassa vakoilutietoja välittäen. Hän oli myös organisoimassa sabotaasitoimintaa ja koordinoi muiden metsäkaartilaisten toimintaa.

Etsivä Keskuspoliisi sai Laihon kiinni 22. joulukuuta 1942, ja hänet tuomittiin sotaoikeudessa 22. kesäkuuta 1943 karkuruudesta, vakoilusta, maanpetoksesta ja valtiopetoksesta kuolemaan. Yleensä kuolemantuomiot muutettiin elinkautisiksi vankeusrangaistuksiksi, mutta metsäkaartin päällikkönä Laiho oli liian merkittävä tekijä. Sotilaspoliisin teloitusryhmä ampui Laihon 2. syyskuuta 1944.

Laiho oli viimeinen Suomessa teloitettu suomalainen. Seuraavana päivänä ammuttiin kolme vakoilusta tuomittua venäläistä desanttia, viimeisinä Suomessa teloitettuina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rislakki, Jukka: En kyyneltä vuodattanut: Olavi Laihon elämän kahdeksantoista vuodenaikaa 1940 - 1944. Helsinki: Like. ISBN 951-578-264-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rislakki 1995, 240