Epäperäiset Platonin teokset

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Epäperäisiin Platonin nimiin laitettuihin teoksiin kuuluu joukko kirjoituksia, jotka ovat varmuudella todellisuudessa jonkun muun kuin Platonin kirjoittamia. Niistä Akatemian ylläpitämään Platonin teosten kaanoniin eli Corpus Platonicumiin ovat jostain syystä joutuneet vain Aksiokhos ja Jäälintu (Alkyon). Kirjoittajat oat mahdollisesti Platonin oppilaita tai Akatemian myöhempiä oppilaita, jotka ovat kirjoittaneet Platonia jäljitteleviä dialogeja harjoitukseksi.

Aksiokhos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aksiokhos (m.kreik. Ἀξίοχος) on syntynyt ennen ensimmäistä vuosisataa eaa. Se pyrkii jäljittelemään Platonin tyyliä, mutta ei ole filosofisesti mainittava, joskin kiinnostava mysteeriuskontojen tutkimisen näkökulmasta. Dialogissa Sokrates keskustelee kuolevan Aksiokhoksen kanssa ja pyrkii vakuuttamaan tämän sielun kuolemattomuudesta ja siitä, ettei kuolema ole mitään pahaa. Hyvin eläneet sielut palkitaan taivaassa. Aksiokhos on mahdollisesti Euthydemoksessa mainittu Kleiniaan isä.[1]

Demodokos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demodokos (m.kreik. Δημόδοκος) koostuu neljästä lyhyestä tekstistä, jotka käsittelevät neuvojen antamista ja leikittelevät paradokseilla.[2] Ne on todennäköisesti kirjoittanut joku myöhempi sofisti tai reetori. Ensimmäisessä keskustelevat Sokrates ja Demodokos. On kuitenkin epäselvää, onko kyseessä sama Demodokos joka oli Sokrateen ystävä ja Theageen isä, ja esiintyy myös dialogissa Theages.

Epigrammit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Platonin epigrammit

Platonin nimiin on laitettu 32 säilynyttä epigrammia. Näistä tuskin yksikään on aito. Tämä arvio perustuu sekä epigrammien kieleen että sisältöön, sekä siihen tosiseikkaan, että epigrammien sepittäminen tunnettujen henkilöiden nimissä oli suosittua myöhäisantiikin aikana.[3]

Eryksias[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eryksias (m.kreik. Ἐρυξίας) eli Erasistratos (Ἐρασίστρατος) on dialogi, jossa keskustelevat Sokrates, Eryksias, Erasistratos ja Kritias. Se käsittelee rikkautta. Sokrates todistaa, että ihminen on sitä onnettomampi, mitä enemmän tarpeita hänellä on.[4]

Hyveestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyveestä on lyhyt dialogi, jossa keskustelevat Sokrates ja tuntemattomaksi jäävä ystävä. Dialogin perusidea muistuttaa hyvin paljon Menonia: Sokrates kysyy, voiko hyvettä opettaa, ja toteaa lopuksi, että hyve on ihmisissä jumalten antamana lahjana.[5]

Jäälintu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jäälintu

Jäälintu eli Alkyon tai Halkyon (m.kreik. Ἀλκυών) on lyhyt dialogi, jossa Sokrates keskustelee Khairefonin kanssa siitä, kuinka vähän ihmiset tietävät.[6] Teos on mahdollisesti Platonin oppilaan Leonin kirjoittama.[7] Se on laitettu myös Lukianoksen nimiin ja julkaistaan joskus hänen teostensa joukossa.[8]

Määritelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Määritelmiä eli Termejä (m.kreik. Όροι) luettelee hyvin yksinkertaisia määritelmiä erilaisille termeille ja käsitteille, joita on käytetty akatemialaisessa dialektiikassa.[9]

Oikeamielisyydestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeamielisyydestä on lyhyt dialogi, joka käsittelee käsitystä oikeasta. Sokrates esittää, että oikeamielisyys edellyttää tietoa oikeasta, ja ettei kukaan ole väärämielinen jos vain tietää oikeasta. Dialogi muistuttaa Hyveestä -dialogia.[10]

Sisyfos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisyfos (m.kreik. Σίσυφος) eli Päättömät (Ἀκέφαλοι)[11] on dialogi, jossa keskustelevat Sokrates ja Sisyfos Thessalialainen. Samanniminen historiallinen henkilö eli 350-luvulla eaa., ja kirjoittaja onkin todennäköisesti leikitellyt ajatuksella, että Sokrates olisi elänyt hänen omana aikanaan. Dialogi käsittelee neuvottelemista.[12]

Muita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edellä lueteltujen teosten lisäksi tiedetään joukko jo antiikin aikana epäaidoiksi tunnustettuja dialogeja, joista on säilynyt vain niiden nimi. Näitä ovat Midon eli Hevosenkasvattaja, Faiaakit, Pääskynen (Khelidon), Seitsemäs päivä (Hebdome) ja Epimenides.[11][13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Diogenes Laertios: ”Platon”, Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 122. Suomennos ja selitykset Marke Ahonen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa, 2003.
  • Thesleff, Holger: Platon. Suomennos Marja Itkonen-Kaila. Helsinki: Otava, 1989.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Thesleff 1989, s. 432-433.
  2. Thesleff 1989, s. 411.
  3. Thesleff 1989, s. 424.
  4. Thesleff 1989, s. 278.
  5. Thesleff 1989, s. 412.
  6. Thesleff 1989, s. 433.
  7. Diogenes Laertios (DL) III.62.
  8. Esim. Lampén 1924.
  9. Thesleff 1989, s. 428.
  10. Thesleff 1989, s. 413.
  11. a b DL III.62.
  12. Thesleff 1989, s. 410.
  13. Thesleff 1989, s. 434.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Platon: Teokset 7. Epinomis. Alkibiades I. Hippias (laajempi dialogi). Kirjeet VI-VIII. Muut epäperäiset teokset: Kirjeet I-V, IX-XIII. Kleitofon. Theages. Kilpailijat. Hipparkhos. Minos. Sisyfos. Demodokos. Hyveestä. Oikeamielisyydestä. Eryksias. Alkibiades II. Aksiokhos. Suomennos A. M. Anttila, Marja Itkonen-Kaila. Toinen painos. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15898-8.
  • Pseudo-Lukianos/Pseudo-Platon: Jäälintu. Teoksessa Lampén, Ernst: Terve, Lukianos!. Sisältää osittaisia ja kokonaisia suomennoksia Lukianoksen ja Pseudo-Lukianoksen teoksista. Helsinki: Otava, 1924.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]