Kuparikiisu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuparikiisu
Kuparikiisua
Kuparikiisua
Luokka Mineraali
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava CuFeS2
Molekyylipaino 183,53 g/mol
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri Messinginkeltainen, himmenee
Asu Usein massiivinen tai rakeinen, myös tetraedrisiä kiteitä
Kidejärjestelmä Tetragoninen
Lohkeavuus Epäselvä
Murros Epäsäännöllinen, epätasainen
Kovuus Mohsin asteikolla 3,5–4
Tiheys 4,1–4,3 g/cm3
Optiset ominaisuudet
Optiset ominaisuudet Isotrooppinen
Kiilto Metallikiilto
Viiru Vihertävänmusta
Läpinäkyvyys Läpinäkymätön
Lähteet

[1][2]

Kuparikiisu (CuFeS2, rautakuparisulfidi) (ennen kalkopyriitti)[3] on messinginkeltainen, hieman vihreään vivahtava metallikiiltoinen mineraali. Se on maankuoren yleisin kuparimalmimineraali.

Kuparikiisu sisältää noin 35 % kuparia, mutta sen, rikin ja raudan lisäksi kuparikiisu sisältää usein pieniä määriä mm. kobolttia, sinkkiä, nikkeliä, hopeaa, kultaa, platinaa, lyijyä, arseenia ja seleeniä.

Kuparikiisun kidejärjestelmä on tetragoninen. Kiteet ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia ja pieniä, useimmiten kuparikiisu esiintyykin massamaisina kasaumina ja lohkareina (ks. kuvat).

Kuparikiisu hapettuu nopeasti ja saa jo tunneissa lohkaisun jälkeen sateenkaaren väreissä kimaltelevan hapettumakerroksen (ks. kuva).

Fysikaaliset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuparikiisu sulaa herkästi asetyleeniliekillä, ja liukenee typpihappoon. Muiden happojen kanssa kuparikiisu reagoi erittäin heikosti. Kuparikiisulle voi kuitenkin keinotekoisesti tehdä kauniinvärisen hapettumakerroksen upottamalla näytteen suolahappoon. Kuivuessaan kuparikiisu on hapettunut värikkääksi. (ks. kuva)

Liekkikokeessa kuparikiisu värjää liekin vihreäksi, samaten kuin puhdas kupari ja monet paljon kuparia sisältävät mineraalit.

Kidejärjestelmältään kuparikiisu on tetragoninen. Kovuus on 3,5–4 Mohsin asteikolla ja ominaispaino on 4,2 g/cm³. Viiru on hieman vihertävän musta.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuparikiisu esiintyy tavallisesti rikkikiisun, magneettikiisun, lyijyhohteen, sinkkivälkkeen kanssa ja muodostaa usein aggregaatteja (geol. termi) kvartsin, kalsiitin ja dolomiitin kanssa (ks. kuva).

Suomessa kuparikiisun tärkeimpiä esiintymiä on Pyhäsalmen kaivos ja Outokumpu, ja ylipäätään rekisteröityjä esiintymiä noin kolmensadan kunnan alueella.

Hapettunutta kuparikiisua.
Kuparikiisun ja kvartsin muodostama aggregaatti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.mindat.org/min-955.html
  2. http://www.webmineral.com/data/Chalcopyrite.shtml
  3. Jones, Adrian: Kivet, s. 21. Suom. Koivisto, Marjatta. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-31579-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuparikiisu.