Kratylos (dialogi)
| Kratylos eli Nimien oikeellisuudesta |
|||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Κρατύλος ἢ Περὶ ὀρθότητος ὀνομάτων |
|||||||||||||||||||||||||||
 Dialogin alku pergamenttikoodeksissa Codex Oxoniensis Clarkianus 39 vuodelta 895. |
|||||||||||||||||||||||||||
| Alkuperäisteos | |||||||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||||||
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|||||||||||||||||||||||||||
Kratylos (m.kreik. Κρατύλος; lat. Cratylus) on Platonin kirjoittama dialogi, joka käsittelee kielenfilosofiaa. Sen toinen nimi Thrasylloksen jaottelussa on Nimien oikeellisuudesta (Περὶ ὀρθότητος ὀνομάτων, Peri orthotētos onomatōn).[1] Dialogissa keskustelevat Sokrates, Kratylos ja Hermogenes.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Platonin teosten joukossa Kratylos kuuluu tämän keskivaiheen dialogeihin. Näin se on kirjoitettu siihen aikaan, jolloin Platon oli perustanut oman Akatemiansa. Teos voidaan nähdä myös kuuluvaksi siirtymäkauteen varhaisvaiheen ja keskivaiheen dialogien välillä.[3] Tarkemmin dialogi on ajoitettu noin vuoteen 360 eaa.
Diogenes Laertioksen esittämässä, Thrasylloksen tekemässä Platonin teosten jaottelussa dialogi kuuluu II tetralogiaan yhdessä dialogien Theaitetos, Sofisti ja Valtiomies kanssa. Aiheensa puolesta Thrasyllos luki dialogin Platonin loogisten teosten joukkoon.[1] Aristofanes Byzantionlaisen jaottelussa dialogi kuuluu puolestaan II trilogiaan yhdessä Sofistin ja Valtiomiehen kanssa.[4]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dialogissa kaksi miestä, Kratylos ja Hermogenes, kysyvät Sokrateelta, ovatko nimet ”konventionaalisia” vai ”luonnollisia”, eli onko kieli eli Platonin tapauksessa muinaiskreikka satunnaisten merkkien järjestelmä vai onko sanoilla jokin luontainen, sisäänrakennettu suhde niihin asioihin, joita ne merkitsevät. Se on varhaisin Kreikan klassisen ajan kirjoitus joka käsittelee etymologiaa ja lingvistiikkaa.
Keskustelussa sanan suhteesta sen subjektiin Sokrates vertaa sanan alkuperäistä luomista taiteilijan työhön. Taidemaalari käyttää värejä ilmaistakseen subjektin perusolemuksen maalauksen muodossa. Samalla tavalla sanojen luoja käyttää kirjaimia, jotka ilmaisevat tiettyjä äänteitä, ilmaisemaan sanojen subjektin perusolemusta. Jotkin kirjaimet sopivat parhaiten pehmeille asioille, jotkin nestemäisille, ja niin edelleen. Sokrates sanoo, että ”tämä olisi kielen täydellisin tila”.
Kratylos kannattaa näkemystä, jonka mukaan sanojen suhde merkitsemiinsä asioihin on luontainen. Hermogeneen vasta-argumentti puolestaan on, että nimet ovat tulleet merkitsemään asioita ainoastaan tavan ja tottumuksen seurauksena; ne eivät ilmaise asioiden perusolemusta, ja siksi ne voitaisiin vaihtaa johonkin täysin asiaan liittymättömään, jos sanoja käyttävät sopisivat asioista niin.
Näiden kahden näkemyksen välinen raja on usein hämärä. Yli puolet dialogista Sokrates tekee Hermogeneen pyynnöstä arvauksia, mistä tiettyjä asioita kuvaavat nimet ja sanat ovat tulleet. Näihin lukeutuvat kahdentoista olympolaisen jumalan nimet, sekä useita sanoja, jotka kuvaavat abstrakteja asioita. Sokrates selittää muun muassa, että nimen 'Poseidon' taustalla on Posidesmon, ”jalkakahle”; 'Demeter' on hē didūsa mētēr, ”(ravintoa) antava äiti”; 'järki' (fronēsis) on forās kai rhū noēsis, ”liikkeen ja virtaamisen taju”; ja 'harmi' (aniā) on ienai, ”liikkeen estävä”. Moni nimistä olisi siis tullut ajatuksesta, joka on alun perin liittynyt nimeen, mutta sana on muuttunut ajan saatossa. Niiden sanojen, joiden alkuperää hän ei osaa selvittää, hän olettaa olevan ulkomaista alkuperää tai muuttuneen niin paljon, että ne eivät enää muistuta lähtökohtaansa juuri lainkaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Platon: Kratylos. Teoksessa Teokset II. Toinen painos. Suomentanut Marja Itkonen-Kaila. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15893-7.
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Plato: Cratylus. Teoksessa Duke, E. A. & Hicken, W. F. & Nicoll, W. S. M. & Robinson, D. B. & Strachan, J. C. G. (toim.): Opera. Volume I: Euthyphro, Apologia Socratis, Crito, Phaedo, Cratylus, Sophista, Politicus, Theaetetus. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145691. Kreikankielinen alkuteksti.
- Plato: Cratylus. Teoksessa Plato’s Works. Volume IV: Cratylus. Parmenides. Greater Hippias. Lesser Hippias. Loeb Classical Library. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99185-0. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Plato: Cratylus. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
- Plato: Cratylus. The Internet Classics Archive. (englanniksi)
- Plato: Cratylus. Project Gutenberg. (englanniksi)
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sedley, David: Plato's Cratylus The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
| Varhaisvaihe |
Sokrateen puolustuspuhe · Kharmides · Kriton · Euthyfron · Alkibiades I · Laajempi Hippias · Lyhyempi Hippias · Ion · Lakhes · Lysis |
|---|---|
| Keskivaihe |
Kratylos · Euthydemos · Gorgias · Meneksenos · Menon · Faidon · Protagoras · Pidot · Faidros · Valtio · Parmenides · Theaitetos |
| Myöhäisvaihe |
Kleitofon · Timaios · Kritias · Sofisti · Valtiomies · Filebos · Lait |
| Mahdollisesti epäperäiset ja epäperäiset |
Aksiokhos · Alkibiades II · Demodokos · Hipparkhos · Epigrammit · Epinomis · Eryksias · Hyveestä · Kilpailijat · Kirjeet · Minos · Määritelmiä · Oikeamielisyydestä · Sisyfos · Theages |