Kafr Qasimin verilöyly

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tapahtumien muistomerkki Kafr Qasimissa.

Kafr Qasimin verilöyly oli 29. lokakuuta 1953 Israelissa lähinnä arabien asuttamassa Kafr Qasimissa tapahtunut verilöyly, jonka aikana israelilaiset sotilaat ja rajavartiat surmasivat ulkonaliikkumiskieltoa rikkoneita arabeja. 49 arabia sai surmansa.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kafr Qasim on lähinnä arabien asuttama kaupunki lähellä Tel Avivia, sekä tuolloin Jordanian vastaista vuoden 1949 tulitaukolinjaa eli niin sanottua vihreää linjaa. Saman kylän vieressä on pari muutakin arabien asuttamaa kylää, joiden yhteenlaskettu asukasluku tuolloin oli noin 40 000. Vuonna 1956 syttyi Suezin kriisi. Israelissa pelättiin Jordanian liittyvän sotaan Egyptin puolella ja joukkojen määrää maiden välisellä rajalla lisättiin. Kafr Qasimin alueelle lähetettiin prikaatinkenraali Issachar Shadmin komentama rajavartiojoukko. Tarkoituksena oli paitsi valvoa rajaa, mutta myös estää Israelin arabeja liittymästä jordanialaisiin.[1]

Verilöyly[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shadmi antoi alueelle 29. lokakuuta 1953 muutoksen edeltäneeseen ulkonaliikkumiskieltoon. Aikaisempi kielto oli voimassa kello 22.00, mutta sitä aikaistettiin alkamaan kello 17.00. Samalla kiellon rikkojat määrättiin ammuttavaksi kohdatessa. Joukkoja rajalla johtanut majuri Shmuel Malinki pyysi selvennöstä Shadmilta. Vielä samana päivänä kylistä oli lähtenyt työläisiä pelloille, jotka eivät välttämättä olleet kuulleet muutoksesta. Malinkin mukaan Shadmi antoi mielikuvan, jonka mukaan määräys koski kaikkia ulkona liikkujia tilanteesta huolimatta. Shadmi antoi Malinkin mukaan myös ymmärtää, että pidätyksiä ei tehtäisi. Shadmi itse kiisti koko keskustelua käydyn ylipäätänsä.[1]

Tieto uudesta ulkonaliikkumiskiellosta annettiin vasta kello 16.30. Suurin osa kyläläisistä palasi ajoissa koteihinsa, mutta eivät kaikki. Kello 17.00–18.30 luutnantti Gabriel Dahanin komentama joukkue surmasi kaikkiaan 49 arabia, kun mukaan lasketaan yksi syntymätön lapsi. Muista kuolleista 23 oli lapsia. Rajajoukot Kafr Qasimin ulkopuolella eivät noudattaneet ampumismääräystä. Surmatut haudattiin joukkohautaan.[1]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieto verilöylystä yritettiin ensin pimittää, mutta uutinen levisi silti nopeasti. Pääministeri David Ben-Gurion salli viimein tammikuussa 1953 tietojen luovuttamisen lehdistölle. Hallitus teki myös oman selvityksensä, jota ei kuitenkaan toimittajille luovutettu. Lopulta kansainvälisen arvostelun ja mielenosoitusten paineesta 11 sotilasta ja rajavartioston jäsentä asetettiin syytteisiin murhista. Heistä kahdeksan todettiin syyllisiksi lokakuussa 1958. Tuomitut saivat vankilatuomioita. Tuomittujen joukossa olivat Malinki ja Dahan, kun taas Shadmi säästyi murhatuomiolta. Sen sijaan hänet tuomittiin ulkonaliikkumiskiellon laittomasta muutoksesta.[1]

Vuonna 1957 joillekkin verilöylystä selviytyneille tarjottiin rahaa ja maata korvauksina. Kaikki asian tiimoilta tuomitut israelilaiset oli kuitenkin vapautettu vuoteen 1959 mennessä eri valitusten ja armahdusten seurauksena. Lainopillisesti tuomiot kuitenkin osoittivat, että käskyjen seuraaminen sokeasti ei ole lain mukaista ja sotilallakin on velvollisuus olla noudattamasta käskyjä, jotka ovat selvän laittomia.[1] Presidentti Shimon Peres pyysi verilöylyä anteeksi vuonna 2007.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Spencer C. Tucker: The Encyclopedia of The Arab-Israel Conflict : A Political, Social, and Military History, s. 567-568. ABC-CLIO, 2008. ISBN 978-1-85109-842-2. (englanniksi)
  2. Peres apologizes for 1956 massacre The Jerusalem Post. Viitattu 1.8.2020. (englanniksi)