Platonin epigrammit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Platonin epigrammeilla viitataan joukkoon antiikin kreikkalaisia epigrammeja, jotka on laitettu filosofi Platonin nimiin. Kaikki nämä epigrammit ovat lyhyitä runoja, jotka ovat sopivia omistuskirjoituksiksi esimerkiksi hautamuistomerkkeihin.[1][2]

Kokonaisuudessaan Platonin nimiin on laitettu 31 (joissakin lähteissä 32) epigrammia, vaikka usein epigrammeja mainitaan olevan 17 tai 18. Yhtä lukuun ottamatta kaikki epigrammit ovat säilyneet Kreikkalaisessa antologiassa, ja niistä 17 tunnetuinta on säilynyt pelkästään antologiassa. Diogenes Laertios lainaa yhtätoista epigrammeista; kolmeatoista taas lainaavat kokonaan tai osittain Athenaios, Suidas, Apuleius, Filostratos, Aulus Gellius, Macrobius, Olympiodoros, Mikhael Apostolios ja Thomas Magistros.[1][2][3][4]

Epigrammit on kirjoitettu elegisen distikonin muodossa.[2] Ne eivät sisällä filosofista aineistoa. Tutkijat pitävät kaikkia tai ainakin suurinta osaa epigrammeista epäperäisinä. Tämä arvio perustuu sekä epigrammien kieleen että sisältöön, sekä siihen tosiseikkaan, että epigrammien sepittäminen tunnettujen henkilöiden nimissä oli suosittua myöhäisantiikin aikana.[1][3]

Osa epigrammeista saattaa kuitenkin olla aitoja. Mahdollisesti aidoiksi on arveltu varsinkin epigrammeja 1, 2 ja 7 sekä erityisesti epigrammia 3. Näistä epigrammi 1 on jollekin oppilaalle, mahdollisesti Akatemian opiskelijalle, omistettu rakkausruno ja epigrammi 2 saman oppilaan hautakirjoitus. Epigrammi 3 on Dion Syrakusalaisen hautakirjoitus, epigrammi 7 puolestaan rakkausruno nuorelle tytölle tai naiselle.[1]

Muita epigrammeissa mainittuja henkilöitä ovat Faidros ja tragediakirjailija Agathon, jotka mainitaan epigrammeissa 4 ja 6 vastaavasti; Ksanthippe, mahdollisesti sama henkilö kuin Sokrateen vaimo,[2] joka mainitaan rakastajana epigrammissa 8; runoilijatar Sapfo, joka mainitaan kymmenentenä muusana epigrammissa 16; ja komediakirjailija Aristofanes, joka mainitaan sulotarten innoittamana epigrammissa 18.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Brickhouse, Thomas & Smith, Nicholas D.: Plato: Epigrams The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 8.12.2011. (englanniksi)
  2. a b c d Cooper, John Madison & Hutchinson, D. S.: Plato, Complete works, s. 1742. Hackett Publishing, 1997.
  3. a b Thesleff, Holger: Platon, s. 424. Suomennos Marja Itkonen-Kaila. Helsinki: Otava, 1989.
  4. Mackail, J. W.: The Greek Anthology - Introduction (Select Epigrams from The Greek Anthology) About.com. Ancient / Classical History.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Platon: Neljä runoa. (Suomeksi tulkinnut Mika Saranpää) Niin & näin, 1994, nro 2, s. takakansi. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]