Hipparkhos (dialogi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hipparkhos
eli Voitontavoittelija
Ἵππαρχος
ἢ Φιλοκερδής
Dialogin alku pergamenttikoodeksissa Codex Oxoniensis Clarkianus 39 vuodelta 895.
Dialogin alku pergamenttikoodeksissa Codex Oxoniensis Clarkianus 39 vuodelta 895.
Alkuperäisteos
Kirjailija Pseudo-Platon
Kieli muinaiskreikka (klassinen)
Genre filosofia
Julkaistu 300- tai 200-luku eaa.?
Aitous epäperäinen
Tetralogia IV tetralogia
  • Alkibiades I
  • Alkibiades II
  • Hipparkhos
  • Kilpailijat
  • Numerointi 225a–232c
    Suomennos
    Niteessä Teokset VII
    Suomentaja A. M. Anttila
    Kustantaja Otava
    Julkaistu 1999
    ISBN 951-1-15898-8
    Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

    Hipparkhos (m.kreik. Ἵππαρχος; lat. Hipparchus) on Platonin nimiin pantu dialogi. Sen toinen nimi Thrasylloksen jaottelussa on Voitontavoittelija (Φιλοκερδής, Filokerdēs).[1] Dialogissa keskustelevat Sokrates ja tuntemattomaksi jäävä "ystävä". Dialogia pidetään yleisesti epäperäisenä.[2]

    Dialogi luettiin Platonin teosten joukkoon antiikin aikana. Nykyään tutkijat pitävät dialogia yleisesti epäperäisenä eli jonkun toisen henkilön kirjoittamana. Sen arvellaan mahdollisesti olevan Akatemian myöhempää tuotantoa. Tämä perustuu dialogin tyylistä ja eräistä muista seikoista tehtyihin havaintoihin.

    Diogenes Laertioksen esittämässä, Thrasylloksen tekemässä Platonin teosten jaottelussa dialogi kuuluu IV tetralogiaan yhdessä dialogien Alkibiades I, Alkibiades II ja Kilpailijat kanssa. Aiheensa puolesta Thrasyllos luki dialogin Platonin eettisten teosten joukkoon.[1]

    Dialogissa keskustelevat Sokrates ja tuntemattomaksi jäävä ”ystävä”. Kuten dialogin nimi kertoo, se käsittelee Ateenan tyranni Hipparkhosta, joka eli 500-luvulla eaa. ja oli kuollut jo kauan ennen dialogin kirjoittamista.

    Dialogin päämääränä on määritellä ahneus. Sokrateen ystävä esittää, että ahneus on voitontavoittelua asioista, joilla ei ole arvoa. Sokrates vastaa, ettei kukaan yritä hyötyä arvottomista asioista; jos ahneus on voitontavoittelua, se on halua hyvään, ja näin jokainen on ahne. Sokrateen ystävä katsoo, että tässä näkemyksessä täytyy olla jotakin vialla, mutta ei osaa sanoa suoraan, missä vika on.[3]

    1. a b Diogenes Laertios (DL): Merkittävien filosofien elämät ja opit III.58–60.
    2. Thesleff, Holger: ”Esittelyjä ja selityksiä”. Teoksessa Platon 1999, s. 366–367.
    3. Platon: Hipparkhos 225a–232c.

    Kirjallisuutta

    [muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    • Platon: Hipparkhos. Teoksessa Teokset VII. (Toinen painos) Suomentanut A. M. Anttila. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15898-8

    Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

    [muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    • Plato: Hipparchus. Teoksessa Burnet, J. (toim.): Opera, Volume II: Parmenides, Philebus, Symposium, Phaedrus, Alcibiades I and II, Hipparchus, Amatores. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145417 Kreikankielinen alkuteksti.
    • Plato: Hipparchus. Teoksessa Plato’s Works. (Volume XII: Charmides. Alcibiades 1 & 2. Hipparchus. The Lovers. Theages. Minos. Epinomis. Loeb Classical Library) Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99221-0 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

    Aiheesta muualla

    [muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    • Plato: Hipparchus. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)