Kätköhitu
| Kätköhitu | |
|---|---|
 Kätköhidun mikroskooppisia piirteitä: a – itiökantoja; b – itiöitä. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen [1] |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Atheliales |
| Heimo: | Atheliaceae |
| Suku: |
Kätköhidut Lobulicium K.H. Larss. & Hjortstam 1982 |
| Laji: | occultum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lobulicium occultum |
|
Kätköhitu (Lobulicium occultum) on Atheliales-lahkoon kuuluva orvakkalaji. Sen pienet itiöemät kasvavat havupuulla, jonka kantokääpä (Fomitopsis pinicola) on ensin lahottanut. Moniliuskaiset itiöt erottavat kätköhidun lähisukuisista lajeista. Kätköhitu on sukunsa, joissakin lähteissä myös heimonsa, ainoa laji.
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kätköhitu on orvakka, joka muodostaa pieniä, resupinaattisia itiöemiä. Itiöemät ovat yksivuotisia, ohuita ja pehmeitä, ja ne irtoavat helposti alustastaan. Itiöemän reuna on hyvin hienokuituinen. Itiölava on sileä ja valkoinen.[3]
Kätköhidun rihmastorakenne on monomiittinen. Rihmat ovat ohutseinäiset ja sinkilälliset. Kystidit puuttuvat. 4-itiöiset itiökannat ovat pienet ja nuijamaiset. 7-liuskaiset, bisymmetriset itiöt erottavat kätköhidun muista Atheliales-lahkon lajeista.[3][4]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kätköhidulla on laaja levinneisyys Euroopassa ja Aasiassa.[4] Laji löydettiin alun perin Puolasta 1970-luvulla, ja hieman myöhemmin sitä havaittiin myös Norjasta ja Ruotsista.[5] Suomessa kätköhitu on vanhojen metsien laji, jota on löydetty ainakin Kittilän Lapista vuonna 1989.[6][7] Kätköhitu luokitellaan Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa elinvoimaiseksi lajiksi.[1][8][9]
Edellä mainittujen maiden lisäksi kätköhitua on löydetty ainakin Italiasta, Itävallasta, Kiinasta, Portugalista, Ranskasta, Saksasta, Tanskasta, Ukrainasta ja Virosta. Lajia pidetään Euroopassa harvinaisena, mikä saattaa johtua sen pienestä koosta.[4] Myös Suomessa lajia on kuvailtu harvinaiseksi.[10] Kätköhitua tavataan havumetsissä, varsinkin kuusimetsissä.[9]
Ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kätköhitu kasvaa kantokäävän lahottaman havupuun sisällä.[3][10] Sitä löytää etenkin kaatuneiden kuusien rungoilta, mutta sitä esiintyy myös pihdalla.[9] Kätköhitu käyttää ravinnokseen luultavasti muiden eliöiden jälkeensä jättämiä orgaanisia yhdisteitä. Se kasvaa aina kantokäävän aiheuttaman ruskolahon yhteydessä, mutta se ei todennäköisesti itse ole ruskolahottaja.[3] Kantokääpä on avainlaji, jota kätköhitu ja monet muut lahottajasienet vaativat tullakseen toimeen. Lahopuun vähetessä kätköhidun kaltaiset sienet voivat herkästi kadota.[10]
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kätköhidun kuvasivat Karl-Henrik Larsson ja Kurt Hjortstam vuonna 1982. Holotyyppi on peräisin Norjan Hurdalista.[5] Kätköhitu on sukunsa Lobulicium ainoa laji. Se kuuluu Atheliales-lahkoon, joka lähteestä riippuen jaetaan yhteen tai useampaan heimoon. Fylogeneettisten analyysien mukaan kätköhitu muodostaa Atheliales-lahkon basaalisimman kehityslinjan. Tämä tarkoittaa sitä, että jos Atheliales jaetaan useaan heimoon, kätköhitu saa oman Lobuliciaceae-heimonsa. Toisissa lähteissä koko lahko luokitellaan kuitenkin samaan Atheliaceae-heimoon.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kätköhitu – Lobulicium occultum Punaisen kirjan verkkopalvelu. 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 9.2.2023
- ↑ a b c d e Sulistyo, Bobby P. et al.: Multigene phylogeny and taxonomic revision of Atheliales s.l.: Reinstatement of three families and one new family, Lobuliciaceae fam. nov. Fungal Biology, maaliskuu 2021, 125. vsk, nro 3, s. 239–255. doi:10.1016/j.funbio.2020.11.007. ISSN 1878-6146. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.2.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Ševtšenko, Marija V.: New and rare for Ukraine records of corticioid fungi. Ukrainian Botanical Journal, 2017, 74. vsk, nro 3, s. 293–297. doi:10.15407/ukrbotj74.03.293. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 9.2.2023. (englanniksi, ukrainaksi)
- ↑ a b Hjortstam, Kurt & Larsson, Karl-Henrik: Notes on Corticiaceae (Basidiomycetes). X. Mycotaxon, 1982, 14. vsk, nro 1, s. 69–74. ISSN 0093-4666. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 9.2.2023. (englanniksi)
- ↑ Kätköhitu – Lobulicium occultum Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ Kotiranta, Heikki & Saarenoksa, Reima: Reports of Finnish corticolous Aphyllophorales (Basidiomycetes). Karstenia, 1990, 30. vsk, nro 2, s. 43–69. doi:10.29203/ka.1990.280. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 9.2.2023. (englanniksi)
- ↑ Brandrud, T. E. et al.: Usynlig barksopp Lobulicium occultum K.H. Larss. & Hjortstam Rødlista for arter 2021. 24.11.2021. Artsdatabanken. Viitattu 9.12.2022. (norjaksi)
- ↑ a b c Dvärgplätt Artfakta. SLU Artdatabanken. Viitattu 9.12.2022. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Kotiranta, Heikki: Kantokääpä. Kuusi, kääpien herkku. Teoksessa Vuokko, Seppo (päätoim.): Suomen luonto: Kasvit. 3, Bakteereja, sieniä, itiökasveja, s. 151. Espoo: Weilin+Göös, 1994. ISBN 951-35-5594-1.
|