Karttapalvelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karttapalvelu älypuhelimessa.

Karttapalvelu on verkkopalvelu, joka sisältää digitaalisia karttoja tietyltä alueelta. Yleisesti karttapalveluksi kutsutaan sivustoa, jonka sisältämä kartta-aineisto on paikkatietomuotoista. Tällöin sitä voi yleensä esimerkiksi lähentää, loitontaa, panoroida ja siitä löytyy tavallisesti myös karttaselite sekä mittakaava. Tämän lisäksi on joitakin, yleensä lähinnä historiallisia karttoja sisältäviä verkkopalveluja, jossa kartat ovat vain katseltavina kuvatiedostoina, mutta niitä saattaa olla mahdollisuus hakea esimerkiksi paikkakunnan mukaan.

Kohderyhmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohderyhmän mukaan palvelut voidaan karkeasti jakaa ammattilaispalveluihin ja kansalaispalveluihin.

Kansalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisille suunnattuja karttapalveluita ovat tyypillisesti palvelut, joissa käyttäjän ei tarvitse ymmärtää olevansa paikkatietopalvelun käyttäjä. Tällaisia verkkopalveluita ovat esimerkiksi Eniro, Karttapaikka, Paikkatietoikkuna ja Google Maps. Tavalliseen verkkosivuun verrattuna, karttapalvelun käyttö vaatii käyttäjältä ehkä hieman enemmän aktiivisuutta. Kansalaispalveluissa käyttäjä voi laskea reitin kohteesta A paikkaan B, hakea tietyn osoitteen tai paikan kartalta, tutkia matkailuun liittyviä kohdetietoja tai etsiä tietoa esimerkiksi kunnan kaavoitustilanteesta

Ammattilaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattilaispalvelut vaativat käyttäjältään jonkin verran tietoa paikkatietoaineistojen käsittelystä. Tällaisia palveluita ovat muun muassa Paikkatietoikkuna ja Lounaispaikka. Ne voidaankin nähdä työnteon välineinä. Riippuen palvelusta näiden karttapalveluiden avulla käyttäjä voi hakea erilaisia paikkatietoaineistoja, katsella niitä tai ladata paikkatietoaineistoja omaan käyttöön. Ne voivat antaa myös välineitä erilaisiin paikkatietoanalyyseihin ja mahdollisuuksia kysellä paikkatietoaineistojen ominaisuustietoja. Ammattilaispalveluihin kuuluvat myös Maanmittauslaitoksen maksulliset palvelut Ammattilaisen karttapaikka[1] sekä suurkäyttäjille tarkoitetut Kiinteistötietojärjestelmä[2] ja Maanmittauslaitoksen sähköinen arkisto ARKKI.[3]

Sisältöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karttapalvelujen sisältö voi koostua muun muassa opas- ja reittikartoista, maastokartoista, ilma- ja satelliittikuvista sekä erityisaihepiirien kartoista, joista esimerkkejä ovat vaikkapa sääkartat ja geologiset kartat. Eräs nykyään myös karttapalvelujen muodossa verkossa esillä oleva aihepiiri ovat lisäksi historialliset kartat.

Opas- ja reittikartat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paljon käytettyjä karttapalveluita Suomessa ovat Google Maps ja Eniro, jotka sisältävät matkailijoille soveltuvia sisältöjä, kuten reitin laskentaan ja osoitteen löytämiseen soveltuvia työkaluja. Vastaavia palveluita tarjoavat myös useat kunnat ja kaupungit, ja etenkin suurimpien kaupunkien karttapalvelut ovat monipuolisia. Kuntien ohella palveluita voivat tarjota myös seudulliset tai maakunnalliset yhteenliittymät.

Maastokartat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen karttapalvelujen ryhmä ovat maastokarttoja sisältävät palvelut, joista Maanmittauslaitoksen ylläpitämä Karttapaikka on Suomessa vanhin ja luultavasti tunnetuin.

Metsähallituksen tarjoama Retkikartta.fi-verkkopalvelu sisältää valtion ja kuntien luontoretkikohteet, reitit sekä retkeilijää varten tehdyt rakenteet kuten tulentekopaikat, laavut ja autiotuvat. Näiden lisäksi muun muassa kalastus- ja metsästysalueet, suojelualueet, valtion monikäyttömetsät ja kulttuuriperintökohteet. Suomen lisäksi karttapalvelu on ruotsiksi: Utflyktskarta.fi ja englanniksi: Excursionmap.fi. Kartan käyttö on maksutonta.[4][5]

Ilma- ja satelliittikuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmakuvia sisältyy muun muassa suurimpien kaupunkien karttapalveluihin sekä koko Suomen osalta Maanmittauslaitoksen Kansalaisen karttapaikkaan. Jonkin verran ilma- ja satelliittikuvia vaihtoehtoisena pohjakarttana on tarjolla myös kaupallisten palveluntarjoajien opas- ja reittikarttapalveluissa. Näihin rinnastuu ehkä myös Google Earth.lähde?

Sääkartat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sääkarttoja, samoin kuin säätutkan kuvia on nykyään myös karttapalveluina verkossa esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen sivuilla.

Geologiset kartat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geologian tutkimuskeskuksen Geo.fi-palveluun sisältyy monipuolinen valikoima geologisia karttoja ja aineistoja[6] ja palvelusta on myös mahdollisuus hakea, katsella ja ladata itselleen esimerkiksi maaperäkarttoja paikkatietomuodossa.[7] Verkossa selattaviin aineistoihin kuuluvat muun muassa maaperäkartta 1:20 000 ja kallioperäkartta 1:100 000.[8] Lisäksi on palveluita eräistä geologisista erityisteemoista ja alueelliset karttapalvelut Helsingin ja Tampereen seutujen geologiasta, ja saatavilla ovat myös julkaistujen maa- ja kallioperäkarttojen indeksikartat ja maaperäkartan tulkintaopas.[6][7]

Historialliset kartat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joihinkin karttapalveluihin sisältyy myös paikkatietomuotoon vietyjä historiallisia karttoja. Laajin tällainen oli Suomessa vuonna 2009 todennäköisesti Maanmittauslaitoksen Karjalan kartat -karttapalvelu, johon sisältyy 1910–1940-lukujen painettuja karttoja mittakaavoissa 1:20 000 ja 1:100 000 luovutetun Karjalan alueelta.[9] Tämän ohella jonkin verran paikkatietomuotoisia historiallisia karttoja sekä niistä johdettuja teemoja lounaisen Suomen alueelta sisältyy myös Lounais-Suomen alueellisen paikkatietokeskuksen Lounaispaikan karttapalveluun.

Enimmät historiallisia karttoja sisältävät verkkopalvelut Suomessa sisältävät kuitenkin toistaiseksi karttoja vain kuvatiedostoina ilman paikkatieto-ominaisuuksia, mutta karttoja saattaa olla mahdollisuus hakea esimerkiksi paikkakunnan tai muun hakusanan mukaan.

Laajin ja kehittynein tämän tyypin palveluista oli vuonna 2009 jatkuvasti karttuva Kansallisarkiston digitaaliarkisto, jossa esillä olevista kartoista suurimman ryhmän muodostivat vuonna 2009 pitäjänkartat 1840–1890-luvuilta ja venäläiset topografikartat 1870–1910-luvuilta sekä eri ikäiset muut kartat.

Runsaasti historiallisia karttoja ja hakumahdollisuus sisältyy myös Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistoon, jossa suurimpia kartta-aineistoja olivat vuonna 2009 maakirjakartat 1600-luvulta, ruotsalaiset ja venäläiset sotilaskartat 1700- ja 1800-luvuilta sekä valikoima muita karttoja eri ajoilta.[10] Osa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkiston kartoista on julkaistu aiemmin myös Virtuaaliyliopiston verkkopalveluihin sisältyvässä 1600-luvun maakirjakarttojen verkkopalvelussa.[11] Joulukuussa 2009 Jyväskylän yliopiston karttakokoelmista avattiin vielä kolmas portaali nimellä Heikki Rantatupa Historialliset kartat.[12][13] Laaja kokoelma historiallisia karttoja verkossa eri hakuehdoilla haettavana on myös Helsingin kaupungin Tietokeskuksella.[14][15]

Ilmainen Vanhat kartat -palvelu sisältää yli 10 000 vanhaa karttalehteä vuosilta 1870 - 1997 lähes koko Suomesta. Sisältöön kuuluu Maanmittauslaitoksen vanhoja painettuja karttoja sekä maastokarttasarjan aineistoa, Puolustusvoimat topografikarttoja sekä georeferoituja vanhoja karttoja. Karttoja eri ajoilta voi vertailla päällekkäin. Kartat on kohdennettu skannatuista paperikartoista, joten niiden tarkkuus ja laatu vaihtelee. Palvelua ylläpitää Mikko Kutilainen.[16][17]

Suppeampia karttakokoelmia eri puolilta Suomea kylä-, kunta- ja kaupunkitasolta maakunnan ja valtakunnan tasolle asti löytyy lisäksi useita.[18]

Palveluiden tarjoajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karttapalveluiden tarjoajat jakautuvat kahteen pääryhmään. Toisaalta on julkisia, verovaroin tuotettuja palveluja, jollaisia ovat esimerkiksi Maanmittauslaitoksen, Geologian tutkimuskeskuksen, Metsähallituksen ja muiden viranomaisten tai kaupunkien ja kuntien palvelut. Toisaalta on kaupallisia palveluita, joita ovat muun muassa Suomessa toimivat kaupalliset haku- ja opas- ja reittikarttapalvelut tai kansainvälisesti tuotetut kaupalliset palvelut, kuten Google Maps ja Google Earth. Kolmatta tietä edustaa Wikipedian tapaan vapaaehtoisuusperiaatteella toimiva OpenStreetMap, johon käyttäjät voivat itse lisätä esimerkiksi GPS:n avulla tuottamaansa paikkatietoa.

Vuorovaikutteisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uutena piirteenä karttapalveluissa on niiden kehittyessä noussut esiin vuorovaikutteisuus. Tätä voidaan hyödyntää toisaalta osallistuvassa suunnittelussa, jonka paikkatietosovelluksista käytetään nimityksiä osallistuva GIS tai Pehmo-GIS[19], ja toisaalta esimerkiksi luontohavaintojen keruussa. Tällaisia paikkatietokäyttöliittymän sisältäviä palveluja ovat muun muassa Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämä luontopäiväkirja Hatikka[20] ja BirdLife Suomen ylläpitämä lintutietopalvelu Tiira.[21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ammattilaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Arkistoitu 18.6.2010. Viitattu 17.9.2009.
  2. Kiinteistötietojärjestelmä - Tietopalvelu Maanmittauslaitos. Viitattu 17.9.2009.
  3. Maanmittauslaitoksen sähköinen arkisto avaa ovensa Maanmittauslaitos. Viitattu 17.9.2009.
  4. Retkikartta.fi Metsähallitus. Viitattu 12.5.2021.
  5. Uudistunut Retkikartta.fi on mainio apu kotimaan luontomatkailijalle
  6. a b Geo.fi – Geologisia karttoja ja aineistoja Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 18.9.2009.
  7. a b Geologisia karttoja Geologian tutkimuskeskus. Arkistoitu 3.12.2009. Viitattu 18.9.2009.
  8. Geologiset aineistot Geologian tutkimuskeskus. Arkistoitu 23.5.2009. Viitattu 18.9.2009.
  9. Karjalan kartat Maanmittauslaitos. Viitattu 17.9.2009.
  10. Historialliset kartat Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 17.9.2009.
  11. 1600-luvun maakirjakartat Virtuaaliyliopisto. Arkistoitu 14.11.2009. Viitattu 16.10.2009.
  12. Internetin karttasivusto päästää sukututkijat vanhoihin pitäjiin 9.12.2009. Yleisradio. Viitattu 10.12.2009.
  13. Heikki Rantatupa Historialliset kartat vanhakartta.fi. Viitattu 10.12.2009.
  14. Historialliset kartat avautuvat verkossa Helsingin kaupunki, Tietokeskus. Arkistoitu 12.7.2010. Viitattu 5.11.2009.
  15. Karttarekisteri Helsingin kaupunki, Tietokeskus. Arkistoitu 7.11.2009. Viitattu 5.11.2009.
  16. Vanhat kartat -palvelu
  17. Katso miten kotiseutusi on muuttunut vuosikymmenten saatossa – Mikko Kutilainen, 27, teki ilmaisen karttasivuston kaikkien käyttöön
  18. Historiallisia karttoja Makupalat. Hämeenlinnan kaupunginkirjasto. Arkistoitu 24.11.2010. Viitattu 18.9.2009.
  19. pehmoGIS – Osallistuvaa paikkatietoa Teknillinen korkeakoulu. Viitattu 18.9.2009.
  20. Hatikka – Havaintopäiväkirjasi verkossa Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo. Arkistoitu 17.11.2010. Viitattu 18.9.2009.
  21. Tiira BirdLife Suomi ry. Viitattu 18.9.2009.