Kraukijahti
| Kraukijahti: Kuolinkamppailu kahdeksassa kohtauksessa | |
|---|---|
| The Hunting of the Snark: An Agony in Eight Fits | |
 Suomennoksen kansikuva |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Lewis Carroll |
| Kuvittaja | Henry Holiday |
| Kieli | englanti |
| Genre | runous |
| Kustantaja | Macmillan |
| Julkaistu | 1876 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Alice Martin |
| Kuvittaja | Tove Jansson |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 2013 |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 56 |
| ISBN | 978-951-0-39897-5 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kraukijahti: Kuolinkamppailu kahdeksassa kohtauksessa (engl. The Hunting of the Snark: An Agony in Eight Fits) on Lewis Carrollin kirjoittama nonsense-runoteos (balladi) vuodelta 1876. Runo sisältää esipuheen ja kahdeksan lukua eli ”kohtausta”, ja se kuvaa humoristisesti laivamiehistöä, joka metsästää Kraukea (engl. Snark).
Kraukijahti ei ole tyypillistä lastenkirjallisuutta, sillä sen yleissävy on synkkä eikä loppu ole onnellinen.[1] Henry Holidayn alkuperäispiirroksissa henkilöiden kasvonpiirteet ovat karikatyyrinomaisia. Joka tapauksessa kirja on omistettu Carrollin lapsiystävälle Gertrude Chatawaylle (1866–1951).
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miehistön kaikkien kymmenen jäsenen nimi alkaa P:llä: Päällikkö, Paakari, Pyöveli, Peluri, Pankki, Plankki, Pörssimeklari, Pipontekijä, Prokuraattori ja Pitsinnyplääjämajava. Vastaavasti englanninkielisessä alkutekstissä kaikkien nimi alkaa B:llä: Bellman, Baker, Butcher, Billiard-marker, Banker, Boots, Broker, Bonnet-maker, Barrister ja Beaver.
Teos alkaa miehistön rantautuessa:
|
Fit the First |
Ensimmäinen kohtaus |
Teoksen merkitys on jäänyt arvoitukseksi, ja siitä on esitetty monenlaisia tulkintoja. Carroll itse totesi, ettei hän tiedä, mitä Kraukijahti merkitsee.[1]
”Mitä Krauki tarkoittaa? Pelkään pahoin että en tarkoittanut mitään muuta kuin hölynpölyä! Tiedätte kuitenkin että sanat ilmaisevat paljon enemmän kuin me tahdomme ilmaista käyttäessämme niitä: niinpä kokonainen kirja merkinnee paljon enemmän kuin kirjoittaja tarkoitti. Siis mitä hyviä merkityksiä kirjassa onkin, hyväksyn ne ilomielin kirjan sanomaksi. Parhaan esitti muuan rouva (hänen kirjeensä julkaistiin sanomalehdessä) — nimittäin että koko kirja on allegoria onnen etsimisestä. Mielestäni se täsmää hienosti monella tapaa — erityisesti mitä tulee uimakoppeihin: kun ihmiset kyllästyvät elämään eivätkä löydä onnea kaupungeista eivätkä kirjoista, silloin he ryntäävät rannikolle katsomaan, mitä uimakopit saavat aikaan.”[2] (Kirje 18.8.1884.)
Kraukijahti kuuluu Carrollin tunnetuimpiin teoksiin, ja absurdiudestaan huolimatta se on käännetty usealle kielelle, muun muassa
|
|
Useimmissa käännöksissä on käytetty Carrollin sepittämää sanaa Snark, joka on mahdollisesti sanojen snail ’etana’ ja shark ’hai’ kontaminaatio, mutta Alice Martinin suomennoksessa on omaperäinen sana Krauki.[3]
Runoteoksen alkuperäisen kuvituksen laati Henry Holiday (1839–1927). Sittemmin teoksen ovat kuvittaneet muiden muassa Mervyn Peake (1941), Tove Jansson (1959) ja Ralph Steadman (1975). Janssonin kuvitusta käytetään sekä ruotsin- että suomenkielisessä käännöksessä, ja se on julkaistu myös eräässä englanninkielisessä laitoksessa.
Kraukijahti on vaikuttanut laajasti varsinkin englanninkieliseen kirjallisuuteen ja populaarikulttuuriin. Viittauksia voidaan löytää muun muassa Jack Londonilta, Star Trekistä, Robert A. Heinleinilta ja Douglas Adamsilta. Mike Batt on säveltänyt runon pohjalta musikaalin. Martin Gardner julkaisi vuonna 1964 selityksillä varustetun version The Annotated Snark (2. laitos 1974).
Päähenkilöt Henry Holidayn kuvituksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Päällikkö. -
Pipontekijä. -
Prokuraattori. -
Pörssimeklari. -
Peluri. -
Pankki. -
Pyöveli. -
Paakari. -
Pitsinnyplääjämajava.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Alanen, Virpi: Kummallisen retkueen vaativa matka Kiiltomato.net. 30.9.2013. Viitattu 7.5.2014.
- ↑ Carroll, Lewis: Kirjeitä lapsiystäville ja muita kirjoituksia, s. 47. Suomentanut Markus Lång. 2., laajennettu laitos. Helsinki: Books on Demand, 2018. ISBN 978-952-80-0115-7.
- ↑ Kainulainen, Siri: Kuinka krauki pyydetään Turun Sanomat. 21.10.2013. Viitattu 7.5.2014.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Carroll, Lewis: The Hunting of the Snark: An Agony in Eight Fits with the original illustrations by Henry Holiday. With an Introduction and Notes by Martin Gardner. London: Penguin Books, 1995. ISBN 0-14-043491-7. (englanniksi)
- Carroll, Lewis: Kraukijahti: Kuolinkamppailu kahdeksassa kohtauksessa. Suomentanut Alice Martin. Kuvittanut Tove Jansson. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-39897-5.
- Lundström, Katri: “But What Is a Snark?” Asked the Translator: A Study on the Finnish Translation of The Hunting of the Snark by Lewis Carroll. Pro gradu. Itä-Suomen yliopisto, 2018. Teoksen verkkoversio.
- Soto, Fernando: The Consumption of the Snark and the Decline of Nonsense: A Medico-Linguistic Reading of Carroll’s “Fitful Agony”. The Carrollian, 2001, nro 8, s. 9–50. ISSN 1462-6519. (englanniksi)
- Ylimartimo, Sisko: Fantastista kraukijahtia muumiviivalla. Tyyris Tyllerö, 2017, nro 1–2, s. 73–78. ISSN 0356-8938.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisää luettavaa aiheesta Kraukijahti on Wikiaineistossa- Teos Gutenberg-projektissa. (englanniksi)
- Illustrators of the Snark.
- Miettinen, Helena: Klassillinen hölynpöly haastaa lukijan. (Arkistoitu – Internet Archive) Savon Sanomat 22.10.2013.
- Aho, Hanna-Riina: Kraukijahti on klassikko. (Arkistoitu – Internet Archive) Keskipohjanmaa 27.2.2014.
