Tämä on lupaava artikkeli.

Kyyhkyt helvetistä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kyyhkyt helvetistä
Pigeons from Hell
Weird Talesissa julkaistun novellin ensiaukeama.
Weird Talesissa julkaistun novellin ensiaukeama.
Alkuperäisteos
Kirjailija Robert E. Howard
Kuvittaja Virgil Finlay
Kieli englanti
Genre kauhu, Southern Gothic[1]
Julkaistu Weird Tales, toukokuu 1938
Ulkoasu pulp-lehti
Sivumäärä 20
Suomennos
Suomentaja Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä
Kustantaja Jalava
Julkaistu Outoja tarinoita 1, 1990
Ulkoasu nidottu (antologia)
Sivumäärä 42
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kyyhkyt helvetistä on texasilaisen pulp-kirjailija Robert E. Howardin kauhunovelli, joka valmistui 1934 ja julkaistiin Weird Talesin toukokuun 1938 numerossa. Suomennos ilmestyi antologiassa Outoja tarinoita 1 vuonna 1990.

Novellissa on vahva regionalistinen ote, ja sen juoni palautuu kummitusjuttuihin, joita Howard oli lapsena kuullut. Southern Gothic -tyyppinen kertomus sijoittuu Louisianan rämeille, hylättyyn plantaasiin, jota vainoaa keltakasvoinen haamu. Novelli perustuu Etelä-Yhdysvaltojen kansanperinteeseen, ja sen keskeisiä teemoja ovat voodoo, Yhdysvaltain mustan väestön kaltoinkohtelu sekä orjanomistajien ja orjien väliset konfliktit. Näkökulma on kuitenkin valkoihoisten hahmojen. Todennäköisesti ”Kyyhkyt helvetistä” sai kimmokkeen Howardin ja H. P. Lovecraftin välisestä kirjeenvaihdosta, joka käsitteli Yhdysvaltain historiaa ja sen eri alueiden soveltuvuutta gotiikan näyttämöksi, mutta novelli ei kuitenkaan ehtinyt ilmestyä ennen Howardin ja Lovecraftin kuolemaa.

”Kyyhkyt helvetistä” on Howardin arvostetuimpia novelleja, ja Stephen King on kuvaillut sitä erääksi 1900-luvun hienoimmista kauhutarinoista. Se on sovitettu sekä TV-sarjan jaksoksi että sarjakuvaromaaniksi.

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusienglantilainen John Branner ja ystävänsä Griswell matkustavat Etelä-Yhdysvaltoihin ja yöpyvät hylätyn louisianalaisen plantaasin päärakennuksessa. Unessa Griswell näkee keltakasvoisen hahmon tuijottavan ja havahtuu. Hän näkee Brannerin kävelevän unissaan ja nousevan portaita yläkertaan. Hetkeä myöhemmin Branner palaa zombina ja pitelee käsissään veristä kirvestä, joka oli tappanut hänet.

Griswell pakenee metsään ja kohtaa piirikunnan šeriffi Bucknerin. Tämä tutkii talon ja löytää Brannerin makaamasta elottomana lattialla. Griswelliä syytetään murhasta, mutta šeriffi antaa hänelle mahdollisuuden todistaa syyttömyytensä. Hän tuntee talon maineelta ja kertoo plantaasin kuuluneen kuuluneen länsi-intialaiselle Blassenvillen perheelle, joka tunnettiin orjien huonosta kohtelusta. Sisällissodassa kaikki Blassenvillen miehet kuolivat, ja neljä sisarta jäivät elämään köyhyydessä. Heidän Celia-tätinsä saapui Länsi-Intiasta mukanaan palvelijatar Joan, jota Celia kohteli erittäin julmasti. Lopulta Joan katosi, ja hänen oletettiin paenneen, mutta pian katosi myös Celia-täti ja sen jälkeen sisaret yksi kerrallaan. Elizabeth, viimeinen Blassenville, pakeni talosta 1890 ja asettui Kaliforniaan. Nykyään talossa asuu vain kyyhkysiä, joiden väitetään olevan Blassenvillejen sieluja.

Griswell ja Buckner vierailevat Jacob-nimisen vanhuksen luona. Tämä kertoo zombeista ja niiden naispuolisista vastineista, zuvembieista. Ne elävät vain tappaakseen, eikä niillä ole ajantajua. Niillä on hypnoottisia kykyjä, ja ne elävät ikuisesti, ellei niitä surmata teräksellä tai lyijyllä. Joan harjoitti voodoota ja sai Jacobilta taikajuomaa, joka muuttaa naisen zuvembieksi. Griswell ja Buckner päättelevät Joanin juoneen taikajuoman, jotta voisi kostaa Blassenvilleille, ja suuntaavat takaisin kartanolle.

Yöllä Griswell havahtuu ja huomaa kiipeävänsä ylös portaita. Keltakasvoinen nainen lähestyy häntä veitsi kädessään, eikä Griswell kykene taistelemaan vastaan. Buckner on kuitenkin seurannut hänen perässään ja ampuu keltakasvoisen naisen. Miehet tutkivat ruumiin ja tunnistavat sen Celia Blassenvilleksi, jonka muotokuva roikkuu kartanon seinällä. Buckner päättää syyttää Brannerin kuolemasta mielipuolta naista, sillä kukaan ei kuitenkaan uskoisi totuutta.

Kirjoittaminen ja julkaisu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Howard aloitti kirjeenvaihdon H. P. Lovecraftin kanssa 1930-luvun taitteessa.[2] Kirjeissään hän kuvaili usein Texasia ja sen kansanperinnettä. Lovecraft oli kotiseuturakas ja sijoitti monet novelleistaan Uuteen-Englantiin, jossa itse asui. Lovecraftin kannustamana Howard alkoi kirjoittaa tarinoita, jotka sijoittuivat Lounais-Yhdysvaltoihin tai Piney Woodsiin Texasin ja Arkansasin rajaseuduille.[3]

Howard kirjoitti ”Kyyhkyt helvetistä” vuonna 1934[4] ja lähetti sen 10. joulukuuta agentilleen Otis Adelbert Klinelle.[5] Novelli ilmestyi kuitenkin vasta toukokuussa 1938, jolloin pulp-lehti Weird Tales julkaisi sen.[6] Sekä Howard että Lovecraft olivat tuolloin jo kuolleet.[7] Ulla Selkälän ja Ilkka Äärelän suomennos ilmestyi Jalavan kustantaman Outoja tarinoita -sarjan ensimmäisessä osassa 1990.[8]

Teemat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Howardin ja Lovecraftin kirjeenvaihto oli ajoittain kiivasta.[2] Lovecraft katsoi, että hänen oma kotiseutunsa Uusi-Englanti oli goottilaisempi ja yliluonnollisempi kuin Etelä-Yhdysvallat, sillä eurooppalaistaustaisella asutuksella oli siellä pitempi historia. ”Kyyhkyt helvetistä” on Howardin vastine Lovecraftin väitteisiin. Sen päähenkilöt Branner ja Griswell ovat uusienglantilaisia turisteja, ja etelän goottilaisia kauhuja kohdatessaan he reagoivat samaan tapaan kuin Lovecraftin kauhutarinoiden päähenkilöt.[9]

”Kyyhkyt helvetistä” sisältää aineksia Texasin ja sen naapuriosavaltioiden suullisesta kertomaperinteestä. Toisin kuin Howardin aiemmassa kauhutarinassa ”Musta kivi” (1930) kansanperinne ei ole pelkästään tarinan aiheena vaan juoni itsessään perustuu siihen. Howard oli lapsuudessaan kuunnellut innokkaasti entisten orjien ja näiden jälkeläisten parissa kiertäneitä kummitusjuttuja, joita oli kuullut muun muassa isoäidiltään ja perheensä kokilta Mary Bohannonilta.[10] Rasismi ja etnisten ryhmien väliset konfliktit ovat kertomuksen keskeinen teema. Asetelma, jossa siirtomaaisännät joutuvat kohtaamaan sorrettujen alamaistensa koston, oli esiintynyt kauhukirjallisuudessa jo 1800-luvulla ja sitä oli käyttänyt muun muassa Rudyard Kipling.[11]

Vuosina 1918–1919 New Orleansissa liikkui kirvesmieheksi kutsuttu sarjamurhaaja. Esiteini-ikäinen Howard vietti tuolloin vanhempiensa kanssa lomaa New Orleansissa. Hän näki perheitä kirveellä murhaavasta miehestä painajaisia vielä aikuisenakin,[12] ja Howard-elämäkerturi Mark Finnin (2013) mukaan kuvaus John Brannerin kirveellä halkaistusta kallosta muistuttaa kirvesmiehen rikoksia.[13]

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Kyyhkyt helvetistä” sai Weird Talesin lukijoilta hyvän vastaanoton.[14] Chicagolainen lukija totesi ”kyyhkyteorian jäävän hiukan hämäräksi” mutta ennusti novellin aiheuttavan heikkohermoisille painajaisia.[15] Myös ohiolainen lukija piti novellia hyvin pelottavana ja kiitti Virgil Finlayn tunnelmallista kuvitusta, mutta piti epäuskottavana sitä, kuinka rohkeina kertomuksen miespuoliset sankarit pysyvät yliluonnollisten kauhujen edessä.[16] Useampi lukija nosti novellin toukokuun 1938 numeron parhaimmistoon.[17] ”Kyyhkyt helvetistä” ei kuitenkaan voittanut suosituimman tarinan lukijaäänestystä vaan hävisi Henry Kuttnerin pienoisromaanille ”Ukkosta aamunkoitossa”.[18]

”Kyyhkyt helvetistä” on Howardin arvostetuimpia ja useimmin antologisoituja novelleja.[19] Stephen King (1981) on kuvaillut sitä ”yhdeksi vuosisatamme [1900-luku] hienoimmista kauhutarinoista”.[20] Kriitikko ja bibliofiili R. S. Hadji julkaisi The Twilight Zone -lehdessä (heinä–elokuu 1983) luettelon 13 pelottavimmasta kauhutarinasta, joukossa ”Kyyhkyt helvetistä”.[21] Markku Sadelehdon (1990) mielestä ”kaksi Howardin parasta kauhutarinaa ovat kansanperinteeseen pohjautuvat ’Musta Canaan’ (1936) ja ’Kyyhkyt helvetistä’.”[4] E. F. Bleiler (1983) kuvailee novellia regionalistiseksi,[22] ja pulp-kriitikko Ryan Harvey (2009) pitää sitä osoituksena Howardin kyvystä yhdistää naturalismi ja weird fiction.[11] Mark Finnin (2013) mukaan ”Kyyhkyt helvetistä” oli Howardin viimeinen sana hänen ja Lovecraftin folklore-väittelyssä ja on sääli, ettei kumpikaan ehtinyt nähdä sitä painettuna. ”Usko tai älä, jopa kyyhkyset ovat tässä tarinassa pelottavia.”[7]

Aikakoneen Eija Elo arvosteli suomennoksen tuoreeltaan: ”’Kyyhkyt helvetistä’ pysyy hämmästyttävän hyvin paketissaan ja Villin Lännen ympäristö on vaihtelua Conan-tarinoita lukeneille.”[23] Helsingin Sanomien Keijo Kettunen piti novellia esimerkkinä Weird Talesille ominaisesta juonikuviosta, jossa tarinan henkilöt ”joutuvat kokemaan mystisiä menneisyyden kauhuja keskellä nykyaikaa.”[24] Tähtivaeltajan Toni Jerrmanin mukaan Howardin ”Kyyhkyt helvetistä” on suhteellisen hyvä mutta turhan pitkitetty ja puhkiselitetty tarina, jonka tunnelmaa latistaa typerä ja toisteleva replikointi.[25]

Sovituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Kyyhkyt helvetistä” sovitettiin vuonna 1961 Boris Karloff’s Thriller -TV-sarjan jaksoksi.[26] TV-sovitus lisäsi novellin mainetta, ja sitä pidetään yhtenä Thriller-sarjan parhaista.[27]

Eclipse Comics julkaisi 1988 Scott Hamptonin käsikirjoittaman ja piirtämän sarjakuvaromaanin Pigeons from Hell. Esipuheen kirjoitti Ramsey Campbell. Hamptonin sarjakuva on Howard-sovitukseksi pokkeuksellisen uskollinen ja säilyttää alkutekstin miljöön ja nopeatempoisen kerronnan.[28]

Vuonna 2008 ilmestyi Dark Horse Comicsin julkaisema neliosainen sarjakuvasovitus, jonka käsikirjoitti Joe R. Lansdale ja piirsi Nathan Fox. Lansdalen sovitus siirtää tapahtumat nykypäivään ja laajentaa tarinaa huomattavasti.[28]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Weird Tales, May 1938, 31. vsk, nro 5. Indianapolis, Indiana: Popular Fiction Publishing Company. Internet Archive. Viitattu 16.8.2023. (englanniksi)
  • Weird Tales, July 1938, 32. vsk, nro 1. Indianapolis, Indiana: Popular Fiction Publishing Company. Internet Archive. Viitattu 16.8.2023. (englanniksi)
  • Bleiler, Everett F.: The Guide to Supernatural Fiction. Kent, Ohio: The Kent State University Press, 1983. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Internet Archive (viitattu 16.8.2023). (englanniksi)
  • Burke, Rusty (toim.): The Horror Stories of Robert E. Howard. New York: Ballantine Books, 2008. ISBN 978-0-345-49020-9 Google-kirjat (viitattu 8.3.2023). (englanniksi)
  • Finn, Mark: Blood & Thunder. The Life and Art of Robert E. Howard. (Introduction by Joe R. Lansdale) The Robert E. Howard Foundation Press, 2013. ISBN 978-1-304-03152-5 Google-kirjat (viitattu 8.3.2023). (englanniksi)
  • King, Stephen: Danse Macabre. London: Hodder, 2005 (1. painos 1981). ISBN 978-0-340-89909-0 Internet Archive (viitattu 16.8.2023). (englanniksi)
  • Sadelehto, Markku (toim.): Outoja tarinoita 1. Helsinki: Jalava, 1990. ISBN 951-8954-22-4

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Finn 2013, s. 196.
  2. ↑ a b Finn 2013, s. 179–202.
  3. ↑ Burke 2008, s. xxiii.
  4. ↑ a b Sadelehto 1990, s. 7.
  5. ↑ Burke, Rusty: Robert E. Howard Fiction and Verse Timeline The Robert E. Howard United Press Association. Arkistoitu 16.6.2009. Viitattu 9.3.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Weird Tales May 1938, s. 534–553.
  7. ↑ a b Finn 2013, s. 197.
  8. ↑ Outoja tarinoita 1 1990, s. 67.
  9. ↑ Finn 2013, s. 196–197.
  10. ↑ Finn 2013, s. 66–67, 195–196.
  11. ↑ a b Harvey, Ryan: My Favorite Robert E. Howard story: “Pigeons from Hell” Black Gate. 11.8.2009. Viitattu 16.8.2023. (englanniksi)
  12. ↑ Finn 2013, s. 49–51, 119.
  13. ↑ Finn 2013, s. 351.
  14. ↑ Weird Tales July 1938, s. 122–128.
  15. ↑ Weird Tales July 1938, s. 122.
  16. ↑ Weird Tales July 1938, s. 126.
  17. ↑ Weird Tales July 1938, s. 124–125.
  18. ↑ Weird Tales July 1938, s. 128.
  19. ↑ Finn 2013, s. 195–196.
  20. ↑ King 2005, s. 258.
  21. ↑ Famous Writers’ Favorite Stories of the Supernatural, Dark Fantasy and Horror toddmcompton.com. Viitattu 16.8.2023. (englanniksi)
  22. ↑ Bleiler 1983, s. 261.
  23. ↑ Elo, Eija: Outoja tarinoita 1 Aikakone. 3/1990. Viitattu 16.8.2023.
  24. ↑ Kettunen, Keijo: Kummitustaloja ja kirouksia – Weird Tales -lehti esittelee mystisiä kauhuja Helsingin Sanomat. 22.8.1990. Viitattu 16.8.2023. (englanniksi)
  25. ↑ Jerrman, Toni: Outoja tarinoita 1. Tähtivaeltaja, 3/1990. Helsingin Science Fiction Seura.
  26. ↑ Thriller S01E36 Pigeons from Hell Internet Archive. 1961. Viitattu 16.8.2023. (englanniksi)
  27. ↑ Finn 2013, s. 196: ”The story – – eventually found immortality as one of the more memorable episodes of the television show Boris Karloff’s Thriller.” King 2005, alaviite sivulla 258: ”And some say it was the single most frightening story ever done on TV. I would disagree with that.”
  28. ↑ a b Harvey, Ryan: The Graphic Versions of “Pigeons fron Hell” Black Gate. 1.12.2009. Viitattu 16.8.2023. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Howard, Robert E.: Kyyhkyt helvetistä. (Suomentaneet Ulla Selkälä, Ilkka Äärelä, Kaisa Ranta ja Matti Rosvall) Helsinki: Jalava, 2023. ISBN 978-951-887-659-8
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kyyhkyt_helvetistä&oldid=21861963”