Kirkkosävellaji

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kahdeksan kirkkosävellajia. Perussävel merkitty f-kirjaimella.

Kirkkosävellaji tai moodi on sävellaji, jonka asteikko koostuu pentakordista ja tetrakordista. Pentakordi on viiden ja tetrakordi neljän sävelen muodostama asteikko ilman kromaattisia muutoksia.

Sen mukaan, liikkuuko melodia perussävelen yläpuolella vai myös alapuolella, kirkkosävellajeja kutsutaan joko autenttisiksi tai plagaalisiksi. Autenttisissa kirkkosävellajeissa melodia liikkuu perussävelen yläpuolella, jolloin asteikon muodostavat perussävelestä alkava ja kvinttiä ylempänä olevaan säveleen ulottuva pentakordi sekä siitä perussävelen oktaaviin ulottuva tetrakordi. Plagaalisissa kirkkosävellajeissa järjestys on päinvastainen, tetrakordi on perussävelen alapuolella, joten melodia liikkuu sekä perussävelen ylä- että alapuolella. Penta- ja tetrakordin yhdistelmästä syntyy näin kahdeksansävelinen sävelasteikko.

Autenttiset kirkkosävellajit ovat:

  • jooninen ("tavallinen" duuri)
  • doorinen (kuten molli, jossa 6. sävel korotettu)
  • fryyginen (kuten molli, jossa 2. sävel alennettu)
  • lyydinen (kuten duuri, jossa 4. sävel korotettu)
  • miksolyydinen (kuten duuri, jossa 7. sävel alennettu)
  • aiolinen (luonnollinen molli)
  • lokrinen (kuten molli, jossa 2. ja 5. sävel alennettu, käytetään lähinnä molli7b5-soinnun kanssa)

Sävellajien plagaalisten muotojen nimet muodostetaan autenttisista lisäämällä hypo-etuliite, esimerkiksi hypodoorinen. Plagaalit poikkeavat autenttisista moodeista siten, että asteikkomuotoisina ne alkavat kvartin alempaa perussävelen (finalis) säilyessä ennallaan.

Eri kirkkosävellajien intervallirakenne on mahdollista havainnollistaa esimerkiksi soittamalla pianolla pelkästään valkoisia koskettimia. Valkoiset koskettimet c:stä c:hen muodostavat autenttisen joonisen asteikon, d:stä d:hen autenttisen doorisen asteikon jne. "Tavallinen" duuri on siis jooninen ja "tavallinen" (luonnollinen) molli aiolinen. Plagaalinen jooninen asteikko ulottuu g:stä ylempään g:hen, mutta välissä oleva c on perussävelenä; vastaavasti plagaalinen doorinen asteikko ulottuu a:sta a:han, mutta välissä oleva d on perussävelenä jne.

Nykyään erilaisia moodeja, ts. muita kuin duuri- ja mollisävelasteikkoja, käytetään etenkin jazz-musiikissa. Myös kansanmusiikissa muut kuin duuri- ja mollisävelasteikot ovat tavallisia.

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.