Diatoninen asteikko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nykyaikaisen pianon sormio perustuu diatonisen asteikon intervalleihin.

Diatoninen asteikko on seitsensävelinen sävelasteikko, jossa oktaavin alueella on viisi kokosävelaskelta ja kaksi puoliaskelta ja puoliaskelten välissä on vuorotellen kaksi ja kolme kokoaskelta.

Diatonisuus on sekä nykyaikaisen nuottikirjoituksen että monien soittimien pohjana. Esimerkiksi pianon valkoiset koskettimet muodostavat seitsemän diatonista asteikkoa. Duuri- ja molliasteikon lisäksi kaikki kirkkosävellajit ovat diatonisia, eli ne voidaan erottaa osana diatonista asteikkoa. Diatoninen sävelkulku noudattaa duuri- ja molliasteikon kulkua koko- ja puoliaskelineen, kun taas kromaattisessa kulussa on näille asteikoille vieraita puolisävelaskelia. Puolisävelaskel on diatoninen, jos se on kahden (luonnollisen tai muunnetun) kantasävelen välissä, kuten C-duuriasteikolla c–des, cis–d tai cisis–dis, mutta kromaattinen, jos se on saman kantasävelen kahden erilaisen muodon välissä, kuten c–cis.

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.