Parlamentti
Parlamentti (ransk. parlement) eli eduskunta tai kansanedustuslaitos on valtion hallintoelin, johon vaaleilla valitut edustajat kokoontuvat säätämään lakeja.[1]
Sana parlamentti on yleisnimitys kansanedustuslaitoksille ja käytössä muun muassa englanninkielisillä alueilla (parliament). Useissa maissa käytetään jotakin muuta nimitystä, kuten Suomen eduskunta, Viron riigikogu (kansankokous) ja Ruotsin riksdag (valtiopäivät).
Toimeenpanovaltaa käyttävän hallinnon osan eli hallituksen tulee käytännössä nauttia parlamentin luottamusta tai toimia sen enemmistön halun mukaan, jos se haluaa saada toimensa hyväksyttyä. Parlamentaarisessa järjestelmässä tämä on kodifioitu siten, että pääministerin on erottava, jos hän menettää parlamentin luottamuksen.
Yksi- ja kaksikamarinen parlamentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Parlamentit voidaan jakaa yksi- ja kaksikamarisiin. Yksikamarinen parlamentti koostuu vain yhdestä huoneesta eli kamarista. Kaksikamarinen parlamentti koostuu ylähuoneesta ja alahuoneesta. Toisen huoneen rooli on usein ensimmäisen huoneen täydentäjänä ja tasapainottajana. Kaksikamarisia parlamentteja on usein suurilla valtioilla, liittovaltioilla ja mailla, joiden väestö on etnisesti monimuotoista.[2]
Tehtävät ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Parlamenttien valta ja tehtävät vaihtelevat maittain poliittisen järjestelmän, vaalijärjestelmän ja puoluejärjestelmän mukaisesti. Vallanjako parlamentin ja muiden instituutioiden välillä riippuu siitä, onko käytössä parlamentaarinen vai presidentillinen järjestelmä vai niiden sekajärjestelmä. Parlamentit eroavat toisistaan myös puoluekoostumukseltaan, hallitukselle antaman luottamuksensa, puoluekurin voimakkuuden, edustusmandaatin laajuuden ja organisaationsa mukaan.[2]
Parlamentti voi antaa hallitukselle epäluottamuslauseen, jolloin hallitus kaatuu. Parlamentti osallistuu myös lakien säätämiseen ja valvoo hallituksen toimintaa. Hallituksilla on yleensä yliote parlamentteihin puoluekurin ja hallituksen lainsäädäntövallan ansiosta.[2]
Nykyaikana parlamentit eivät enää osallistu lainsäädäntötyöhön yhtä paljon kuin ennen, sillä lainsäädäntö on muuttunut niin monimutkaiseksi ja laajaksi, että parlamenteilla ei ole enää kykyä paneutua lainsäädännön yksityiskohtiin. Parlamentit voivat kuitenkin tehdä lakialoitteita sekä muokata, hyväksyä ja torjua lakiehdotuksia. Joillain parlamenteilla tosin on ainoastaan kumileimasimen oikeus hyväksyä tai hylätä lakiehdotukset, mutta ei juurikaan valtaa tehdä lakiesityksiä tai muokata niitä.[2]
Jos parlamentti toistuvasti hylkää hallituksen lakiesitykset, hallituksen ja parlamentin suhde voi katketa ja maassa järjestetään uudet parlamenttivaalit.[2]
Parlamentti voi myös valvoa hallitusta eri tavoin. Useimmissa järjestelmissä parlamentaarikot voivat esittää hallitukselle kysymyksiä kirjallisesti tai suullisesti. Parlamentaarikot voivat tehdä välikysymyksiä haluamistaan aiheista. Parlamentit voivat myös muodostaa komitean pyytämään hallitukselta tietoja tärkeistä asioista.[2]
Puolueet muodostavat parlamentissa parlamenttiryhmiä. Jotkut parlamentaarikot toimivat itsenäisesti. Parlamentaarikko voi edustaa omaa vaalipiiriään, etenkin sellaisissa järjestelmissä, jossa jokaisesta vaalipiiristä valitaan vain yksi edustaja.[2]
Nykyaikana merkittävä osa parlamenttien toiminnasta tapahtuu valiokunnissa suljettujen ovien takana. Parlamenttien yleiskokouksissa käydään laajempia julkisia keskusteluja.[2]
Parlamentin toimintakykyyn vaikuttavat myös parlamentin henkilöstön ja resurssien taso.[2]
Kansalliskokous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansalliskokous on valittujen edustajien kokous, joka laatii maalle perustuslakeja. Esimerkiksi Ranskan vallankumouksen aikana säätyvaltiopäivien kolmas sääty julistautui kansalliskokoukseksi. Saksassa on kokoontunut vuosina 1848–1849 Frankfurtin kansalliskokous ja 1919 Weimarin kansalliskokous. Sama nimitys on joissakin maissa vakiintunut tarkoittamaan parlamenttiakin.[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 399. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.
- ↑ a b c d e f g h i Leston-Bandeira, Cristina (toim. Badie, Bertrand & Berg-Schlosser, Dirk & Morlino, Leonardo): ”Parliaments”, International Encyclopedia of Political Science, s. 1771–1774. Sage Publications, 2011. ISBN 978-1-4129-5963-6.
- ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 891. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Parlamentti Wikimedia Commonsissa
