Alkibiades I

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alkibiades I
eli Ihmisen luonnosta
Ἀλκιβιάδης α
ἢ Περὶ ἀνθρώπου φύσεως
Dialogin alku pergamenttikoodeksissa Codex Oxoniensis Clarkianus 39 vuodelta 895.
Dialogin alku pergamenttikoodeksissa Codex Oxoniensis Clarkianus 39 vuodelta 895.
Alkuperäisteos
Kirjailija Platon
Kieli muinaiskreikka (klassinen)
Genre filosofia
Julkaistu 300- tai 200-luku eaa.?
Aitous mahdollisesti epäperäinen
Tetralogia IV tetralogia
Numerointi 103a–135e
Suomennos
Niteessä Teokset VII
Suomentaja A. M. Anttila
Kustantaja Otava
Julkaistu 1999
ISBN 951-1-15898-8
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Alkibiades I eli Ensimmäinen Alkibiades (muinaiskreikaksi Ἀλκιβιάδης α; lat. Alcibiades I) on Platonin nimiin pantu dialogi. Sen toinen nimi Thrasylloksen jaottelussa on Ihmisen luonnosta (Περὶ ἀνθρώπου φύσεως, Peri anthrōpou fyseōs).[1] Dialogissa keskustelevat Sokrates ja Alkibiades. Monet tutkijat pitävät dialogia epäperäisenä.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dialogin aitous on kyseenalaistettu, samoin kuin Toisen Alkibiadeen. Dialogi on kuitenkin todennäköisesti kirjoitettu sadan tai kahdensadan vuoden sisällä Platonin muiden teosten jälkeen. Antiikin aikana ensimmäistä Alkibiadesta pidettiin parhaana johdantona platonilaiseen filosofiaan. Todennnäköisesti tämän vuoksi se on jo antiikin ajoista lähtien luettu mukaan Platonin teosten korpukseen.

Diogenes Laertioksen esittämässä, Thrasylloksen tekemässä Platonin teosten jaottelussa dialogi kuuluu IV tetralogiaan yhdessä dialogien Alkibiades II, Hipparkhos ja Kilpailijat kanssa. Aiheensa puolesta Thrasyllos luki dialogin Platonin kätilöivien (maieutikos) teosten joukkoon.[1]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dialogissa Alkibiades keskustelee Sokrateen kanssa samoin kuin dialogissa Alkibiades II. Sokrates yrittää taivutella Alkibiadeen pois politiikasta kohti filosofista elämää. Dialogin lyhyessä johdannossa Sokrates julistaa suunnatonta rakkauttaan Alkibiadesta kohtaan. Keskustelussa käsitellään muun muassa politiikkaa ja poliitikkoja, sotaa ja rauhaa, itsensä tuntemista (gnothi seauton), sielua ja aitoa rakkautta. Dialogin loppuosassa Sokrates käsittelee monia elintärkeitä syitä, joiden vuoksi Alkibiades tarvitsee häntä. Vaikka Sokrateen yritykset taivutella Alkibiades politiikasta filosofian puoleen epäonnistuvat lopulta, dialogin loppua kohti Alkibiades on melko lailla vietelty Sokrateen tyyliin päätellä ja keskustella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Diogenes Laertios (DL): Merkittävien filosofien elämät ja opit III.58–60.
  2. Thesleff, Holger: ”Esittelyjä ja selityksiä”. Teoksessa Platon 1999, s. 333–336.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Platon: Alkibiades I. Teoksessa Teokset VII. Toinen painos. Suom. A. M. Anttila. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15898-8.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Plato: Alcibiades I. Teoksessa Burnet, J. (toim.): Opera, Volume II: Parmenides, Philebus, Symposium, Phaedrus, Alcibiades I and II, Hipparchus, Amatores. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145417. Kreikankielinen alkuteksti.
  • Plato: Alcibiades 1. Teoksessa Plato's Works. Volume XII: Charmides. Alcibiades 1 & 2. Hipparchus. The Lovers. Theages. Minos. Epinomis. Loeb Classical Library. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99221-0. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Alcibiades I (englanniksi)

Teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]