Kultakynsimö
| Kultakynsimö | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Äärimmäisen uhanalainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Brassicales |
| Heimo: | Ristikukkaiskasvit Brassicaceae |
| Tribus: | Arabideae[1] |
| Suku: | Kynsimöt Draba |
| Laji: | alpina |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Draba alpina |
|
| Katso myös | |
Kultakynsimö (Draba alpina) on pohjoisen pallonpuoliskon arktisten alueiden keltakukkainen kynsimölaji. Suomessa laji on hyvin harvinainen Käsivarren tuntureiden kasvi ja se on rauhoitettu luonnonsuojelulailla.[2] Se on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi.[3]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monivuotinen kultakynsimö kasvaa 5–15 cm korkeaksi. Sen varsi on haaraton, lehdetön ja kukkaperiä myöten karvainen. Tummanvihreät lehdet ovat suikeita tai pitkulaisia, ehytlaitaisia ja niukkakarvaisia. Lehdet ovat ruusukkeena kasvin tyvellä. Kukissa on neljä hohtavankeltaista terälehteä, ja ne kasvavat terttumaisena kukintona lehdettömän kukkavarren päässä. Kultakynsimö kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Lidut ovat alle sentin pituisia, siirottavia, kaljuja ja selväotaisia. Kultakynsimö on ainoa Suomen tuntureilla esiintyvistä kynsimölajeista, jonka kukinto on keltainen.[4]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultakynsimö on arktis-alpiininen, sirkumpolaarinen kasvi. Sitä tavataan Ruotsin ja Norjan tunturiseuduilla, Kuolan niemimaalla, Pohjois-Venäjän ja Siperian arktisilla alueilla, Alaskassa, Pohjois-Kanadassa, Grönlannissa, Islannissa ja Huippuvuorilla.[5] Suomessa kultakunsimöä on tavattu ainoastaan Käsivarren Lapin luoteisosan suurtuntureilla Mallalla ja Saanalla.[6] Lajin epäillään hävinneen Mallan luonnonpuistosta poronhoidon loputtua, kun kasvuympäristö on kasvanut umpeen.[7]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultakynsimö on keskipaljakan kasvi. Suomessa sitä tavataan noin 900 metrin korkeudella varjoisilla, kosteilla kallioilla lumenviipymien reunamailla. Kultakynsimö on kalkinsuosija.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Väre, Henry: Kultakynsimö. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 134–135.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Stevens, P. F.: Brassicaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 3.4.2021.
- ↑ Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit www.ympäristö.fi. 4.4.2008. Valtion Ympäristöhallinto. Viitattu 14.3.2011.
- ↑ Kultakynsimö – Draba alpina Laji.fi. Viitattu 3.4.2021.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 178.
- ↑ Den virtuella floran: Gulldraba (ruotsiksi) Viitattu 14.3.2011.
- ↑ a b Väre 1997, s. 134–135.
- ↑ Jokinen, M. (toim.): Poronhoidon ja suojelun vaikutukset Mallan luonnonpuistossa Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 941. 2005. Arkistoitu 1.1.2006.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2020: Kultakynsimön levinneisyys Suomessa
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Kultakynsimö (Draba alpina)
- ITIS: Draba alpina (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Draba alpina (englanniksi)