Tämä on hyvä artikkeli.

Kontulan historia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kontula kuuluu Helsingin Mellunkylän kaupunginosaan, jonka alueella on ollut asutusta keskiajalta asti. Haja-asutusta nykyisen Kontulan tienoilla oli jo 1930-luvulla Mellunmäen asutuksen levittäydyttyä lännemmäksi. Nykyisen Kontulan alueella oli kuitenkin lähinnä suoalueita, ja se pysyi pitkään rakentamattomana. Seudulle pääsy helpottui, kun Porvoontie valmistui 1930-luvulla, ja tien varteen alkoi syntyä esikaupunkimaista pientaloasutusta. Helsingin kaupunki käynnisti alueen yleiskaavatyön vuonna 1953, jolloin alueelle julistettiin rakennuskielto. Kaupunginvaltuusto jakoi vuonna 1962 Kontulan Helsingin kaupungin, Hakan ja Saton rakennettavaksi.

Kontulan rakentaminen aloitettiin toukokuussa 1964. Saton ensimmäinen talo valmistui jo marraskuussa 1964 ja Hakan tammikuussa 1965. Kontulaan muutti erityisesti lapsiperheitä Helsingin keskustan ahtaista asunnoista. Alkuvuosina asukkaat ottivat myös paljon alivuokralaisia, mikä kasvatti Kontulan asukaslukua. Palvelutasoa nosti ostoskeskuksen valmistuminen vuonna 1967. Siinä oli 31 liikkeen tilat, joten se oli pari vuotta aikaisemmin valmistunutta Puotinharjun ostoskeskusta suurempi.

Helsingin metron rakentaminen aloitettiin 1970-luvulla. Metroliikenne Itäkeskukseen alkoi vuonna 1982, ja metron rakentaminen Kontulaan aloitettiin ensimmäisen vaiheen valmistuttua. Minimivaatimuksin toteutettu Kontulan metroasema otettiin käyttöön 1. marraskuuta 1986. 1990-luvun laman aikana Kontula leimautui yhdeksi laman symboleista. Työttömyysaste nousi yli Helsingin keskiarvon, kun se ennen lamaa oli ollut vain noin kaksi prosenttia.

Osana Mellunkylää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mellunkylän ja Kontulan alue näkyy oikeassa yläkulmassa Kalmbergin kartaston kartalla vuodelta 1855.

Kontula on osa Mellunkylän kaupunginosaa, joka on kuulunut Helsingin asuttuihin pitäjiin jo keskiajalta asti. Mellunkylässä 1500-luvulla asuneet tilalliset omistivat Kontulan alueen maat, mutta ne eivät soveltuneet viljelyyn kallioiden, soiden ja hiekkaisuuden takia. Mellunkylän maat jaettiin isojaossa 1700-luvun lopulla viideksi kantatilaksi, jolloin Kontulan maista suurimman osan sai Borgsin talo. Borgsin saamalle alueelle on muun muassa rakennettu Naapurintien, Porttitien ja Keinutien talot. Myös muilla tilallisilla ylsi alueita Kontulan puolelle, mutta kapeampina kiiloina. Kontulan ensimmäiset asukkaat asettuivat Kilatorppaan 1800-luvun lopulla, ja heidän tilansa sijaitsi Borgsin tilan mailla nykyisten Humikkalan- ja Linnanherrantien risteyksessä.[1]

Mellunkylän alueen asukasmäärä lisääntyi tilapäisesti ensimmäisen maailmansodan aikana, kun Venäjä aloitti 1915 Helsingissä maalinnoitusketjun rakentamisen Pietarin puolustuksen lujittamiseksi. Työt loppuivat vuonna 1918, eivätkä linnoitteet ehtineet valmistua kokonaan. Kontulan alueella on vieläkin jäljellä jäänteitä linnoitustöistä. Myöhemmin 1970-luvulla Kontula-lehti vaati linnoitteiden tuhoamista, koska vanhemmat pelkäsivät lastensa loukkaavansa itsensä niissä leikkiessään, ja koska alkoholistit kokoontuivat niiden luona. Muinaismuistolaki kuitenkin asetti linnoitteet suojeluun vuonna 1971.[2]

Haja-asutusta nykyisen Kontulan tienoilla oli jo 1930-luvulla Mellunmäen asutuksen levittäydyttyä lännemmäksi. Nykyisen Kontulan alueella oli kuitenkin lähinnä suoalueita, ja se pysyi pitkään rakentamattomana. Porvoontien valmistuessa 1930-luvulla seudulle pääsy helpottui, ja tien varteen alkoi syntyä esikaupunkimaista pientaloasutusta.[3] Vuonna 1937 alueella järjestettiin ammunnan MM-kisat.[4] Helsingin osaksi Kontula tuli Mellunmäen mukana vuonna 1946, kun ennen sotaa alulle pantu alueliitos toteutettiin. Alueen asutus alkoi tihentyä 1940-luvulla, kun rintamiehille annettiin tontteja rakennettavaksi. Alueelle muutti myös muita omakotitalorakentajia.[5]

Tulevaisuuden lähiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin kaupunki käynnisti alueen yleiskaavatyön vuonna 1953, jolloin alueelle julistettiin rakennuskielto. Tuolloin suurin osa Kontulasta päätyi kaupungin omistukseen,[6] ja myös Sato ja Asuntokeskuskunta Haka ostivat alueelta maata.[7] Kontulan nimi virallistettiin vuonna 1959, jolloin myös ruotsinkielinen nimi, Gårdsbacka, vahvistettiin. Aikanaan alueesta puhuttiin lehdissä Vesala-Kontulana, mutta talojen valmistuttua se lyheni Kontulaan.[6] Ensimmäinen Kontulan aluetta koskeva yleiskaavaehdotus valmistui vuonna 1960. Asemakaavoitus käynnistettiin vuonna 1961 Pentti Aholan toimistossa. Alueelle suunniteltiin 480 000 m² asuntokerrosalaa; tavoitteeksi asetettiin rakentaa pääasiassa kolmikerroksisia rakennuksia ja 7–9-kerroksisia lamellitaloja. Kaupunginvaltuusto jakoi vuonna 1962 Kontulan kaupungin, Hakan ja Saton rakennettavaksi. Sato ja Haka lupautuivat rakennussopimuksessa tekemään alueen asemakaavoituksen ja kunnallistekniset työt.[8]

Kontula kaavoitettiin kolmena aluekokonaisuutena: itäisen puolen asemakaava valmistui vuonna 1963 ja länsipuolen asemakaavat vuosina 1964 ja 1965. Koska alue sijaitsi irrallaan muusta kaupunkirakenteesta ja sillä oli vähän kytkentöjä muihin lähiseudun asuinalueisiin, Kontula voitiin suunnitella itsenäisenä yksikkönä. Periaatteita asemakaavoituksessa olivat muun muassa maaston huomioon ottava väljä ja selkeä rakenne. Rakennusmassoittelu oli suurta ja sen vastapainoksi piti luoda laajoja piha-alueita ja avoin korttelirakenne. Puistoalueet sijoitettiin asuinkortteleiden ja yleisten rakennusten keskelle. Kontulan paikalliskeskus sijoitettiin matemaattisesti keskelle aluetta, ja sen mitoittelu perustui alueen sisäiseen ostovoimaan.[9]

Kontulan alue jaettiin suunnitelmissa neljään sektoriin, jotka erottivat toisistaan kokooja- ja jalankulkukadut sekä puistoalueet. Ajoneuvoliikenne pyrittiin pitämään korttelin sisällä mahdollisimman vähäisenä. Kaavassa kiinnitettiin huomiota ajoliikenteen ja kevyen liikenteen erottamiseen.[9] Suunnitelmassa otettiin huomioon myös autoistuminen varaamalla jokaiselle perheelle oma autopaikka, vaikka 1960-luvun keskivertoperheellä ei vielä ollut autoa. Yhtenä huomionkohteena oli myös ”metron kaltainen raideliikenne”.[10]

Kerrostalot nousevat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerrostaloja Kotikonnuntien varrella.

Kontulan perustamiskirja muurattiin juhlallisesti 18. maaliskuuta 1964 Porttitien läheisyydessä sijainneeseen siirtolohkareeseen. Rakentaminen aloitettiin toukokuussa 1964 Kontulantien itäpuolelta Porttikujalta. Rakentajien tavoitteena oli rakentaa kolmessa–neljässä vuodessa yli 5 000 asuntoa,[11] joista kaupungin rakennettavaksi jäi 1 000.[12] Sekä Satolla että Hakalla oli Kontulassa oma elementtivalimonsa työmaiden tuntumassa. Sato aloitti rakentamisen Naapurintiellä ja Haka Porttitiellä; rakennusyritysten välillä oli kilpaa siitä, kumpi onnistuu rakentamaan kohteensa nopeammin. Saton ensimmäinen talo valmistui jo marraskuussa 1964, Hakan tammikuussa 1965. Talot rakentuivat vauhdilla, vaikka alkuvaiheessa niiden perustukset, kellarit ja kevyet väliseinät tehtiin paikan päällä. Rakentamisessa teollisuus näkyi paitsi elementeissä, myös muun muassa kalusteissa, ovissa ja keittiönkaapeissa, jotka tuotiin työmaalle jo valmiiksi maalattuina.[13]

Kontula oli Hakan ja Saton toinen iso aluerakentamiskohde Helsingissä Pihlajamäen jälkeen. Asuntopula oli Helsingissä suurta, eikä rakentamisen alkuvaiheessa elementtituotannon arkkitehtonisia ratkaisuja juurikaan arvosteltu. Rakennusliikkeet olisivat jopa halunneet rakentaa alueesta tiheämmän ja taloista pelkistetympiä. Alueen suurta kokoa pidettiin aikanaan ylpeydenaiheena, ja muun muassa Sato Oy:n toimitusjohtaja Antti Pelkola kehui vuonna 1963 Kontulaa ”Helsingin ympäristön suurimmaksi yhtenäiseksi asuinalueeksi”. Suuri osa Kontulasta rakennettiin suon päälle, jonka vuoksi kuljetukset ja rakentaminen kärsivät maaperän vetisyydestä. Kadut eivät kestäneet raskasta liikennettä ja sora-autoja upposi vetiseen maahan. Rakentamisen myötä Kontulaan tuli myös paljon työväkeä. Työläiset tapasivat työviikon päätteeksi juopotella, ja alkoholin salakauppa kukoisti alueella.[13]

Kontulan rakentaminen rahoitettiin pääasiassa asuntosäästämisellä, ja kolmessa ensimmäisessä vaiheessa suuriksi osin aravalainoituksella. Aravalainan saaneet yhtiöt maksoivat kolmanneksen rakennuskustannuksista itse, ja loput aravalainalla sekä muilla lainoilla. Kaikki kolmen ensimmäisen vaiheen asunnot oli varattu jo pari vuotta ennen niiden valmistumista. Asuntojen hinnat olivat kohtuullisia: vuonna 1965 ensimmäisten valmistuneiden talojen hinta oli Hakan taloissa 635 mk / m². Vuoteen 1970 mennessä hinta oli kohonnut jopa 1 000 mk / m².[14] Asunnot myytiin pankkien asuntosäästäjille, ja aluksi kauppa kävi hyvin. Myyntivaikeudet alkoivat vuonna 1966, kun säästäjät alkoivat luopua hankkeistaan. Inflaatio oli laskenut vuosien 1963–1964 10,4 % tasosta vuonna 1965 tasoon 4,8 %. Vasta vuoden 1967 devalvaation jälkeen asuntokauppa lähti taas uuteen nousuun.[12]

Elementtitaloista löytyi paljon puutteita niiden valmistuttua. Elementtien eristykset oli asennettu osin huolimattomasti, ja useissa taloissa äänieristys oli huono. Lämmönjakelussa oli alkuaikoina ongelmia, sillä lämpö jakautui epätasaisesti: alakerran asukkaat kärsivät liiasta lämmöstä ja yläkerrassa lämpöä oli liian vähän. Myös talojen hisseissä oli ongelmia: hisseille ei päässyt ulko-ovitasanteelta vaan vasta puoli kerrosta ylempää ensimmäisten asuntojen tasalta. Virheen korjaaminen tuli ajankohtaiseksi etenkin 1990-luvulla asukkaiden ikääntyessä.[15]

Keskustan ahtaudesta Kontulaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kontulaan muuttivat erityisesti Helsingin keskustan ahtaissa asunnoissa asuneet lapsiperheet. Alkuvuosina asukkaat ottivat myös paljon alivuokralaisia, mikä kasvatti Kontulan asukaslukua. Syitä alivuokralaisten ottoon olivat etenkin rahapula sekä tottumattomuus tilavaan asuntoon; ahtaudesta muuttaneet eivät tunteneet tarvitsevansa kaikkea saamaansa tilaa.[16] Vaikka Kontulan rakennukset valmistuivat nopeasti, alue oli pitkän aikaa alueena keskeneräinen. Pihojen ja teiden rakennus oli kesken, ja palvelut sekä liikenneyhteydet olivat huonoja. Paikallispalveluiden puutteen vuoksi asukkaat joutuivat päivittäisillä asioillaan käyttämään ruuhkautunutta tieverkkoa sekä pelkkiä bussilinjoja. Kontula saikin asukkailta kritiikkiä rakennussuunnitelman puutteellisuudesta. Haka toimi muita rakennusliikkeitä auliimmin etsiäkseen ratkaisuja lähiön ongelmiin. Se perusti muun muassa vuonna 1968 Kontulan palveluyhdistyksen. Yhdistys ei kuitenkaan ottanut tulta alleen.[17]

Vuonna 1975 valmistunut Kontulan kirjasto.

Ensimmäinen kauppa, Elannon myymälä, tuli Kontulaan Porttikujalle vuonna 1965. Vuonna 1966 alueella aloittivat toimintansa Keinutien Elanto ja Tanhuantien Talouskaupan myymälä. Pankki-, posti- ja lääkäripalvelut toteutettiin alkuvuosina tilapäisratkaisuina muun muassa autotallitiloissa. Suosittu kirjastoauto kävi alueella viitenä päivänä viikossa; vuonna 1968 lainauksia kertyi peräti 64 582 kappaletta.[18] Heikkoa palveluntasoa nosti ostoskeskuksen valmistuminen vuonna 1967. 31 liikkeen tiloilla se oli pari vuotta aikaisemmin valmistunutta Puotinharjun ostoskeskusta suurempi. 1 100 m² suuruinen Keskon K-kauppa Kotikontu oli aikanaan Suomen suurin kauppa. Nykyisin Keskolla on Kontulassa K-Supermarket Kontumarket, Kotikontu-nimi on nykyisin Asematunnelissa olevalla K-Marketilla. Elannolla, T-market Haasmaalla ja HOK:lla olivat lähes yhtä isot tilat. Ostoskeskuksen kauppojen lisäksi kontulalaisia palvelivat myös alueen lisääntyneet lähikaupat. Ensimmäisen huoltoaseman avasi E-öljyt Keinutielle vuonna 1967; vuonna 1970 avautui Gulfin, sittemmin Kesoilin huoltoasema, ja vuonna 1972 toinen E-huoltamo Kotikonnuntielle, joka nykyisin Neste-nimisenä on Kontulan ainoa huoltoasema.[19]

Kontulan nuoriso sai jo 1960-luvulla hurjan maineen. Helsingin Sanomat uutisoi vuoden 1967 yhteenottoja kaduilla ja ostoskeskuksessa ”nuijasodaksi”, kannanotoksi kaupunkisuunnittelijoille. Noin 5 000 nuoren Kontulassa ei nimittäin ollut lähes ollenkaan palveluita nuorille. Kirjoituksessa alueen kahtiajakoa moitittiin, ja tappelun syyksi laskettiin elintasoerot vuokratalojen ja omistusasuntojen asukkaiden välillä.[20] Levottomuuksia nuorten välillä aiheutti etenkin jengien muodostuminen, ja varsinkin asuinalueiden väliset tappelut olivat yleisiä. Huonot liikenneyhteydet keskustaan pitivät nuoret kotiseudulla ja he kokoontuivat jengeihin. Tiedotusvälineet ottivat Kontulan silmätikukseen, ja alue tavattiin nostaa valokeilaan negatiivisten kirjoitusten avulla.[21]

Kansalaisaktivismia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kontulaan muuttaneet asukkaat perustivat pian kymmenittäin uusia yhdistyksiä. Maaliskuussa 1966 Kontula-Seura alkoi toimia asukkaiden edunvalvojana. Seura järjesti alueella useita erilaisia tapahtumia, ja sen pitämiin kansankokouksiin osallistui satoja ihmisiä. Seuran aloittaman perinteen, Kontula-päivän, järjestäminen jatkui vielä 1970-luvulle, kunnes sen suosio laantui. Kontula-Seura julkaisi myös Kontula-lehteä, joka sekin lopetti toimintansa 1970-luvulla.[22]

1960-luvun lopulla perustettiin noin parikymmentä eri yhdistystä, joihin lukeutuivat muun muassa Lions Club, Martat ja SPR. Tuolloin perustettua Suomi–Neuvostoliitto-seuraa jatkaa nykyisin Suomi–Venäjä-seuran Itä-Helsingin osasto. Asukkaat perustivat alueella kaksi urheiluseuraa, jotka olivat Kontulan Kunto ja Kontulan Urheilijat (KontU). Kummatkin seurat vetivät väkeä ja vuonna 1969 kummassakin oli yli 500 jäsentä. Yleisseuroina molemman seuran lajivalikoimiin kuuluivat useat lajit, kuten hiihto, jalkapallo ja voimistelu. Lentopallossa Kunnon joukkue ylsi 1970-luvulla kakkossarjaan, KontU:n koripallojoukkue puolestaan pääsi mestaruussarjaan kaudeksi 1970–1971. Näiden lajien ylle nousi kuitenkin pikkuhiljaa jalkapallo.[23]

Metrolla lähemmäksi Helsinkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1986 käyttöön otettu Kontulan metroasema.

Helsingin metron rakentaminen aloitettiin vuonna 1977. Metroliikenne Itäkeskukseen alkoi vuonna 1982, ja metron rakentaminen Kontulaan aloitettiin ensimmäisen vaiheen valmistuttua. Kaavailtu Kurkimäen asema jäi lopullisesta suunnitelmasta pois.[24] Minimivaatimuksin toteutettu Kontulan metroasema otettiin käyttöön 1. marraskuuta 1986.[25]

Kaupunginvaltuuston päättäessä vuonna 1983 metroliikenteen jatkamisesta Kontulaan alueen merkitys kasvoi. Vuonna 1985 laadittiinkin ostoskeskusta ja sen ympäristöä käsittelevä asemakaavan muutosehdotus, ja uudistustöihin ryhdyttiin metroaseman valmistumisen yhteydessä vuonna 1986.[26] Ostoskeskusta ei haluttu kattaa, vaan suunnitelmana oli rakentaa se kahden aukion ja sivukäytävien varaan. Laajennuksen myötä myös julkiset palvelut saivat lisää tiloja.[24] Keväällä 1988 alkoi uusitun asemakeskuksen toiminta,[27] terveyskeskus avattiin vuoden 1989 alussalähde? ja Mikaelinkirkko otettiin käyttöön keväällä 1988.[28] Uuden asemakeskuksen ja vanhan osan uudistamisen suunnitteli arkkitehtitoimisto Hyvämäki-Karhunen-Parkkinen.[29]

Kontulan lähiympäristön rakentamista alettiin suunnitella Kontulan valmistuttua, jolloin suunnitelmissa olivat Malmin ampumaratojen ja Kurkimäen rakentaminen. Varsinkin alueiden lähellä asuneet vastustivat ulkoilumaikseen muodostuneiden metsien muuttamista asuinalueiksi. Aktiiviset kontulalaiset saivat aikaan joitakin muutoksia rakennussuunnitelmiin, mutta asuinalueiden paikoilla sijainneita ulkoilumaastoja se ei säästänyt. Kurkimäki valmistui 1980-luvulla,[30] ja Kivikko Malmin ampumaradoille 1990-luvulla. Kivikko sai asiantuntijoilta kiitosta maastonsa monipuolisesta hyödyntämisestä rakentamisessa.[31]

1990-luvun laman aikana Kontula leimautui yhdeksi laman symboleista. Työttömyysaste nousi yli Helsingin keskiarvon, kun se ennen lamaa oli ollut vain noin 2 %. Työttömyysaste on yhä Helsingin keskiarvoa korkeampi. Laman aikana Kontulan sisäiset elintasoerot kasvoivat. 1990-luvun alussa Kontulaan alkoi myös muuttaa ulkomaalaistaustaisia asukkaita. Toukokuussa 1997 Kontulan skinheadit hyökkäsivät Sakaran kentällä somalien kimppuun. Tapauksen myötä Kontulan skinit nousivat julkisuuteen. Ulkomaalaisvastaisuus oli noussut asteittain 1990-luvun kuluessa, varsinkin vuosina 1993–1997, jolloin ulkomaalaisten osuus Kontulassa kaksinkertaistui.[32]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kokkonen, Jouko: Kontula – Elämää lähiössä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 951-746-402-9.
  • Sädevirta, Sirkka: Kontulan historiasta ja rakentamisesta. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, 1994. ISBN 951-772-526-4.
  • Astikainen, Riitta; Heiskanen, Riitta; Kaikkonen, Raija: Elämää lähiössä. Sanoma Oy/Helsingin Sanomat, 1997. ISBN 951-97555-4-3.
  • Markkanen, Airi: Albumit auki Kontulaan. Lasipalatsin Mediakeskus Oy, 2005. ISBN 952-480-016-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Kokkonen, Jouko, 2002, s. 10–11
  2. ↑ Kokkonen, Jouko, 2002, s. 11–13.
  3. ↑ Sädevirta, Sirkka, 1994, s.1–8
  4. ↑ Kontula.com: Aika ennen kerrostaloja www.kontula.com. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 4. maaliskuuta 2007. (suomeksi)
  5. ↑ Kokkonen, Jouko, 2002, s. 20.
  6. ↑ a b Kontula.com: Tuleva suurlähiö www.kontula.com. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 7. maaliskuuta 2007. (suomeksi)
  7. ↑ Sädevirta, Sirkka, 1994, s. 10.
  8. ↑ Sädevirta, Sirkka, 1994, s.10–13.
  9. ↑ a b Sädevirta, Sirkka, 1994, s.13–14.
  10. ↑ Suurlähiö nousee www.kontula.com. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 19. maaliskuuta 2007.
  11. ↑ Sädevirta, Sirkka, 1994, s. 18.
  12. ↑ a b Riitta Astikainen, Riitta Heiskanen ja Raija Kaikkonen (toim.), 1997, s. 98.
  13. ↑ a b Kokkonen, Jouko, 2002, s. 30–34.
  14. ↑ Sädevirta, Sirkka, 1994, s. 23.
  15. ↑ Kontula.com: Puutteita betonitaloissa www.kontula.com. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 7. maaliskuuta 2007. (suomeksi)
  16. ↑ Kokkonen, Jouko, 2002, s. 45.
  17. ↑ Kokkonen, Jouko, 2002, s. 57–59.
  18. ↑ Kokkonen, Jouko, 2002, s. 59–61.
  19. ↑ Kokkonen, Jouko, 2002, s.63–71.
  20. ↑ Riitta Astikainen, Riitta Heiskanen ja Raija Kaikkonen (toim.), 1997, s.99.
  21. ↑ Hurja maine Kontula.com. Arkistoitu 21.11.2008. Viitattu 11.7.2010.
  22. ↑ Kokkonen, Jouko, 2002, s. 98–100.
  23. ↑ Kokkonen, Jouko, 2002, s. 101–105.
  24. ↑ a b Kokkonen, Jouko, 2002, s. 144–146.
  25. ↑ Kontulan metroasema HKL. Viitattu 3. huhtikuuta 2010.
  26. ↑ Sädevirta, Sirkka, 1994, s. 20.
  27. ↑ Ajankohtaista kontulanostari.com. Arkistoitu 10.3.2007. Viitattu 19.7.2010.
  28. ↑ Mikaelinkirkko Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 19.7.2010.
  29. ↑ Helminen, L.: Kontulan keskus vuonna 2015 Kontula.com. Arkistoitu 16.12.2007. Viitattu 19.7.2010.
  30. ↑ Uutta asutusta www.kontula.com. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 7. maaliskuuta 2007.
  31. ↑ Kontula.com: Asuntoja Kivikkoon www.kontula.com. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 7. maaliskuuta 2007.
  32. ↑ Kokkonen, Jouko, 2002, s. 165–170.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kontulan_historia&oldid=22303701”