Korpiselkä (kirkonkylä)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Korpiselkä (karjalaksi Korbiselgä) oli Korpiselän kunnan kirkonkylä, joka sijaitsi kunnan länsiosassa ja jäi Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamalle alueelle aivan uuden rajan tuntumaan. Korpiselän kirkonkylän naapurikyliä olivat luovutetulle alueelle jääneet Karali, Tšokki ja Hominvaara[1] sekä Suomen puolelle jääneet Saaroinen, Mannervaara ja Ruhovaara.[2]

Kyläkuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korpiselkä sijaitsi maanteiden risteyksessä. Sieltä johti maantiet itään Tolvajärven ja Ägläjärven kylien kautta Suojärvelle, etelään Korpijärven itäpuolelta Tšiipakan kautta Värtsilään, Korpijärven länsipuolelta Hoilolan kautta myös Värtsilään sekä kaksi maantietä pohjoiseen Ilomantsiin, toinen Kinnasniemen, toinen Patrikan kautta.[3][1] Korpiselässä sijaitsivat vuonna 1898 valmistunut Korpiselän ortodoksinen kirkko[4] ja vuonna 1890 valmistunut Korpiselän luterilainen kirkko.[5]

Korpiselän kirkonkylään perustettiin maamiesseura virallisesti vuonna 1926, mutta toimintaa oli ollut jo sisällissodan aikana.[6] Seuralla ei ollut omaa taloa ja sotien jälkeen vuonna 1947 seura lahjoitti työvälineensä ja varansa Luutalahden maamiesseuralle.[6] Korpiselän kirkonkylästä käsin toimivat Korpiselän suojeluskunta (per. 1917-1918), Lotta-Svärdin paikallisosasto (per. 1921), Korpiselän Työväenyhdistys ja suojeluskunnan urheiluseura Kiista.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korpiselän kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuodelta 1500 olevasta Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa, jolloin kylässä mainitaan olleen kahdeksan taloa.[8] Seuraavan vuosisadan aikana kylän taloluku kasvoi voimakkaasti ja niinpä 1580-luvulla Ruotsin miehitysvallan aikaisessa verokirjassa Ilomantsin pogostan Tohmajärven kappeliin kuuluvassa Korpiselän kylässä mainitaan olevan 18 taloa.[8]

Ruotsin vallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stolbovan rauhassa vuonna 1617 Korpiselkä siirtyi Käkisalmen läänin mukana Ruotsille, jonka harjoittama verotus ja luterilaistaminen aiheuttivat Käkisalmen läänin alueelta pakolaisvirran Venäjän puolelle asuttamaan siellä sodan aikana autioituneita kyliä. Korpiselän kylästä tähän pakolaisjoukkoon mainitaan liittyneen 96 asukasta.[8] Poismuuton myötä kylän taloluku kääntyi laskuun, ollen vuoden 1631 maakirjassa 16, mutta vuoteen 1651 mennessä taloja oli tullut taas kolme lisää.[8] Vuonna 1657 alkanut Ruptuurisota oli Venäjän epäonnistunut yritys vallata Käkisalmen lääni takaisin, jonka seurauksena lisää väestöä pakeni Venäjälle. Niinpä vuoteen 1683 mennessä Korpiselän kylän talolukukin oli poismuuton seurauksena laskenut kymmeneen.[8] Ruotsin vallan loppuaikoina 1600-luvun lopulla Korpiselässä pidettiin usein Suojärven ja Ilomantsin yhteisiä käräjiä, sillä sinne oli paremmat tieyhteydet kuin itärajan tuntumassa olleisiin pogostojen keskustoihin.[8]

Venäjän vallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1700 alkaneen Suuren Pohjan sodan ja sitä vuonna 1721 seuranneen Uudenkaupungin rauhan myötä Korpiselkä siirtyi Venäjälle, ja raja tuli kulkemaan Korpiselän länsipuolelta siten, että osa kylän kaskimaista jäi Ruotsin puolelle. Näitä muun muassa Sonkajanvaarassa ja Kiitsanjärvellä sijainneita kaskia viljeltiin kuitenkin entiseen tapaan, kunnes uusi raja alueella vakiintui 1740-luvulla ja Ruotsin virkamiehet karkottivat korpiselkäläiset Ruotsin puolisilta kaskimailtaan.[8] Suuri Pohjan sota oli Korpiselälle kohtalokas ja Venäjän vuonna 1722 suorittamassa väestönlaskennassa kylä mainitaan vain kolmitaloisena.[8] Tilanne kuitenkin parani nopeasti ja vuonna 1764 kylässä oli 13 numeroitua kantataloa ja viljemäluku 27 oli uudisasutusten myötä talolukua puolet suurempi. Venäjän vallan aikana korpiselkäläisistäkin tuli lahjoitus­maa­talon­poikia, kun koko laaja Suojärvi, johon Korpiselän aluekin kuului, lahjoitettiin venäläiselle aatelissuvulle. Vanhan Suomen aikana Korpiselillä pidettiin Venäjän kruunun järjestämiä markkinoita, joissa kävi väkeä etenkin Ruotsin puolelta Pohjois-Karjalasta, josta oli totuttu käymään kauppaa Laatokan suunnalla.[8]

Pitäjän keskukseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tsasouna Korpiselän kylässä oli ollut jo ainakin 1600-luvulta lähtien.[8] Ensimmäinen ortodoksinen kirkko kylään valmistui vuonna 1789[4] ja pian tämän jälkeen 1799 Korpiselän alueen kylät yhdistettiin Suojärven alaiseksi kappeliseurakunnaksi, joka itsenäistyi 1815.[9]

Vuonna 1812 Vanha-Suomi ja Korpiselkä sen mukana liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan. Suomen valtio lunasti venäläiselle aatelisperheelle 1700-luvulla lahjoitetut korpiselkäläisten tilat vuonna 1880,[8] jonka jälkeen heistä tuli kruunun vuokralaisia lampuoteja, kunnes he saivat tilat omikseen. Kunnan ensimmäinen kansakoulu perustettiin kirkonkylään 1887,[8] luterilainen kirkko valmistui 1890 ja uusi ortodoksinen kirkko valmistui 1898.

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodassa Neuvostoliitto ei vallannut Korpiselän kirkonkylää, mutta 1940 Moskovan rauhanehtojen mukaan se jäi aivan uuden rajan tuntumaan Neuvostoliiton puolelle ja kyläläiset evakuoitiin jäljelle jääneeseen Suomeen. Jatkosodan alussa 1941 kylä vallattiin takaisin ja asukkaat pääsivät jälleenrakentamaan kotejaan, mutta 1944 alueelta oli vetäydyttävä ja väestö evakuoitiin uudelleen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Viipurin lääni, Maanmittaushallituksen toimittama yleiskartta 1:400 000. (Alkuperäiset karttalehdet E4, E5, F4 ja F5. Piirretty 1904-1913. Korjattu 1939-1942) Maanmittauslaitos ja Topografiakunta, 2003.
  2. GT Tiekartasto Suomi-Finland, s. 89. Vantaa: Genimap, 2001. ISBN 951-593-716-7.
  3. Laatokan Karjala 1938 Pohjois-Karjala ja Savo 1:400 000. (Näköispainos maanmittaushallituksen vuonna 1939 julkaisemasta Suomen tiekartan lehdestä n:o 8) Helsinki: Karttakeskus, 1991.
  4. a b Thomenius, Kristina & Laukkanen, Minna (toim.): Karjalan ja Petsamon ortodoksiset kirkot ja kirkkotaide, s. 133-134. Lappeenranta: Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1b, 1997. ISBN 951-785-018-2.
  5. Laukkanen, Minna & Rinno, Soile (toim.): Karjalan luterilaiset kirkot ja pyhät esineet, s. 168. Lappeenranta: Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a, 1997. ISBN 951-785-012-3.
  6. a b Rajakarjalaiskylät – Hoilola – Maamiesseuratyö (Korpiselkä) kiinet.com. Viitattu 17.11.2010.
  7. Korpiselkä (Seuratoiminta) Karjalan Liitto ry. Viitattu 30.11.2010.
  8. a b c d e f g h i j k l professori Saloheimo, Veijo: Rajakarjalaiskylät – Hoilola – Korpiselkä (Korpiselän pitäjän puoli vuosituhatta) kiinet.com. Viitattu 15.11.2010.
  9. Durchman, Osmo: Tietoja erikoislaatuisista seurakunnista ynnä vastaavista historia- ja rippikirjoista. Genos, Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja, 1932, 3. vsk, s. 85-120. Suomen Sukututkimusseura ry. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.11.2010.