Rikkikiisu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rikkikiisu
Yhteenkasvettuneita rikkikiisukiteitä.
Yhteenkasvettuneita rikkikiisukiteitä.
Luokka Mineraali
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava FeS2
Molekyylipaino 119,98 g/mol
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri Messinginkeltainen
Asu Kuutiollisia, omamuotoisia kiteitä, myös massiivinen tai rakeinen
Kidejärjestelmä Kuutiollinen
Kaksostus Penetratiivinen
Lohkeavuus Epäselvä
Murros Simpukkamainen, epätasainen
Kovuus Mohsin asteikolla 6-6,5
Ominaispaino 4,95–5,10
Tiheys 4,8–5 g/cm3
Liukenevuus Liukenee typpihappoon
Optiset ominaisuudet
Optiset ominaisuudet Isotrooppinen
Kiilto Metallikiilto
Viiru Mustanruskea, vihertävän musta
Läpinäkyvyys Läpinäkymätön
Lähteet

[1][2]

Rikkikiisu eli pyriitti eli "katinkulta" (FeS2, rautasulfidi) on yleisin kaikista sulfidimineraaleista. Rikkikiisun toinen nimi pyriitti on johdettu kreikan kielen sanasta πυρίτης (puritēs), joka tarkoitta "tulesta" tai "tulessa". Nimi on todennäköisesti peräisin siitä, että rikkikiisu kipinöi, kun sitä iskee terästä tai piikiveä vasten. Tätä rikkikiisun ominaisuutta on hyödynnetty esimerkiksi rataslukolla varustetuissa varhaisissa tuliaseissa[3][4] Rikkikiisu sekoitetaan hyvin helposti markasiittiin, jonka kemiallinen koostumus on sama (FeS2, rautasulfidi), mutta sen kiderakenne on rikkikiisun kuutiollisesta poiketen ortorombinen.[5] Siinä voi olla hivenaineena pieniä määriä kuparia tai kultaa.[6]

Ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikkikiisua tavataan esimerkiksi kvartsijuonissa, sedimenttikivissä, metamorfisissa kivilajeissa ja malmiesiintymissä, joissa se esiintyy usein yhdessä muiden sulfidi- ja oksidimineraalien kanssa. Rikkikiisu itse ei kuitenkaan ole varsinainen malmimineraali, mutta siitä voidaan valmistaa ferrosulfaattia ja rikkihappoa[7], joka on maailman eniten käytetty kemikaali.

Rikkikiisu on tärkeä rikin lähde, ja jalostettaessa siitä syntyy myös jonkin verran rautarikastetta.

Konkreetiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautasulfidit, niin rikkikiisu kuin markasiittikin muodostavat joskus pallomaisia konkreetioita (ks. kuva alhaalla). Konkreetiot kiteytyvät säteittäisesti keskeltä suoraan pintaa kohti, ja muodostavat näin kauniita palloja. Konkreetion säteittäinen kiderakenne tulee parhaiten esille, kun konkreetio halkaistaan.[5]

Kuvan konkreetioiden läpimitta on noin 3 cm. Konkreetiot ovat yleensä tämän kokoisia, mutta toisinaan löytyy myös joitakin senttimetrejä suurempia konkreetioita. Joidenkin uskomusten mukaan rikkikiisu- ja markasiittikonkreetiot ovat niin sanottuja "energiakiviä".

Esiintymiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikkikiisu on hyvin yleinen mineraali kaikkialla maailmassa ja tärkeitä esiintymiä on löydetty muun muassa seuraavilta paikkakunnilta ja maista: Meggen, Sveitsi; Kärnten, Itävalta; Norja; Ruotsi; Elba, Italia; Espanja; Ural, Venäjä; Colorado, Yhdysvallat; Etelä-Afrikka ja Kanada.[5] Suomessa on merkittävä esiintymä Pyhäjärvellä.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inkat käyttivät suuria, tasapintaisia rikkikiisukiteitä peileinä.[5]

Kuvia rikkikiisusta eri muodoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rikkikiisu.