Julius af Lindfors

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jakob Julius af Lindfors (vuoteen 1882 Lindfors; 21. toukokuuta 1831 Loviisa10. lokakuuta 1903 Helsinki)[1] oli suomalainen kenraalimajuri , suurlahjoittajana tunnettu liikemies ja yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Julius Lindforsin vanhemmat olivat laivuri Jakob Lindfors ja Maria Juliana Borgström. Hän kävi kadettikoulun Haminassa vuosina 1843–1849 ja aloitti sen jälkeen palveluksensa kaartinpataljoonssa. Siellä hän osallistui Suomenlahden rannikkopuolustukseen Oolannin sodan aikana 1854–1855, jolloin hänet myös ylennettiin kapteeniksi. Hänet ylennettiin 1865 everstiksi ja hän oli 1866–1868 krenatööritarkk'ampujapataljoonan sekä 1868–1876 138. jalkaväkirykmentin komentajana. Lindfors siirtyi 1876 reserviin kenraalimajuriksi ylennettynä ja suuntautui liike-elämään. Hän oli nainut 1860 serkkunsa Maria Emelie Borgströmin, kauppaneuvos Henrik Borgströmin tyttären, ja päässyt näin osakkaaksi appensa omistamaan Borgström & Co -toiminimeen. Lindfors oli myös Forssa Oy:n suurosakas ja yksi Palovakuutusyhtiö Fennian, Suomen Höyrylaiva Oy:n ja Fiskars Oy:n perustajista. Fennian hallituken puheenjohtajana hän oli 1901–1903.[1]

Lindfors aateloitiin lokakuussa 1882 nimellä af Lindfors ja hänen sukunsa introdusoitiin seuraavana vuonna Suomen ritarihuoneelle aatelisena sukuna numero 259.[2] Hän osallistui säätyvaltiopäiville aatelissäädyssä 1885, 1888 ja 1891. Hän oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1877–1891. Hän oli Suomen komissaarina 1878 Pariisin maailmannäyttelyssä ja 1882 Moskovan venäläisessä näyttelyssä. Hän oli myös jäsenenä kahdessa Suomen ja Venäjän kauppasuhteita pohtineissa suomalais-venäläisessä komissiossa, joissa pyrki puolustamaan Suomen etuja. Kielipolitiikassa hän oli ruotsinmielinen.[1]

Walter Runebergin veistämä af Lindforsin rintakuva Helsingin Talvipuutarhan puistossa.

Af Lindfors osallistui aktiivisesti mysö monenlaiseen aatteelliseen yhdistystoimintaan. Hän kuului 1877 perustetun Suomen Punaisen Ristin ensimmäiseen johtokuntaan, oli 1881–1903 Suomen Puutarhayhdistyksen ja 1883–1903 Suomen Taideteollisuusyhdistyksen puheenjohtaja sekä 1883 yksi Helsingin työväenyhdistyksen perustajista.[1] Af Lindfors rakennutti 1890-luvun alussa Helsingin Eläintarhaan omalla kustannuksellaan kasvihuoneen eli nykyisen Talvipuutarhan, jonka lahjoitti puutarhayhdistykselle.[3] Rakennuskustannusten on sanottu olleen yli 100 000 markkaa.[1] Hänen toivomuksestaan sinne on ollut alusta alkaen maksuton sisäänpääsy. Helsingin kaupunki osti talvipuutarhan vuonna 1907.[3] Talvipuutarhan sisäänkäynnin edustalle pystytettiin 1909 Walter Runebergin veistämä af Lindforsin pronssinen rintakuva, jonka jalustassa lukee J. af Lindfors Donator.[4]

Af Lindfors tuki viimeisinä elinvuosinaan venäläistämispolitiikan vastaista perustuslaillista vastarintaa ja hänen omistamassaan Tuurholman kartanossa Helsingin Laajasalossa pidettiin syksyllä 1901 kuuluisa entisten valtiopäivämiesten kokous eli ns. Tuurholman kokous, jossa vastarinta varsinaisesti organisoitui.[1]

Af Lindforsilla ei ollut poikia, joten hänen aatelissukunsa sammui mieslinjalta hänen kuollessaan ja lopullisesti hänen ainoan tyttärensä kuollessa vuonna 1921.[1][2] Tytär Signe Emilia oli naimisissa tunnetun ruotsalaisen matemaatikon M. G. Mittag-Lefflerin kanssa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Tuukka Talvio: Lindfors, Julius af (1831 -1903) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b Adliga ätten nr. 259: Lindfors, af Ätter och vapen. Suomen Ritarihuone. (ruotsiksi)
  3. a b Talvipuutarhan historia Helsingin kaupungin rakennusvirasto 26.11.2008. Viitattu 7.4.2012.
  4. Julius af Lindforsin rintakuva Julkiset veistokset- tietokanta. Helsingin kaupungin taidemuseo.